Rohkeutta on pysäyttää eriarvoistuminen

Neuvottelutulos hallitusohjelmasta saatiin ulos juuri ennen lomille siirtymistä ja eduskunnassakin se on jo ehditty hyväksyä. Ohjelma on mielenkiintoinen ja ensilukemalta varsin mainio tuotos. Ohjelmaa silmäilemällä voi päästää itsensä tunnelmaan, jossa köyhyys, eriarvoisuus ja syrjäytyminen tulevat seuraavan neljän vuoden aikana vähentymään. Näin myös ohjelman ensimmäinen painopiste lupaa.

Painopisteistä kaksi muuta lupaavat julkisen talouden vakauttamista ja kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistamista. Julkista taloutta vakautetaan sekä leikkauksilla, että verokorotuksilla. Kilpailukykyä edistetään puolestaan avoimilla maailmanmarkkinoilla. Olennaisiksi asioiksi on nostettu perinteiseen tapaan osaamisen vahvistaminen ja yrittäjille houkuttelevan ympäristön luominen.

Ohjelma jättää kuitenkin merkittäviä ja konkreettisia toimenpiteitä auki, vaikka niillä on suuri merkitys lupausten toteutumisen suhteen. Esimerkiksi hallintarekisterin osalta ei pysty varmaksi sanomaan tuleeko se, vai ei. Toisaalta luvataan lisätä läpinäkyvyyttä ja pitää mahdollinen verokeplottelu kurissa. Arvopaperimarkkinalain uudistaminen niin, että Suomen lainsäädäntö säilyy kilpailukykyisenä muiden maiden vastaavan lainsäädännön kanssa, ei puolestaan taida viitata siihen, että osakkeiden omistajuus pidetään julkisena. Kirjaukset ovat siis ristiriitaisia.

Puolueet ovat kilpaa julistaneet harmaan talouden kitkemisen puolesta. Vihreät vaati vaalikampanjassaankin rötösherrojen kuriin laittamista. Vuorineuvokset ovat varmasti huudelleet paitsi selän takana, myös konkreettisesti hallitusohjelmaa kirjoittaneissa työryhmissä omia halujaan.

Vanha suunta jatkuu, jos ravintolabisneksen ja rakennusteollisuuden herrojen annetaan rikastua entisestään rikollisen toiminnan hiljaisella hyväksymisellä. Samaan aikaan pienituloinen palkansaaja maksaa kiltisti veronsa kunnalle ja valtiolle. Nähtäväksi jää kuinka paljon puolueet uskaltavat asettaa rajoja lainsäädännön kiristämisen ja aidon valvonnan kautta verojen kiertäjille.

Yhteiskunnan eriarvoisuuden kitkemisen osalta ohjelma näytti lupaavalta. Perusturvaan piti tulla 100 euron korotus. Kävi kuitenkin ilmi, että 100 euron korotus ei koske kaikkia. Suunniteltua tai ei, mutta kyllä toimeentulotukea leikkaavaa tulorajaa olisi pitänyt samalla nostaa.

Verotuksen osalta on luvattu tasaverokehityksen pysäyttämistä. Hallitus jätti kuitenkin itselleen option muuttaa valittua verotuslinjaa, mikäli taloudellinen tilanne sitä vaatii. Jos näin tulee tehtäväksi, se tarkoittaa kylmää kyytiä pienituloiselle. Ainoa progressiivinen verotus, eli työtulojen verotus, on niitattu kiinni. Sitä ei saa korottaa. Verokorotukset tulevat siis todennäköisesti kohdistumaan kaikille tasasuuruisiin kulutusveroihin.

Kuntien verotus hoidetaan myös kaikille samalla prosentilla, eli tasaverolla. Kaikkein pienituloisimmat hyötyvät kyllä jonkun verran kunnallisverotuksen perus- ja työtulovähennyksen parantamisesta. Kriisikunnissa on kuitenkin maalattu uhkakuvia jopa 2 prosenttiyksikön veronkorotuspaineista. Tästä maksavat kaikki.

Valtio patistaa kuntia yhteen kurittamalla niitä taloudellisesti. Kuntien määrän vähentämiseen tähtäävä linja on sinänsä hyväksyttävä, mutta ennen kuin kaikki on tehty hallintojen keventämisen saralla, on verotusta jouduttu suurimassa osassa kuntia kiristämään.

Kunnallisveron nosto syö kaikilta, myös suurituloiselta palkansaajalta erityisesti Kokoomuksen peräänkuuluttamaa ostovoimaa. Tästäkin näkökulmasta ihmettelen, miksi ne valtion verottamat ansiotulot ovat niin pyhä asia. Jopa SAK:n linnake olisi ollut valmis palkkatulojen maltillisiin veronkiristyksiin edellisvuosien lihavien aikojen jälkeen.

Hallituksen edelleen melko tuore ohjelma antaa ymmärtää, että yhteiskunnasta tulee tasa-arvoisempi. Nähtäväksi jää, rohkeneeko hallitus jakaa hyvinvointia oikeudenmukaisesti myös, jos taloustilanne heikkenee. Lupaukset köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisen suhteen on annettu. Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi vaatii niiden pitämistä.

Minna Ahola

Ykkösaamun kolumni 12.7.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: