Kaikki tiet vievät populismiin

Eduskuntavaaleihin on vielä pitkä aika, vannoo ääni radiossa. Hetki sitten joku toinen huomautti, että eduskuntavaalit ovat tuossa nurkan takana. Oli sen asia kanssa niin tai näin, Suomessa ei tehdä mitään ratkaisuja ennen kuin vaalien jälkeinen hallitus on kasassa.

Paitsi tietenkin sitoudutaan Irlannin pankkien pelastamiseen summalla, joka ei tällä hetkellä ole tiedossa ja vakuuksilla, jotka ovat hämärän peitossa. Ja voi olla, että Portugali on kohta pyytämässä samaa apua.

Financial Timesin mukaan jo syyskuussa oli selvää, että Irlanti tulee pyytämään lainaa. Samoin Financial Timesin mukaan Irlanti on tehnyt kaikkensa hämärtääkseen sitä tosiasiaa, että pulassa ovat ensisijaisesti Irlannin pankit.

Minua raivostuttaa, että ikään kuin lohduksi Suomen valtionvarainministeri kertoo Irlannin julkisen sektorin joutuvan leikkaamaan menojaan ennenkuulumattoman ankarasti.

Seuraavaksi raivostun puhelusta vakuutusyhtiöön. "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja. Teitä palvellaan niin pian kuin mahdollista." Sähköyhtiössä sama juttu. Musiikkia,numerojen näpyttelyä ja odotusta. Ja kaikki hoituisi osoitteessa www. jotain, paitsi että kuoleman aiheuttamat muutokset eivät hoidu. Ja sitten vielä nämä erilaiset liikelaitokset ensin äänittävät kaikki puhelut parantaakseen asiakaspalveluaan – epäilen että syy on aivan joku muu – ja vielä päälle päätteeksi soittavat minulle, jotta vastaisin heidän kyselyynsä asiakaspalvelun parantamisen nimissä. Mistä saan tilattua puhelimeeni nauhan: Kaikki asiakaspalvelijani ovat juuri nyt varattuja... ja tulevat olemaan hamaan iankaikkisuuteen.

Olenko siis kypsä äänestämään perussuomalaisia, kun se hetki tulee, pikaisesti tai vähemmän pikaisesti. No en tietenkään! Olen raivoissani siitäkin, että politiikkaa tehdään niin, että monen mielestä on näppärää kostaa kaikelle ja kaikille perussuomalaisia äänestämällä.

Haluaisin tietää, muun muassa, kuka ja ketkä liehuivat kulisseissa, kun eurooppalaisten pankkien stressitestit tehtiin. Kenen etu on ollut, että pankit päästettiin näennäisesti tutkittuina jatkamaan samaa vanhaa menoa. Ja ketkä kaikki jo tietävät, että Portugali on päiväjärjestyksessä, kunhan Irlannin päätökset on lyöty lukkoon, siis ketkä muut kuin Angela Merkel, jonka tähtäimessä ovat vaalit Saksassa runsaan kahden vuoden kuluttua.

Mutta en ihmettele, että populismi on pitkään ollut nousussa Euroopassa, jossa sen kotiseutu on ollut Keski-Euroopassa, siis siinä Euroopassa, jota ennen pidettiin itäisenä Eurooppana. On puhuttu jopa populismin vuosisadasta. Eivät ainoastaan populistiset poliitikot ja puolueet ole suosittuja vaan hallitsevien puolueiden agendat ovat yhä populistisempia, ja vanhat puolueet yrittävät saavuttaa suosiota populistisin keinoin.

Suomessa seuraavat eduskuntavaalit käydään vahvasti populistisessa hengessä, eivätkä perussuomalaiset todellakaan ole ainoita populisteja.

Bulgarialainen yhteiskuntatieteilijä Ivan Krastev, joka on hyvin aktiivinen openDemocracyn sivustoilla, kirjoitti vuosia sitten populismista, jota silloin vielä pidettiin lähinnä itäeurooppalaisena tautina.

