Kreikkalaisia taruja

Ihmisten, myös poliitikkojen, on helpompi uskoa tarinoita kuin tosiasioita. Antiikin Kreikan mytologia on täynnä taruja ja taruolentoja. Ihmisen ja härän verenhimoinen risteytys Minotaurus on yksi niistä. Minotaurus teljettiin labyrinttiin Kreetalla, joka hallitsi aikoinaan Ateenaa. Ateena vapautui Kreetan vallasta vasta, kun Minotaurus saatiin tapettua.

Ateenaa ja koko Kreikan itsenäisyyttä uhkaa uusi Minotaurus. Kreikkalaisten mielestä se on EU:n, IMF:n ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden muodostama risteytys, joka meinaa kuristaa maan talouden hengiltä. Syy omaan heikkouteen löytyy aina niin helposti muualta kuin peilistä.

Jos kreikkalaiset ovat kovia kertomaan tarinoita, niin aika moni on myös valmis niihin uskomaan. Mennäänpä pikakelauksella puolitoista vuotta taaksepäin. Tammikuussa 2010 Kreikan talousongelmat nousivat ensimmäistä kertaa näkyvästi kansainvälisen median otsikoihin. Pääministeri Giorgios Papandreou julisti, että Kreikan ongelmat ovat kotikutoisia, eikä maa tarvitse, eikä tule pyytämään ulkopuolista apua. EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet säesti ja vakuutti, että Kreikka vastaa itse omista budjettiongelmistaan.

Kesti vain muutama kuukausi, kun EU ja IMF sopivat Kreikalle myönnettävästä 110 miljardin euron lainapaketista. Sen piti riittää kaikissa oloissa. Kreikan hallitus lupasi silloin pistää talouden kuntoon. Vuosi on kulunut, puheet ovat samanlaiset ja piikki on yhä auki.

Surkea taloudenpito, epämääräinen tilastointi ja keinottelu ovat olleet tiedossa koko Kreikan EU-jäsenyyden. Jälkiviisaat talouspäättäjät sanovat nyt, että Kreikkaa ei olisi pitänyt koskaan ottaa mukaan euroon. Siitä huolimatta Kreikka yritetään pitää mukana hinnalla millä hyvänsä.

Uudella säästöohjelmalla talous pitäisi saada nousuun, vaikka kreikkalainen tehokkuus kuuluu samaan mytologiaan Minotauruksen kanssa. Olen osallistunut kreikkalaisten isännöimiin kansainvälisiin kokouksiin. Päivän mittaiset kokoukset alkavat puoli kymmeneltä tai kymmeneltä, ensin juodaan tunti kahvia, sitten ihmetellään esityslistaa ja lähdetään kahden tunnin lounaalle. Normaalien ruokajuomien, kahvin ja konjakin jälkeen palataan työmaalle ja ruvetaan sopimaan seuraavaa kokouspäivää.

Kreikassa suurlähettiläänä vuosia ollut Ole Norrback on sanonut sen ääneen parissakin eri haastattelussa: Kreikan järjestelmä on mätä, korruptio rehottaa, eikä oikeusjärjestelmä toimi.

Miksi EU-päättäjät uskovat ennemmin tarinoita kuin tosiasioita ja luottavat siihen, että Kreikka hoitaa asiansa? Tarina ja lupaukset kiehtovat lukuja enemmän.

James Montier on kirjoittanut hauskan kirjan nimeltään "The Little Book of Behavioral Investing". Siinä hän käy läpi yleisimpiä psykologisia syitä, jotka johdattavat ihmisen usein epäloogisiin päätöksiin. Hyvä tarina voittaa aina tosiasiat, vaikka luvut tai muut todisteet olisivat kuinka vahvoja. Tämä pätee niin arkielämän pienissä asioissa kuin suurissa taloudellisissa päätöksissä.

Yksi esimerkki löytyy lääketieteestä. Koehenkilöt jaettiin ensin eri ryhmiin. Osalle kerrottiin, että tietty lääke tehosi 90-prosenttisesti eli lähes aina tauti parani. Toiset saivat kuulla, että lääke auttoi vain 30 prosenttia potilaista.

Näihin lukuihin liitettiin myönteinen ja kielteinen tarina. Myönteisessä versiossa potilas, sanotaan vaikka Pekka, sai lääkettä ja parani täysin. Kielteisessä versiossa lääke ei tehonnut, vaan Pekka menetti näkönsä ja halvaantui.

Koeryhmille esitettiin luvut ja tarinat rinnakkain ja kysyttiin kuinka valmiita he olisivat ottamaan lääkettä, jos heillä todettaisiin sama tauti kuin Pekalla. Kun 90 prosentin hoitotulokseen lisättiin myönteinen tarina - lähes kaikki halusivat ottaa lääkettä. Kun samaan tulokseen liitettiin kielteinen tarina, halukkaita oli enää 39 prosenttia. Ikävä tarina peitti alleen tosiasian, eli sen että, lääke todella tehosi hyvin.

Entä miten kävi, kun heikkoon hoitotulokseen lisättiin myönteisen tarina? Peräti 78 prosenttia ilmoitti ottavansa lääkettä. Kun siihen liitettiin kielteinen tarina, lääkekuurille halukkaat hävisivät lähes kokonaan.

Hyvä tarina toimii siis tehokkaammin kuin tilastollinen totuus. Miten tämä liittyy Kreikkaan? Kreikan pääministeri ja valtiovarainministeri ovat varmasti hyviä tarinankertojia, koska he onnistuvat pumppaamaan maahan jatkuvasti lisää rahaa, vaikka kaikki luvut osoittavat maan olevan konkurssissa.

Kreikan parlamentti on nyt hyväksynyt uuden säästöohjelman. Siitä riittää positiivista tarinaa kerrottavaksi - ainakin hetkeksi. Säästöjen toteuttaminen on kokonaan toinen juttu.

Tästä muistuu mieleen eräs uutinen, joka koski Kreikan tupakkalakia. Tupakoinnin ravintoloissa kieltävä laki säädettiin maassa jo kolmatta kertaa, koska kaksi aiempaa yritystä oli epäonnistunut. Lakia ei noudatettu, eikä sitä valvottu. Toimittaja kysyi ateenalaiselta baarimikolta uskooko hän lain toteutuvan kolmannella kerralla. Mies nauroi ja totesi, että kaikkihan tietävät, että kreikkalaisten on erittäin vaikea noudattaa lakeja.

Säästöohjelman toteuttaminen ja valtion omaisuuden yksityistäminen etenevät hitaasti. Jos luvattua edistystä ei tapahdu, Kreikka on umpikujassa. Ilman tukea valtio ei selviä edes lainojen koroista saati virkamiesten tai armeijan palkoista.

Sanotaan, että armeija marssii vatsallaan. Jos sille tulee nälkä, niin vuoden 1967 sotilasvallankaappaus Kreikassa ei yhtäkkiä tunnukaan enää niin kaukaiselta kuvajaiselta. Siinä on yksi ikävä tarina, jolla voi vaikuttaa päätöksentekoon, pelata uhkapeliä ja kiristää apua taas seuraavalla kierroksella.

Jouko Marttila

Ykkösaamun kolumni 5.7.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: