Perjantaisin klo 22.05 - 23.05, uusinta sunnuntaina klo 13.00. Kuukauden ensimmäisenä perjantaina tällä lähetyspaikalla Ääniversumi. Kesällä 2013 ei sunnuntaiuusintaa.

Kevät 2011

Tiedätkö mikä soitin yhdistää udmurteja, mareja, tataareja, tšuvasseja, venäläisiä, hantteja, manseja, karjalaisia, vepsäläisiä, virolaisia, latvialaisia, liettualaisia, valkovenäläisiä, ukrainalaisia ja suomalaisia? Mm. se selviää Radioateljeessa helmikuussa, ja huhtikuussa tiedät siitäkin, miksi jotkut sananparret ja sutkaukset jäävät henkiin ja toiset kuolevat. Mielenkiintoista Radioateljee-kevättä 2011!

Tammikuu

Kari Hukkila: Caravaggio
Katse kuuntelee
Pe 7.1. ja su 9.1.
Ohjelman aiheena on Caravaggio (1571 - 1610), yksi italialaisen taiteenkaikkein tunnetuimmista mestareista. Caravaggion maalaukset muuttuvat ääniksi. Lisäksi kerrotaan taiteilijan lyhyestä ja väkivaltaisesta elämästä ja hahmotetaan hänen taidekäsityksensä lähtökohtia, mm. todennäköistä tuttavuutta tunnetun luonnontieteilijän Galileo Galilein kanssa. Caravaggion kuolemasta tuli vuonna 2010 kuluneeksi tasan 400 vuotta, mutta Caravaggion taiteessa on muutakin ajankohtaisuutta. Hän eli aikana, jolloin katolinen kirkko kävi ankaraa taistelua uskonpuhdistusta vastaan. Se johti kuvataiteen tarkkaan kontrolliin ja ensimmäiseen suureen kitschin aikakauteen taiteessa. Tekijä näkee tässä yhtäläisyyksiä nykyajan kaupallisten kuvien tulvaan. Caravaggion taide poikkesi rajusti oman aikansa kitschistä. Caravaggion taiteesta tunnistaa henkilökohtaisen moraalisen intohimon. Näkikö hän pyhät aiheet ja niiden vertaukset köyhien ja oppimattomien ihmisten, prostituoitujen ja pikkurikollisten, usein hänen lähimpien ystäviensä elämässä? Käsikirjoitus ja ohjaus:Kari Hukkila. Kertojat: Eero Saarinen, Tom Wentzel sekä Valter Benigni ja Francesco Harju. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Helka-Maria Kinnunen: Valon ja värin maalari
Irma Salo-Jaegerin ateljeessa
Pe 14.1. ja su 16.1.
Nuori Irma Salo opiskeli 50-luvun taitteessa Helsingissä ja suunnitteli ammatikseen puhealaa, ehkä teatteria. Opiskeluvaihe stipendiaattina Münchenissä - ja norjalaisen Tyko Jaegerin kohtaaminen - sai hänet ajattelemaan tulevaisuutta uudestaan. Nyt yli 80-vuotiaana Irma Salo-Jaegerin työ yhtenä Norjan huomattavimmista moderneista maalareista jatkuu edelleen, ja hänen miehensä kanssa perustamansa säätiö tarjoaa työskentelytiloja myös toisille taiteilijoille. Muoto, väri ja valo sekä ihmisen ja maailmankaikkeuden mittasuhteet ovat Irman suurikokoisten töiden keskiössä. Ohjelmassa Irma kertoo työstään ja elämästään Oslon ateljeessaan, jossa hän valmistelee kahta uutta näyttelyä. Käsikirjoitus ja ohjaus: Helka-Maria Kinnunen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Eija Pulkkinen - Hanna Huhtamäki: Kunnia ja kuolema
Pataanien kulttuurista
Pe 21.1. ja su 23.1.
Afgaanit eli pataanit (kielen mukaan myös paštut) ovat etno lingvistinen ryhmä, joka elää pääasiassa itäisessä ja eteläisessä Afganistanissa ja Pakistanin luoteisprovinssissa, heimoalueilla ja Balochistanissa. Pataaneille yhteistä on paštun kieli, muinainen Pashtunwali-kulttuuri ja tapasäännöstö sekä islaminusko. Pataaneja arvioidaan olevan yli 40 miljoonaa, mutta luotettavia lukuja on vaikea esittää, koska Afganistanissa ei ole ollut virallista väestönlaskentaa 1970-luvun jälkeen. Myöskään Pakistanista ei ole pystytty esittämään luotettavia lukuja. Heimoon kelpuutetaan vain ne, joiden esi-isät ovat pataaneja. Siksi mieheltä ei kysytä, kuka sinä olet, vaan kuka on isäsi, kuka isoisäsi. Pataanien kulttuurissa kunnia, sen vaaliminen, säilyttäminen tai menettäminen ovat kohtalonkysymyksiä. Ja kohtalona on usein kuolema. Pastunkielinen kehtolaulu kertoo paljon: “On kunnia kuolla taistelussa, häpeä elää pelkurina, sillä pelkurin huudot kiirivät esi-isiemme luo taivaaseen asti.” Käsikirjoitus: Eija Pulkkinen. Ohjaus: Hanna Huhtamäki. Kertoja: Eero Saarinen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Terho Aalto - Harri Huhtamäki: Joku toinen on minä
Hänen olivat muistiinpanot
Pe 28.1. ja su 30.1.
Yksi kielenkäyttömme omituisuuksista on, että voimme aina kysyä puhuuko kieli meissä vai päinvastoin. Ja kuka loppujen lopuksi omistaa kielen tai puhunnan. Puhuuko kieli meissä, kun ilmaisemme toiveemme metaforisesti: maantie, nainen ja vapaus? Vai olemmeko ajan tavan mukaan ainoastaan yksilöllisiä? Entä jos maantie onkin vain käytännön tappoväline, nainen vain omituinen olento ymmärryksen tuolla puolen ja vapaus vain sosiaalisen ajan vankila? Vai ovatko kieli, sosiaalisuus, aika ja minä käsitteitä, jotka ovat muuttuneet liian abstrakteiksi ja eriytyneiksi, jotta niillä olisi enää merkityksiä todellisuudessa? Tässä ohjelmassa tekijä pohtii modernin jälkeisen yhteiskuntamme kontingenssia maalaten omaa mielenmaisemaansa lähes surrealistisesti. Mielenmaisema muodostuu akustisen fotorealismin keinoin. Käsikirjoitus: Terho Aalto. Ohjaus: Harri Huhtamäki. Kertojat: Helka-Maria Kinnunen ja Eero Saarinen sekä joukko kansalaisia. Musiikki: Harri Huhtamäki ja Paroni Paakkunainen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Helmikuu