Krastevin mukaan populismin ainesosat ovat mm. seuraavat: aito suuttumus, pidäkkeetön eliitteihin kohdistuva viha, politiikan epämääräisyys, kulttuurikonservatiivisuus, kohtuullinen määrä EUn epäilyä ja kapitalismin vastaisuutta, julkinen kansallisuushenkisyys, salainen muukalaisviha ynnä korruption vastainen retoriikka. Näillä aineilla syntyy poliittinen Molotovin cocktail joka räjähtää vaaleissa.

Ivan Krastev kysyy, miksi kukaan ei tunnu olevan peloissaan populismin noususta : ihmiset ovat hieman pahoillaan, häpeissään, mutta eivät huolestuneita. He suhtautuvat siihen vähän niin kuin prostituutioon, se on väistämätöntä, alhaista ja kunniatonta, mutta voi olla hauskaakin.

Vähän Krastevia muunnellen voi esittää seuraavia väitteitä, jotka jotenkin selittävät populismin suosiota julkisuudessa.

Media on menettänyt kykynsä suuttua, populistisille poliitikoille, erityisesti Timo Soinille, joka päästetään aina kuin koira veräjästä.

Demokratiaa ja populismia on vaikea erottaa toisistaan.

Nykyisessä mediailmastossa populismia vastaan on vaikea taistella.

Populisteihin suhtaudutaan välinpitämättömästi koska populismi nähdään vain strategiana markkinoilla – se on viulupolitiikkaa, viulusta pidetään kiinni vasemmalla kädellä, mutta soitetaan oikealla.

Kun politiikkaa hallitsevat keinotekoiset vasemmistolaiset, keinotekoiset oikeistolaiset ja keinotekoiset vihreät, niin populistit ovat uusimpia ja parhaiten kaupaksi käyviä väärennöksiä.

Koko sukupolvelle, joka on syntynyt 80-luvulla, vaalit tiivistyvät asetelmaan, jossa halutaan äänestää politiikkaa vastaan. Se on johtamassa demokraattisen järjestelmän murtumaan.

Saksalainen filosofi Axel Honneth on esittänyt mielenkiintoisia näkemyksiä siitä, mitkä ilmiöt ehkä voisivat selittää yleisemminkin nykyisiä länsimaisia vaaleja. Honnethin mukaan tietyt piirteet kehityksessä 80-luvun jälkeen ovat voimistaneet sekä populistisia että autoritaarisia piirteitä länsimaisissa demokratioissa.

Honneth totesi, että kaikki poliittiset kuviot ovat nykyisin niin monimutkaisia, että joka päivä on yhä vaikeampaa vastata ajankohtaisiin asioihin yksinkertaisesti kyllä tai ei. Tämä koskee kaikkia, joilta vaaditaan vastauksia, sosiaaliturvan uudistuksiin, pätkätyöläisyyden ongelmiin, ulkopolitiikkaan ja puuttumiseen muiden maiden asioihin sekä vanhusten hoitoon – hekään eivät enää pysty vastaamaan kuin ambivalenteilla, ristiriitaisilla mielipiteillä.

Mitä tulee poliittisiin päätöksiin, tietty varmuus on menetetty. Puolueet ovat nähneet äänestäjäkuntiensa hajoavan; äänestyspäätöksen tekeminen ei ole ainoastaan yhä suuremmassa määrin yksilöllistä, se on yhä suuremmassa määrin järjenvastaista, sanoo Axel Honneth. Se on ongelma demokraattiselle kulttuurille, joka perustuu rationaaliseen keskusteluun.

Kun kuuntelen poliitikkojen selostuksia Irlannin asiassa, joka on siis pieni turbulenssi halutussa vapaassa markkinataloudessa, olen kuulevinani, että myös taloudelliset päätökset ovat järjenvastaisia, erilaisten pakkojen edessä muiden sanelemia hätäratkaisuja, niissä Euroopan pöydissä, joihin meilläkin oli niin kiire ensimmäisessä vaunussa.

Jertta Blomstedt

Kommentoi Lähetä: