Lyhytnäköisillä ratkaisuilla pitkäaikaisia ongelmia

Beirutissa ei pidä koskaan käydä tammikuussa. Vierailin siellä tähän aikaan vuodesta viimeksi pari vuotta sitten. Silloin lentokone syöksyi maahan Beirutin lentokentälle ja kaikki koneessa olevat matkustajat kuolivat. Onnettomuuden tutkintalautakunnan mukaan vika oli inhimillinen, pilotti oli menettänyt kovassa myrskyssä koneen hallinnan. Tälläkin kertaa sää oli myrskyinen. Onneksi kaikki koneet kuitenkin nousivat ja laskeutuivat turvallisesti.

Mutta katastrofi tuntuu silti ilmassa, se kytee naapurimaa Syyriassa. Libanon ja Syyria ovat syvästi sidoksissa keskenään, ja maiden sisäiset tapahtumat vaikuttavat vääjäämättä toisiinsa. Nyt pelätään mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Hyvin kokenut toimittajakollega kertoi minulle, että Hizbollah saattaa pian tehdä jotain siirtääkseen kansainvälisen huomion pois paitsi Syyriasta, myös Iranista. Molemmat maat ovat Jumalan puolueen liittolaisia, ja molemmat ovat tällä hetkellä vaikeuksissa. Huhu ei ole täysin epärealistinen.

Arabiliiton tarkkailijaoperaatio Syyriassa on myös lisännyt jännitystä ja spekulointia. Liitto tahtoo avoimesti Syyrian presidentin Bashar al-Assadin luopuvan vallasta. Pelko länsivaltojen sotilaallisesta väliintulosta kasvaa. Jotkut jopa toivovat sitä. Mutta onko sotilaallinen väliintulo ratkaisu vai ongelma? Onko Libyan tie oikea vastaus Syyrialle?

Hallitusta vastustava Vapaan Syyrian armeija on vaatinut lentokieltoaluetta Syyrian ilmatilaan. Kun kuolonuhrien määrä maassa kasvaa, on ymmärrettävää, että lukumäärän nousu halutaan saada pysähtymään millä keinolla tahansa. Mutta joskus lyhytnäköisillä ratkaisulla luodaan pitkäaikaisia ongelmia.

Ensinnäkin, Syyria ja Libya ovat maantieteellisesti kovin erilaisia. Libya on harvaan asuttu, ja asutus on keskittynyt kaupunkeihin, jotka olivat selkeästi joko hallinnon tai opposition linnakkeita. Lentokieltoalueella oli siksi Libyassa paljon tehokkaampi vaikutus. Syyrian hallitus ei ole käyttänyt ilmavoimiaan kuten Kaddafi, koska maan oppositio ja hallinnonkannattajat asuvat samoissa kaupungeissa, usein jopa samoissa kortteleissa. Lentokieltoalueen asettamisesta Syyrian ylle olisi tuskin mitään hyötyä.

Mutta on toinenkin syy. Koska osa Syyrian alueesta, Golanin kukkulat, on miehitetty, mikä tahansa sotilaallinen väliintulo miehittäjän, siis Israelin, ja sen liittolaisten puolesta ajaisi opposition hankalaan tilanteeseen. Sen jäsenet leimattaisiin väliintulon tapahtuessa helposti maanpettureiksi. Ratkaisu olisikin saada armeija opposition puolelle, kuten melkein tapahtui Egyptissä. Sotilaiden loikkaukset opposition riveihin ovat yleistymässä Syyriassa, mutta ne todennäköisesti loppuisivat kokonaan, jos ulkomainen valta hyökkäisi maahan, ja varsinkin jos kysymys olisi länsimaalaisesta operaatiosta.

Vanhempi syyrialainen mies, jonka tapasin vieraillessani Libanonissa, halusi kertoa minulle omasta pojastaan, nuoresta sotilaasta, jota käskettiin ampumaan mielenosoittajia Aleppossa. Mutta isä neuvoi poikaa pakenemaan maasta. Emme tapa omiamme, hän sanoi minulle surullisena, me emme ole sellaisia. Poika on nyt Turkissa, kuten monet Syyrian armeijan loikkarit.

Vapaan Syyrian armeijan johtaja Riyad al-Asaad oli oikeassa sanoessaan pari kuukautta sitten haastattelussa, että se, joka uskoo Syyrian hallinnon rauhanomaiseen loppuun on haaveilija. Mutta voiko verenvuodatuksen jotenkin minimoida? Onko se edes mahdollista? Itse haluaisin uskoa niin.

Syyrian johto pitää jollakin keinoin houkuttaa luopumaan vallasta. Diktaattorit pelkäävät yleensä omaisuutensa tai jopa henkensä menettämistä. Heillä on vain menetettävää, ja siksi he taistelevat kynsin hampain valtansa puolesta. Mutta jos Syyrian oppositio soisi Basharille ja hänen lähipiirille vakuuksia jonkin asteisesta armahduksesta, niin ehkä taistelu vallasta lyhenisi ja verenvuodatus vähenisi.

Kuolleiden määrä on kuitenkin jo suuri. Monet perheet ovat kärsineet liikaa Basharin miesten käsissä. Kukaan ei oikeastaan voi täysin taata hänen turvallisuuttaan. Ihmiset haluaisivat Basharin maksamaan teoistaan.

Tammikuu on kiusallinen kuukausi tässä osassa maailmaa. Mutta pahempaa voi olla tulossa, sillä ennustus kertoo pitkästä, kuumasta kesästä.

Patsy Nakell

Ykkösaamun kolumni 26.1.2012 / Yle Radio 1

Kommentoi Lähetä: