Kameroita on kaikkialla

Tänään mikään ei jää salaisuudeksi. Kolari kadunkulmassa, rankkasade kesken kesäpäivän tai julkkisten kompastelut päiväkävelyllä taltiotuu pikseleinä jonkun kameran muistikortille. On turha enää haaveilla yksityisyydestä ja siitä, että joku asia tai ilmiö jäisi vain omien muistikuvien tai kokemusten varaan. Jollain porukasta on kamera mukana tai vähintäänkin kaikilla on puhelimet, joissa jokaisessa on kamera. Kadulla kävellessä joku ottaa aina kuvan.

Kymmenen vuotta sitten oltiin kovasti huolissaan, josko satavuotinen valokuvaamisen historia katkeaa digitalisoitumisen myötä. Perinteisten filmikameroiden katoaminen nähtiin osana tulevaisuutta ja digikameroiden menestyksestä ei ollut vielä tietoa. Mietittiin jääkö koko valokuvaus harrasteena ja dokumentoinnin välineen kehityksen jalkoihin.

Vaan toisin kävi. Nyt kameroita on jokaisen taskussa ja kuvia näppäillään kiihtyvällä tahdilla. Jos vielä hetki sitten oli suurimpana ongelmana miten filmit ja paperikuvat saadaan säilymään haalistumatta, niin nyt ongelmana on enemmänkin miten estää valokuvien leviäminen joka paikkaan.

Kameroiden myyntiluvut ovat nousseet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kamerakauppa on yleistynyt asiakasvirran vaellettua erikoisliikkeistä marketeihin. Viime vuosina painopiste on heilahtanut pokkareista järjestelmäkameroihin. Samalla kun pikkukameroiden käyttäjät kuvaavat entistä enemmän kamerakännyköillä, nousee isompien kameroiden myynti voimakkaasti. Nyt jo ala-asteikäisiä näkee opettelemassa valokuvaamisen alkeita monipuolisilla järjestelmäkameroilla.

Kuvien käyttö ja merkitys ovat arkipäiväistyneet. Vuosisata sitten käytiin ottamassa itsestä muutaman kerran elämässä muotokuva. Kameroiden yleistyessä kuvattiin niin rippijuhlat, häät, ristiäiset ja joulujuhlat. Kesälomamatkat synnyttivät valokuvaamiseen suuren piikin ja syksy meni kesän kuvia järjestellessä. Nyt kameraa käytetään joka paikassa ja myös arkielämää kuvataan innokkaasti ympäri vuoden. Samaan aikaan kuvakasojen kasvaessa kuvien sisältö on kokenut inflaation. Enää ei juhlapotreteillakaan ole samaa ainutkertaista merkitystä kuin ennen.

Kuvaamisesta on tullut villitys nuorison keskuudessa. Valokuvaajana on hieno seurata, miten ennakkoluulottomasti nuoriso käyttää kameraa, miten uusia kuvakulmia haetaan ja miten onnistutaan luomaan perinteistä poikkeavia luomuksia. Yhtäkkiä kuvaamisesta on tullut muotia ja etenkin kuvien näyttämisestä kavereille on tullut tavallista sosiaalisten medioiden ansiosta.

Poseeraus ja keikistely kameran edessä on tullut jokapäiväiseksi. Ennakkoluulottomuus ja vapautuneisuus tuntuvat vallitsevan siis myös kameran toisella puolella. Kun valokuvien alkuaikoina kuvissa istuttiin vakavina eikä hymystä ollut aavistustakaan niin, nyt nuorten kuvissa näkyy ilo ja vapaus. Myös kaikki estot häviävät kavereiden kameran edessä. Mitä hullumman ilmeen tai mitä ammattimaisemman muotiposeerauksen kukin tekee, sitä paremmin nuoret tuntevat onnistuvansa. Välillä tuntuu jopa ihmeelliseltä, että uimarannalle ei enää kehdata mennä bikineissä mutta kaverin kameran edessä matkitaan ansiokkaasti vähäpukeisia malleja, monesti jopa liiankin antavasti.

Aktiivisen harrastekuvaamisen vaikutukset näkyvät myös lehtien ja uutisten palstoilla. Lukijoiden kuvia julkaistaan entistä useammin ammattilaisten ottamien valokuvien rinnalla. Näppäilijä voikin hyvällä tuurilla onnistua ja saada otettua ammattitasoisen kuvan. Teknisestä laadusta se ei uusilla harrastekameroillakaan jää enää kiinni. Valokuvaajalla tulos on ennakoitavissa eikä onnistuminen jää tuurin varaan.

Hyvän kuvan kannalta tärkeintä on visuaalinen näkemys, joka piirtää kuvan sisällön jo ennakkoon kuvaajan päähän. Kuvia ei näppäillä summamutikassa vaan omien visioiden ohjaamina. Onnistuneeseen lopputulokseen tarvitaan intohimoa ja toki myös onnea. Tämä pätee kuvatessa niin kaverien kesken bileissä, omien lasten häissä, vauhdikkaiden harrastusten parissa tai vaikka naparetken hyytävässä viimassa.

Uuden ja ylitse pursuavan näppäilykulttuurin myötä meillä on tulevaisuudessa entistä taidokkaampia ja ennakkoluulottomampia valokuvaajia. Valon piirtämä maisema ja varjojen sekä kiiltojen rakentamat muodot ovat haaste, joka vie mennessään.

Tekee sitä sitten ammatikseen tai harrastuksenaan.

Kari Poppis Suomela

Ykkösaamun kolumni 16.8.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: