Arabikevät ei ole vielä kukassa

Vuosi sitten poliisi ahdisteli tuntematonta katumyyjää, joka turhautuneena sytytti itsensä tuleen ja aloitti kansannousun aallon, joka yhä ravistelee arabimaailmaa.

Mohammad Boazizi oli köyhä 26-vuotias tunisilainen, jota poliisit ahdistelivat jatkuvasti milloin mistäkin syystä. Kerrotaan, ettei hänellä ollut lupa myydä tavaroitaan kadulla ja että Tunisian poliisit sen takia takavarikoivat Boazizin kärryn, mutta myöhemmin on käynyt ilmi, ettei katumyymiselle Tunisiassa ole ikinä tarvittukaan lupaa. Boazizilla ei vain ollut varaa maksaa poliiseille lahjusta, hän oli siihen liian köyhä, ja joutui sen takia poliisien kynsiin. Ja vaikka hän yritti valittaa kohtelustaan paikalliskuvernöörille, häntä ei haluttu kuulla.

Ja mitä sen jälkeen tapahtui on historiaa.

Boazizin tapaus oli hätkähdyttävä juuri koska se oli niin.. tavallinen. Arabimaissa on tunnetusti väestönpullistuma, jossa viisitoista - kaksikymmentäyhdeksän -vuotiaat muodostavat suurimman osan väestöstä. Nämä nuoret, kuten Boazizia, ovat turhautuneet jatkuvasta työpaikkojen puutteesta, ja ovat nyt eturintamassa hallituksen vastaisissa mielenosoituksissa Tunisiasta Egyptiin ja aina Bahrainiin ja Jemeniin asti.

Boazizin julkinen teko herätti sen verran vastakaikua, että se aiheutti protestiaallon lisäksi myös matkijatapauksia, jossa turhautuneet ja epätoivoiset nuoret ja vanhemmatkin miehet ja naiset sytyttivät itseensä tuleen Algeriassa, Egyptissä, Saudi-Arabiassa, ja jopa Euroopassa, jossa nuori marokkolainen katumyyjä teki itsemurhan Palermossa sen jälkeen kuin virkamiehet ahdistelivat häntä ja takavarikoivat hänen tavaroitaan.

Algeriassa 37-vuotias kahden lapsen isä Mohsin Boterfif sytytti itseensä bensiinillä. Hän oli nuorten miesten joukon kanssa kokoontunut Bokhadran kaupungintalon ulkopuolelle vaatimaan työpaikkoja ja asuntoja. Pormestari kieltäytyi tapaamasta heitä ja käski Boterfifia tekemään kuten Boazizia. "Jos sinulla on rohkeutta”, hän lisäsi. Epätoivoa ainakin riitti. Boterfif kuoli myöhemmin palovammoihinsa.

Samoin 29-vuotias Abdelhafid Bodeshisha, Medjanasta, mies joka asui vanhempiensa ja viiden sisaruksensa kanssa, ja joka poltti itsensä kuoliaaksi, huutamalla “Minä en enää kestä”. Hänen ystävänsä kertoivat myöhemmin, että Abdelhafid oli pitkään ja turhaan etsinyt työtä ja asuntoa ennen kuin hän valui epätoivoon.

Vuosien mittaan tehdyissä mielipidetutkimuksissa työmahdollisuuksien puuttuminen on jatkuvasti noussut vastaajien suurimmaksi huolenaiheeksi kaikkialla arabimaissa - paitsi rikkaimmissa Gulf-maissa. Muita huolenaiheita enemmistön keskuudessa on esimerkiksi ollut terveydenhuolto ja koulutus.

Tuoreessa Zogby-mielipidetutkimuksessa ilmenee kuitenkin mielenkiintoisia muutoksia edellisiin vuosiin verrattuna; tätä tutkijat kutsuvat arabikevään vaikutukseksi.

Työpaikkojen, terveydenhuollon ja koulutuksen lisäksi ovat nyt nousseet huipulle myös sellaiset huolenaiheet kuin poliittiset uudistukset, demokratian edistäminen sekä yksilön poliittisten oikeuksien suojeleminen, ja nämä lähes jokaisessa maassa jossa tutkimus tehtiin.

Uusi poliittinen sanasto ollaan tutkijoiden mielestä ottamassa siis käyttöön kansannousujen myötä. Ja taloudellisten ongelmien lisäksi myös poliittiset huolenaiheet ovat nykyään tärkeitä.

Mutta selvää on, ettei kevät ole vielä täysin kukkinut, vaikka Boazizin protestista onkin kulunut yli vuosi. Jemenissä ja Egyptissä hyökätään edelleen väkivaltaisesti mielenosoittajiin kimppuun, Bahrainissa kansannousu on miltei kokonaan tukahdutettu ja Syyriassa tapettujen määrä on jo yli 5000.

Taistelu ihmisoikeuksista on täynnä mutkia, ja tulee kestämään kenties vuosia.

Mutta enää ei voi yhtä helposti lepyttää tai edes tappaa arabimaailman kaikkia Boazizeja tai Bodeshishoja. Arabit, kuten suurin osa ihmisistä kaikkialla maailmassa, haluavat edelleen ansaita kunniakkaasti päivittäisen leipänsä, lähettää lapsiaan toimiviin kouluihin, ja saada terveydenhuoltoa silloin kuin he sitä tarvitsevat.

Mutta he haluavat myös jotain muuta. Jotain josta Boazizi ei kenties osannut unelmoida silloin vuosi sitten.

He haluavat osallistua uuden yhteiskunnan rakentamiseen. Kansalaisina.

Patsy Nakell

Ykkösaamun kolumni 21.12.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: