Kaikki ovat tienneet

Mikä on järkyttävintä siinä, että Britannian yhteiskunnan korkein kerros on lahjonnan, urkinnan ja korruptoituneiden ystävyyssuhteiden läpitunkema? Se, että se tuntuu uutiselta.

Järkyttävää on, että Guardian-lehden vuosikausia julkaisemilla uutisilla ei ole ollut mitään merkitystä. Kaikki olennainen on kerrottu jo vuosien kuluessa.

Nick Davies oli jo ennen viime viikkoa tuttu nimi Suomessakin, Ykkösaamussa hänen kirjansa 'Flat Earth News' esiteltiin yli kolme vuotta sitten. Silloin hän oli vähän kummajainen. Tällä hetkellä Davies on Britannian ehdottomasti tunnetuin tutkiva journalisti. Hän on mies, joka yhdessä viikossa romuttanut osan maailman mahtavimmasta mediaimperiumista, Rupert Murdochin Britanniassa sijaitsevan News Internationalin. Murdochin mureneva imperiumi on jo vienyt mennessään Scotland Yardin johtoa ja toistaiseksi uskottavuuden Britannian pääministeriltä.

Mutta kaikki ei tietenkään alkanut viikko sitten. Eikä Nick Davies ole ollut täysin yksin.

Melkein tasan kaksi vuotta sitten sitten Nick Davies julkaisi Guardianissa uutisen, että News of the World, Rupert Murdochin omistama lehti oli maksanut salaa miljoona puntaa sopiakseen oikeudenkäyntejä, jotka paljastivat uutishankinnan laittomat menetelmät. Scotland Yardin silloinen päällikkö ilmoitti, että asia tutkitaan. Parin tunnin kuluttua tuli ilmoitus, että tutkintaan ei ollut tarvetta. Maanantaina päätöksen tehnyt päällikkö erosi. Kuvausten mukaan hän on tehnyt hienon uran, esimerkiksi hyvin rohkeasti parantanut raiskattujen asemaa. Mutta aivan ilmeisesti tehnyt myös vakavia virhearviointeja.

Vuosikausia Guardian on julkaissut tietoja News of the Worldin salakuuntelemalla hankkimista uutisista, niiden tekijöistä, tapauksia tutkivan Scotland Yardin päälliköiden illallisista News of the Worldin johdon kanssa. Pelkästään tänä vuonna uutisia on julkaistu kymmenittäin.

Nick Daviesistä sanotaan, että sitkeys on hänen perusominaisuutensa. Heinäkuun neljäntenä hän julkaisi uutisen, jonka mukaan News of the World oli salakuunnellut murhatun tytön puhelinta ja poistanut tytön vastaajasta viestejä, näin harhauttaen poliisia, joka tutki tytön katoamista. Tämä uutinen oli sellainen, jota suuri yleisö ei enää niellyt. Eikä muu media voinut enää vaieta.

Nick Daviesin ja hänen Guardianin kollegojensa julkaisemat uutiset antavat Britannian eliitistä hurjan kuvan, ikään kuin Brechtin Kerjäläisooppera tapahtuisi Lontoossa juuri nyt. Poliisitutkinnan kohteena olevan lehti kestittää poliisijohtoa, rikolliset kehuvat vankilaan mennessään tuntevansa lahjottuja poliiseja, pankkivirkailijoita ja valtion virkamiehiä.

Yksi News of the Worldin käyttämistä uutishankkijoista oli syytettynä murhasta ja tuomittiin lopulta siitä, että hän oli muussa yhteydessä sijoittanut kokaiinia avioerotapauksessa ex-vaimon kotiin. News of the Worldin päätoimittaja pestasi hänet vankilasta suoraan lehteen. Britannian nykyinen pääministeri palkkasi puolestaan kyseisen päätoimittajan eli Andy Coulsenin omaksi yhteiskuntasuhteittensa hoitajaksi. Siitä virasta Coulsen joutui eroamaan vuoden alussa. Ja maanantaina löytyi kuolleena todistaja, joka tiesi, mitä muut ovat tienneet.

Viime viikolla näytti vielä siltä, että News Internationalin omistajan oikea käsi ja yrityksen toimitusjohtaja ja entinen päätoimittaja Rebekah Brooks ei joudu eroamaan. Ero tuli ja kultainen kädenpuristus oli 3,5 miljoonaa puntaa. Brooksista annettu luonnekuva vastaa suuresti nykyajan ihannetta. Hän on äärimmäisen kunnianhimoinen, ahkera ja osaa olla hyvin viehättävä. Hänen verkostoitumiskykynsä ovat poikkeuksellisen hyvät. Britannian pääministeri on Brooksin naapuri ja hyvä ystävä.

Kirjailija Margaret Drabble kirjoitti kolumnissaan Independent- lehdessä, että hämmästyttävintä viime viikon tapahtumissa on se, että kaikki ovat niin hämmästyneitä. Sillä kaikkihan tiesivät.

Kaikki, jotka Margaret Drabble tuntee, tiesivät mitä tapahtuu, koko ajan. Drabble on oikeassa, sillä yksistään Guardianin uutiset ovat kertoneet kaikista väärinkäytöksistä ajoissa ja paljon. Vuosien ajan. Uutiset eivät ole kiinnostaneet riittävästi muita tiedotusvälineitä; tai ne ovat vaikenemalla yrittäneet saada aiheen tukehtumaan. Merkillisintä on, että Scotland Yard ei pelästynyt aikaisemmin.

Kaikki ovat tienneet, että News of the World hankkii uutisia ihmiset yksityisestä elämästä laittomin keinoin.

Kaikki ovat olleet tietoisia poliisin lahjottavuudesta ja Scotland Yardin johdon läheisistä suhteista News of the Worldiin.

Mikään ei voi olla julkisempaa kuin se, että pääministeri palkkaa tärkeimmäksi avustajakseen News of the Worldin entisen päätoimittajan. Voitte mieltää tilanteen ajattelemalla, että Seiskan päätoimittaja vastaisi Jyrki Kataisen yhteiskuntasuhteista, noin karkeasti ajatellen.

Kaikki ovat tienneet, että Britannian mediasta lähes kolmannes on ulkomaalaisen Rupert Murdochin käsissä. Herran, jonka kutsuista harva poliitikko uskalsi kieltäytyä. Murdoch on päättänyt keitä hänen laajalevikkiset lehtensä kannattavat vaaleissa. Tony Blair matkusti aikoinaan yhdeksi illaksi Australiaan, koska käsky kävi. Ja kannatus tuli.

Skandaalin sitkeä paljastaja Nick Davies pitää tärkeimpänä tuloksena sitä, että nyt on todistettu, että Britannian media, poliisilaitos ja poliittinen eliitti valehtelee rutiininomaisesti. Eliitin keskeinen ajatus Daviesin mukaan on ollut, että valehtelemisella ei ole väliä, koska suuri yleisö on vain pieniä ihmisiä, joista ei tarvitse piitata.

Nick Daviesin sitkeyden ansiosta pienetkin ihmiset tietävät nyt, mitä tapahtuu Britannian politiikan, poliisin ja median huipulla, miten sameissa vesissä siellä liikutaan. Suureen iloon ei kuitenkaan ole aihetta. Moni on ajatellut jo ennen tätä, että millään ei ole mitään väliä, koska kehenkään ei voi luottaa.

Nyt voi jo kysyä, ketkä ovat tämän skandaalin voittajat ja häviäjät? Häviäjiä tulee melko varmasti lisää, sillä esim. Rebekah Brooks on antanut ymmärtää, että lisää ikäviä paljastuksia on tulossa. Monen kunnianhimoinen ura on raunioina.

Mutta onko se pienen ihmisen voitto? Yksi häviäjä on brittiarvioiden mukaan journalismi kokonaisuudessaan, sillä kaikki tietävät, että samanlaisia keinoja on käyttänyt muukin brittimedia. Luottamus journalismiin, poliitikkoihin ja poliisin johtoon on varmasti murentunut, muuallakin kuin Britanniassa. Ja häviöksi koko yhteiskunnalle lasken, että voittajiin voi lukeutua yhteiskuntasuhdeteollisuus, siis nämä eskoahot, jotka nyt ovat Nokian johtokunnassa eivätkä vastaa itsestään sen ulkopuolella.

Ehkä kaikkein surullisinta on, että tänäkin päivänä luemme, kuulemme ja näemme uutisia, jotka vuosien kuluttua ovat suuren skandaalin esiasteita. Uutiset nälänhädästä ovat varmaan niitä.

Jertta Blomstedt

Ykkösaamun kolumni 20.7.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: