Eri kolumnisteja

Vitsailevan Väyrysen comeback

Risto Uimonen | 28.12.2011

Presidentinvaalikampanjan puhutuimpia aiheita on Keskustan Paavo Väyrysen muodonmuutos. Totisena torvensoittajana tunnettu Väyrynen hauskuuttaa äänestäjiä laskemalla leikkiä omalla kustannuksellaan. Paavo ja Vuokko -mukikin on mennyt kuin kuumille kiville. Yli 40 vuotta liitossa eläneen parin itseironiaa pidetään niin hauskana ideana, että sydänmuki ihastuttaa niitäkin, jotka eivät Väyrystä äänestä.

Mukissa on samaa kekseliäisyyttä kuin Martti Ahtisaaren käyttämässä Terho Ovaskan pilapiirroksessa vuoden 1994 vaaleissa. Terho lahjoitti pullean ääriviivakuvan SDP:n ehdokkaan käyttöön pyynnöstä. Kukapa sympaattisen kuvan nähnyt olisi voinut ottaa todesta vaaliteemaksi nousseita puheita ylipainoriskistä? Piirros veti hymyn huuleen.

Presidentinvaaleja ei ratkaista pelkillä asia-argumenteilla. Mielikuvat ehdokkaista painavat enemmän kuin substanssi. Presidentillä on maaliskuussa voimaan tulevan perustuslain tarkistuksen jälkeen aiempaakin vähemmän valtaa. Jos ehdokkaat väittelisivät tiukasti vain presidentin valtaoikeuksien piiriin kuuluvista asioista, teema puhuttaisiin puhki muutamassa tilaisuudessa.

Suora kansanvaali kiehtoo äänestäjiä, joten media takoo rautaa niin kauan kuin se on kuuma. Ehdokkaat joutuvat ottamaan kantaa melkein kaikkeen mahdolliseen maan ja taivaan välillä. Heidän on myös mietittävä tarkoin imagojaan. Vain Sauli Niinistön ei tarvitse ponnistella päästäkseen toiselle kierrokselle. Hänelle riittää, että hän säilyttää ylivoimansa. Kyselyjen neljä seuraavaa ehdokasta käyvät sen sijaan kovaa kilpaa siitä, kuka pääsee ottamaan Niinistöstä mittaa toisella kierroksella.

Hauska Väyrynen selittyy tällä asetelmalla. Imagomittaukset kertovat, että äänestäjät liittävät häneen voimakkaita negatiivisia arvolatauksia. Vallitsevat mielikuvat ovat Väyrysen suurin este pääsylle toiselle kierrokselle. Ne ovat estäneet jo kahdesti hänen paluunsa Keskustan johtoon, viimeksi kesällä 2010. Ne vaikuttivat myös hänen putoamiseensa eduskunnasta huhtikuussa. Väyrysen pitää tehdä kaikki mahdollinen tuollaisten mielikuvien muuttamiseksi.

”Uudessa” Väyrysessä ei ole silti oikeastaan juuri mitään uutta. Hän kävi kutakuinkin samanlaisen imagonmuutoskampanjan myös vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Silloinkin vaalitentteihin ilmestyi itsensä kustannuksella vitsaillut Väyrynen. Keskustan Suomenmaa-lehti otsikoikin tammikuussa 1994 erään juttunsa: ”Uusi Väyrynen pyrkii rennosti presidentiksi.” Lehti kertoi ihmisten ihmetelleen, ”osaako se ketku ja pyrkyri todellakin nauraa itselleen”.

Suomenmaa vakuutti, ettei Väyrysen uusi imago ollut pelkästään kampanjatoimiston luomus vaan se perustui todellisuuteen.

Väyrynen huvitti 18 vuotta sitten yleisöä Jussi Parviaiselta tilaamassaan vaalivideossa. Hän tunnusti siinä olevansa huono laulaja ja huono uimari, ja se kyrsi häntä. Väyrynen kertoi olevansa pönäkkä ja lyhyenläntä. Hän kutsui itseään sammakkoprinssiksi, jonka arvo nousi, kun Vuokko Väyrynen ilmaantui hänen rinnalleen kampanjaan. Nyt Väyryset kiertävät yhdessä autolla maata ja herättävät sinnikkäällä yrittämisellään ihastusta.

Ehdokas Väyrynen varasti 1994 huomion tv:n vaalitentissä ojentamalla yllättäen sovinnon kättä häkeltyneelle Ahtisaarelle. Se nousi otsikoihin. Väyrynen varasti samalla tavoin äskeisessä tv:n suorassa vaalitentissä huomion jakamalla kesken kaiken muille ehdokkaille kirjojaan.

18 vuotta sitten Väyrynen mainosti olevansa nuorempi kuin Mick Jagger ja kokeneempi kuin Bill Clinton sekä esiintyi pyöreissä, professorimaisissa silmälaseissa. Hän kiersi maata kuin viimeistä päivää. Hänen kalenterissaan oli noin 500 tilaisuutta eri puolilla Suomea. Nyt Väyrynen on luvannut käydä ennen vaaleja kaikissa kunnissa eli yli 300 paikkakunnalla. Kiertämisen idea on yksinkertainen: hän yrittää tavata mahdollisimman monta äänestäjää silmästä silmään muuttaakseen negatiiviset mediamielikuvat itsestään myönteisiksi.

Väyrysen nahanluonti onnistui 1994, vaikka hän ei päässyt toiselle kierrokselle. Hän sai 19,5 prosenttia äänistä. Tulos oli hyvä, sillä keskustalaisten ääniä jakoivat myös Keijo Korhonen ja Eeva Kuuskoski. Kolmas sija ja häviö RKP:n Elisabeth Rehnille olivat kuitenkin valtava pettymys Väyryselle. Vitsailu loppui siihen. Äreä Väyrynen syytti vuosia tiedotusvälineitä mediapelistä.

Vaaleihin on enää kolme ja puoli viikkoa. Ellei tänä aikana tapahdu ihmeitä, on todennäköistä, että Niinistön seuraksi toiseen vaaliin pääsee pienellä ääniosuudella. Ehkä jopa 13‒15 prosenttia riittää. Väyrysellä on siihen hyvät mahdollisuudet. Hän kun on jakanut parissa viime gallupissa kakkossijan Timo Soinin kanssa. Väyrystä suosii se, että vaaleissa äänestää satojatuhansia nuoria, joilla ei ole omakohtaista muistikuvaa takavuosien ”vanhasta” Väyrysestä. ”Uusi” Väyrynen vetoaa heihin.

Väyrysen poliittinen asema on nyt yhden kortin eli vitsailun varassa. Nämä jäänevät Väyrysen viimeisiksi presidentinvaaleiksi, ellei hän selviä toiselle kierrokselle ja voita niitä. Hyvä tulos antaa hänelle sen sijaan mahdollisuuden harkita pyrkimistä Keskustan puheenjohtajaksi ensi kesänä jo kolmannen kerran sen jälkeen, kun hän luopui tehtävästä 1990.

Keskustan kunniapuheenjohtajuus ei riitä Väyryselle, eikä hän näytä antavan koskaan periksi taistelussa vallasta. Kuka muu kuin Väyrynen olisi uskonut keväällä, että hänestä tulee Keskustan presidenttiehdokas? Kuka muu kuin Väyrynen on varma, että hän voittaa nyt presidentinvaalit?
Tuskin kukaan - ja juuri siksi hauskan Väyrysen comeback on ollut välttämätön.

Risto Uimonen / Ykkösaamun kolumnisti 28.12.2011