Sanojen maaginen voima eli kieli faktan ja fiktion välissä

Meneillään olevan eurokriisin aikana on useilta tahoilta varoiteltu käyttämästä sellaisia ilmaisuja kuin euron romahdus tai euroalueen hajoaminen. Talouskomissaari Olli Rehnin mielestä ei kannattaisi pohtia tai selvittää eurosta eroamista, sillä sanat voivat johtaa tekoihin. Osmo Soininvaaraankaan mielestä hallituspuolueiden poliitikkojen ei pitäisi spekuloida eurosta eroamisella, koska ennusteet voivat toteuttaa itseään.

Sanoilla näyttää olevan maaginen voima aivan kuin raamatussa, kun jumala maailmaa luodessaan sanoi: tulkoon valo, ja valo tuli.
Maailmantalouden tilaa analysoitaessa taloustieteilijät tuntuvat olevan uuden ja vaikeasti ennustettavan prosessin keskellä, jossa yksimielisyyttä ei näytä olevan sen enempää faktoista eli yksilöllisistä käsityksistä ja tulkinnoista riippumattomista asioista kuin suunnastaakaan, mihin Eurooppaa tulisi viedä, liittovaltioonko vai siitä poispäin.

Taloudesta kyllä kerrotaan numeroilla, mutta numeroiden taakse kätkeytyy paitsi faktoja, myös valintoja, ideologiaa ja mielipiteitä. Psykologialla voidaan taloudessakin muuttaa fiktiot faktoiksi. Kun lasketaan liikkeelle valheellinen huhu pankin kaatumisesta, se saattaa myös kaatua, kun ihmiset vetävät tappioiden pelossa talletuksensa pois ja luotottajat menettävät uskonsa saataviensa takaisinsaantiin. Myös pörssejä keinuttavat reaalitalouden lisäksi toiveet, pelot ja spekulaatiot.

Faktan ja fiktion raja ei näytäkään aina olevan kovin selvä. Monet todeksi muuttuneet asiat ovat saattaneet olla vuosikymmeniä tai joka vuosisatoja pelkästään ihmisten mielikuvituksessa tai science fiction-kirjallisuudessa, kuten esimerkiksi lentäminen, kunnes tekniikan kehittyminen teki sen todeksi. Fysiikan ja kemian lainalaisuudetkin on usein löydetty ensin teoriana loogisen ajattelun kautta, kunnes ne vasta myöhemmin on pystytty kokeellisesti todistamaan.

Tutkimuksilla saattaa olla myös pidemmälle ulottuvia tavoitteita kuin vain tiedon tuottaminen. Muutama vuosi sitten olin viktimologiaa eli uhritutkimusta käsitelleessä kongressissa Japanissa. Kun nuori kalifornialainen nainen oli esitellyt ihmiskauppaa koskeneen tutkimuksensa, hän lopuksi sanoi: En minä halua vain tutkia maailmaa, minä haluan myös muuttaa sitä.
Niinpä niin. Näin haluavat tehdä paitsi poliitikot, myös monet yhteiskuntatieteilijät, tuodessaan tutkimustuloksiaan julki ja hahmotellessaan vaihtoehtoja tuleviksi ratkaisuiksi. Kysymys ei enää olekaan pelkästään faktoista, joita nyt käytetään perusteluina, vaan myös yhteiskunnallisista valinnoista ja arvopäämääristä.

Kaunokirjallisuudessa faktat ja fiktiot tietoisesti sekoitetaan ja me kaikki tunnistamme sen. Historiallisissa romaaneissa tapahtumat ovat tosia, mutta keskustelut kuviteltuja. Dialogeja ja vuorosanoja ei ole juuri tallennettuna saatavissa menneiltä vuosisadoilta.
Mutta kun luemme jonkin tiedon totena, me myös oletamme sen olevan sitä. Tämän turvaamiksi sekä toimittajien että tutkijoiden pitäisi olla kriittisiä lähteittensä suhteen ja aina, kun se vain on mahdollista mennä alkuperäislähteelle ja mainita, mitä informaatiota he ovat käyttäneet lähteenään.

Pahimmassa tapauksessa kirjoittajat vain siteeraavat toinen toisiaan ja teksti ei enää kerrokaan tosiasioista, vaan matkan varrella saa siivet selkäänsä ja muuttuu sellaiseksi, jota alkuperäinen kirjoittaja hädin tuskin tunnistaa.
Aina eivät vallanpitäjät eivätkä aina kaikki ihmisetkään halua kuitenkaan ottaa uutta tietoa vastaan, vaikka sitä heille tarjotaankin, sillä tieto horjuttaisi vallitsevaa järjestystä ja maailmankuvaa. Niinpä keskiajalla eivät kaikki halunneet katsoa Galilein kaukoputkeen ja saattaa epäilyksen alaiseksi kirkon auktoriteettia ja maakeskeistä maailmankaikkeutta.

Pienemmissäkin ympyröissä tieto voi järkyttää yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun Heikki Ylikangas 1970-luvulla julkaisi tutkimuksensa puukkojunkkareista, jossa näitä tappelevia ja juopottelevia nuoria miehiä ei kuvattukaan pelkästään auktoriteetteja vastaan nousseina sankareina, vastaanotto pohjanmaalla ei ollut yksinomaan kiittävää. Paheksuttiinpa sitäkin, että tutkimus oli julkaistu suomenkielellä, jolloin jokainen kotikulmilla saattoi lukea sen. Häjyt olivat jo muuttuneet osaksi pohjalaista identiteettiä, eikä sen kivijalkaa sopinut noin vain mennä tutkimuksella murentamaan.

Siitäkin huolimatta, että ihmiset lukevat ja kuuntelevat mielellään tuttuja ja turvallisia asioista, monenlaista tietoa todellisuudesta on tuotettava. Tulevaisuus voi olla epävarmaa, mutta siihen suuntautuminen on aina helpompaa, kun taustalla on totuudenmukaista tietoa ihmisistä, ympäristöstä ja yhteiskunnasta.

Terttu Utriainen / Ykkösaamun kolumni 2.8.2012