Yritysjohtajasta raketin lailla puoluejohtajaksi

Suomen politiikassa ei ole nähty moneen vuosikymmeneen yhtä rohkeaa puheenjohtajavalintaa kuin se, mitä Suomen Keskusta teki puoluekokouksessaan viikonvaihteessa. Ensimmäisen kauden kempeleläinen kansanedustaja Juha Sipilä on kaikilla politiikan kokemusmittareilla arvioituna noviisi.

Hän on myös kaukana Timo Soinin kaltaisesta kansankiihottajasta, jota monet keskustalaiset kaipaavat puolueen johtoon. Siitä huolimatta Sipilä korjasi selvin numeroin puheenjohtajapotin Rovaniemellä.

Kokemusta tai ei, siitä ainakin saatiin vakuuttava näyttö, että diplomi-insinööri Sipilällä on pelisilmää ja kylmäpäisyyttä. Hän oivalsi, että Keskustan ylimmässä johdossa voi olla hänen mentävä aukko ja päätti lähteä yrittämään. Nyt hän on Keskusta-Maalaisliiton 12. puheenjohtaja.

Kuinka moni muu aloitteleva poliitikko olisi uskaltanut edes ajatella pyrkivänsä saappaisiin, joita ovat kuluttanet häntä ennen sellaiset politiikan kovat nimet kuin Johannes Virolainen, Paavo Väyrynen, Esko Aho ja Matti Vanhanen sekä lyhytaikaiset keskustajohtajat Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi, joiden kohtalot pelottavat. Kaikki muut paitsi Väyrynen ovat toimineet heistä pääministereinä. Siinä on Sipilällä tavoitetta.

Sipilän onnistumista puheenjohtajana mitataan ensimmäisen kerran lokakuun kunnallisvaaleissa, mutta ne tulevat vastaan liian aikaisin. Sipilä ei ehdi lyödä siihen mennessä omaa leimaansa puolueeseen. Hyvä jos hän pystyy ajamaan itsensä sisään puoluejohtajan tehtävään voidakseen väitellä kunnallisvaalien alla uskottavasti pääministeri Jyrki Kataisen, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen ja puheenjohtaja Timo Soinin kanssa.

Sipilän lisäksi myös RKP lähtee kunnallisvaaleihin uuden johtajan vetämänä. Carl Haglund on vasta 33-vuotias, mutta häntä auttaa alkuun se, että hän on taustaltaan poliittinen broileri. Haglund on kasvanut politiikan parissa nuoruusvuosistaan lähtien ja on ehtinyt nähdä maailmaa eurokansanedustajana sekä valtiosihteerinä. Politiikan perusopit on hankittu.

Sipilälle riittää todennäköisesti hyväksyttäväksi näytöksi vain se, että Keskusta pääsee palaamaan hallitukseen vuonna 2015. Pääministerin paikasta tuskin kukaan keskustalainen unelmoi vakavissaan ainakaan tässä vaiheessa.

Maalaisliiton ensimmäinen puheenjohtaja Otto Karhi oli oululainen. Keskustan puheenjohtajuus palasi 103 vuoden jälkeen jälleen Oulun seudulle. Sillä on huomattava merkitys Pohjois-Pohjanmaalle, joka on Keskustan suurin piiri mutta joka on siitä huolimatta jäänyt usein nuolemaan näppejään sekä ministeri- että puheenjohtajavalinnoissa. Piirillä ei ole ollut tarjota riittävän valovoimaisia ehdokkaita. Sipilän voitto on sen takia enemmän kuin vain balsamia Oulun alueen keskustalaisten haavoihin. Se on myös piristysruiske, joka panee vauhtia apatian valtaamiin Pohjois-Pohjanmaan keskustalaisiin. Heillä on nyt virinnyt toivo, että perussuomalaisiin karanneet Keskustan äänestäjät palaavat takaisin.

Niin sanottu Oulun teknologiaihme on tuottanut Pohjois-Pohjanmaalle paljon miljoonaomaisuuksia tehneitä fiksuja yritysjohtajia, joiden markkina-alueena on koko maailma. Sipilä on kuulunut heistä kaikkein fiksuimpiin siksi, että hänen silmissään erottuu muutakin kuin euron kuvia. Hänessä on yritysjohtajaksi poikkeuksellisen paljon syvällisyyttä ja inhimillisyyttä. Juuri sen takia hän herätti myönteistä vastakaikua Keskustan puheenjohtajakampanjan aikana.

Keskustalla on ollut populistisen ja vallanhaluisen Paavo Väyrysen jälkeen puheenjohtajina älykkötyyppejä: Aho, Jäätteenmäki, Vanhanen ja Kiviniemi. Osa heistä on osannut myös politikoida, mutta eivät kaikki. Mari Kiviniemi jäi viileässä älyllisyydessään vieraaksi Keskustan kannattajille. Hän ei saanut heitä syttymään. Siitä puolueen kannatuksen romahdus johtui ainakin osittain. Matti Vanhanen edusti asiaosaajana politiikan parhaimmistoa, mutta keskustalaiset pitivät häntä liian toimitusjohtajamaisena ja värittömänä. Kun Vanhasen elämään tuli avioeron jälkeen väriä, sitä saatiin liikaa ja väärissä sävyissä.

Sipilä on myös älykkö, eikä hänestä saa populistia edes tekemällä. Poliittinen populismi on oma taiteen lajinsa. Sen harjoittajan pitää olla valmis totuuden rajoja kolkutteleviin yksinkertaistuksiin ja pelkistyksiin. Keskustan puoluekokous toimi hyvin rationaalisesti, kun se päätyi Sipilään, mutta hänkin edustaa sitä samaa ihmistyyppiä kuin Vanhanen ja Kiviniemi. Hän ei juuri silmäänsä räpäyttänyt, vaikka voitti pääpalkinnon Rovaniemellä. Siksi on kysyttävä, onko Sipilä liian järkevä, liian rauhallinen ja liian syvällinen?

Keskustassa elää vahvana Väyrysen kaltaisen uuden tahtopoliitikon kaipuu, mutta hän ei kelpaa enää siihen rooliin. Tämä oli jo Väyrysen kolmas epäonnistunut paluuyritys puoluejohtoon. Ehkä hän uskoo nyt. Keskustan varapuheenjohtajistoonkaan ei kelpuutettu kunnon populistia. Jos taas puoluesihteerinä jatkava Timo Laaninen yrittäisi sovitella itselleen populistin hattua, kaikki luulisivat hänen saaneen mielenhäiriön.

Puoluejohto muodostaa tiimin, mutta viimekätinen päävastuunkantaja on aina puheenjohtaja. Yrityksessä vastuu kuuluu toimitusjohtajalle. Sen Sipilä tietää ennestään. Nyt hän pääsee maistamaan, miltä vastuunkanto tuntuu puoluejohtajana. Sitä hän halusi, ja nyt vastuu Keskustan menestyksestä kuuluu hänelle.

Risto Uimonen

Ykkösaamun kolumni 12.6.2012 / Yle Radio 1

Kommentoi