Timo Väänänen - Leena Häkkinen: Helisevä puu
Kanteleen kielin
Pe 4.2. ja su 6.2.
”Se on se, joka vie tuonne halki metsien, pilvien aina tuonne avaruuksiin asti”, kertoo kanteleensoittaja Elli Sonkkanen. Ohjelman työryhmä lähti keväällä 2008 matkalle Udmurtiaan udmurttien kanteleen eli krezin kotimaahan. Matkan aikana tallentunut materiaali sekä Suomessa karjalaisten, suomalaisten, virolaisten ja latvialaisten soittajien ja soitinrakentajien kanssa tehdyt haastattelut ovat lähtökohtana läpisävelletyssä teoksessa, joka sai nimekseen ’Helisevä puu’. Udmurteilla, mareilla, tataareilla, tšuvasseilla, venäläisillä, hanteilla, manseilla, karjalaisilla, vepsäläisillä, virolaisilla, latvialaisilla, liettualaisilla, valko-venäläisillä, ukrainalaisilla ja suomalaisilla on yhteinen soitin, kantele. Se soi Timo Väänäsen sävellyksessä hopeisena, mutta myös tummemmin sävyin matkalla tuonpuoleisiin ja takaisin. Ohjelman kanteleensoittajat kertovat siitä, mihin soitin voi viedä. ”Soitan kuolemaani saakka”, sanoo Latvite Podina. Näiden sanojen myötä hän kutsuu jokaisen kuulijan arvoitukselliselle matkalle kanteleen kieliin ja säveliin. Käsikirjoitus ja ohjaus: Timo Väänänen ja Leena Häkkinen. Sävellys: Timo Väänänen. Muusikot: Anna-Kaisa Liedes, Kristiina Ilmonen ja Timo Väänänen. Tekninen toteutus: Timo Väänänen, Pekka Lappi ja Leena Häkkinen. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Jussi Vähämäki - Harri Huhtamäki: Apokalypsi
Est-eettisiä kuulokulmia tai mediaelämää teoriassa
Pe 11.2. ja su 13.2.
Ohjelma pohtii ikivanhoja aiheita: filosofiaa, politiikkaa ja kommunikaatiota eurooppalaisessa kontekstissa. Ovatko ne enää mahdollisia nykyajan mediayhteiskunnassa? - Mitä on apokalypsi? Mitä on kieli? Mitä tapahtuu, kun ääni ja kuva erotetaan toisistaan? Minkälainen on tyrannin moraali tai opportunistin etiikka? Mitä on tapahtunut demokratialle? Mikä on median rooli - julkisuus? Kysymyksiä? Vastauksia? Est-eettisiä kuulokulmia. Käsikirjoitus: Harri Huhtamäki ja Jussi Vähämäki. Ohjaus Harri Huhtamäki. Musiikki: Paroni Paakkunainen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Kertojat: Tiia Louste ja Hetta Huhtamäki. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Pekka Ruohoranta: Leningrad – St.Petersburg
Akustisia katkoksia
Pe 18.2. ja su 20.2.
”Venäläisten mielten muuttamiseen kuluu vähintään 50 vuotta.” Ohjelma kertoo 90-luvun alun murroskohdista, kun siirryttiin Leningradista Pietariin. Tuolloin jokainen reagoi tilanteisiin omalla tavallaan, mutta hyvin moni pelkäsi uutta sisällissotaa. Dokumentti on Pekka Ruohorannan Leningradissa havaitsemien katkoksien assosiatiivinen kudelma. Käsikirjoitus ja ohjaus: Pekka Ruohoranta. Avustaja Leningradissa: Juri Abashidze. Kertoja: Antti Pääkkönen.Tekninen toteutus: Pirkko Jauhiainen. Tuottaja: Harri Huhtamäki. Ohjelma on saanut kunniamaininnan Prix Futura kilpailussa Berliinissä 1991.

Rene Farabet - Kaye Mortley: Saamelaisten maassa
Akustinen matkakertomus
Pe 25.2. ja su 27.2.
Ohjelman tekijät olivat Lapissa parhaimpaan kaamosaikaan joulukuussa. Välillä pakkasta oli yli 30 astetta. Syntyi ohjelma Lapista saamelaisten maana. Se on runollinen, mutta ei kaunisteleva. Se syntyy arkipäivän äänistä, joista aukeaa tekijöiden ja kuuntelijoiden yhteinen matkakertomus. Käsikirjoitus ja ohjaus: Rene Farabet ja Kaye Mortley. Tekninen totetus: Pekka Lappi. Kertojat: Eero Saarinen, Tom Wentzel ja Karoliina Franck. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Maaliskuu

Pertti Seppälä: Yu Di
Kiinalainen runoilija
Pe 4.3. ja su 6.3.
Yu Di (1977 - 2007), oikealta nimeltään Yu Xinjin, oli kiinalainen runoilija. Hän syntyi Hubein maakunnan Yidussa, pikkukaupungissa Keski-Kiinassa. Talousalan opintojensa jälkeen hän toimi kirjailijana eteläisen Yunnanin maakunnan pääkaupungissa Kunmingissa. Yu Di teki itsemurhan kotonaan Kunmingissa yöllä 4. lokakuuta 2007. Yu Di tunnettiin parhaiten runoilijana, mutta hän kirjoitti myös proosaa ja esseitä. Hän oli saanut vaikutteita muun muassa surrealismista, absurdismista ja maagisesta realismista. Hänen runonsa muistuttavat usein proosarunoa, vaikka ne onkin kirjoitettu säemuotoon. Runojen aihepiirejä: luonto, yksilön sisäiset kokemukset, myös mystiset kokemukset, rakkaus, kuolema, taide. Tähän asti hänen runojaan on ollut luettavissa vain kiinaksi. Käsikirjoitus, ohjaus ja runojen suomennokset kiinan kielestä: Pertti Seppälä. Kertojat: Inkeri Kivimäki ja Eero Saarinen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Matti Paavonsalo - Harri Huhtamäki: Luutnantin uni
Syyskuu 1808
Pe 11.3. ja su 13.3.
Se oli yllättävästä alusta surkeaan loppuun asti erikoinen sota, nimeä myöten. Suomen sodaksi sitä sanotaan, vaikka se oli sekavaa venäläisten ja ruotsalaisen sotimista suomalaisella maaperällä. Hyökkääjä oli Venäjä ja puolustaja Ruotsi, ja väliin jäävien onnettoman osan saivat suomalaiset. Mitä tapahtui Kuopion lähellä syyskuussa 1808? Kuka oli luutnantti Jacob Lapatinski? Käsikirjoitus: Matti Paavonsalo. Ohjaus ja musiikki: Harri Huhtamäki. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Kertoja: Pekka Kyrö; ulaaniluutnantti Jacob Lapatinski: Eero Saarinen; kotiopettaja Tekla Krogius: Tiia Louste; vänrikki Peter Chrone: Ville Sandqvist; luutnantti Carl-Fredrik Tigerstedt: Tom Wentzel; majatalonpitäjän Veli Risto Karttunen ja virsujääkäri Mauno Jäntti: Aki Raiskio. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Kai Nieminen - Harri Huhtamäki: Elämän paras vuodenaika
Pyhäinhäväistystä
Pe 18.3. ja su 20.3.
”Tervehdin sinua, kuulijani, jatkamalla siitä mihin viimeksi jäin, niin kuin olen neljänkymmenen vuoden ajan runoissani tehnyt – tiedän, että runoilijoiden (taiteilijoiden yleensäkin) oletetaan pysyttelevän diskreetisti taka-alalla ja esittävän teoksensa ikään kuin ne olisivat neitseellisesti syntyneitä: sillä tavoin ne pyhittyvät koskemattomiksi ja niihin suunnattu kritiikki on pyhäinhäväistystä."Näin alkaa ’Elämän paras vuodenaika’, joka koostuu runoilija Kai Niemisen uusimmista runoista sekä uudesta käännöksestä vanhasta zen-teoksesta ’Aukottoman portin puomi’. Runot ja suomennokset: Kai Nieminen. Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Kertojat: Eero Saarinen ja Harri Huhtamäki. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Peter Klein - Matti Ripatti: Äiti
Selonteko
Pe 25.3. ja su 27.3.
Keski-ikäinen mies seisoo hautajaisissa äitinsä avoimen arkun ääressä ja miettii, että äiti varmaan haluaisi pojan koskettavan häntä vielä viimeisen kerran. Mies ei kuitenkaan pysty siihen, hänen ruumiinsa kerta kaikkiaan kieltäytyy. Itävaltalaisen Peter Kleinin kirjoittama omaelämäkerrallinen radiokertomus käynnistyy tuosta tilanteesta, äidin ja pojan elämänmittaisen suhteen päätepisteestä. Kertomuksen jatkosta selviää, miksi tämä viimeinen kohtaaminen on pojalle niin vaikea. Tarina on yksityiskohdissaan ainutkertainen, mutta silti jotenkin jokaiselle tunnistettava: kaikilla meillä on ollut äiti, ja useimmilla on kokemusta äidin ja lapsen suhteesta. Ja etenkin ne, jotka ovat eläneet samoilla vuosikymmenillä kuin vuonna 1953 syntynyt Peter Klein, tunnistavat myös kertomuksen maailman, joka sekin on jo mennyt manan majoille. Käsikirjoitus: Peter Klein. Suomennos: Hilkka Pekkanen. Suomenkielisen version ohjaus: Matti Ripatti. Kertojat: Heidi Krohn ja Eero Saarinen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Huhtikuu

Tapio Tamminen: Hoomoilanen
Neuvottomuuden filosofiaa
Pe 1.4. ja su 3.4.
Kuka keksi sananparren? Monimielisessä ohjelmassa pohditaan, huumoria kaihtamatta, miksi jotkut sananparret ja sutkaukset jäävät eloon, toiset kuolevat. Sanontojen alkuperä jää usein tuntemattomaksi. Hoomoilanen syntyi ilmeisesti nelisenkymmentä vuotta sitten urbaanissa ympäristössä. Sutkaus tiivistää neuvottomuuden kokemuksen yhteen sanaan. Ehkä esikuvana on ollut erityisen päättämätön tai neuvoton mies: Heikki tai Hannu Moilanen. Hoomoilasuus on myös metafora maailman nykytilalle. Olemmeko sulkeutumassa näköalattomuuteen, täydelliseen hämmennykseen? Vai onko sisäinen Hoomme vain vapautettava, päästettävä lentoon? Kainuun murteella:”van tuo se ei hyöveä tuo voahkasu ja koltaroenti”. Käsikirjoitus ja ohjaus: Tapio Tamminen.Kertojat: Inkeri Kivimäki, Aki Raiskio ja Tom Wentzel. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Harri Huhtamäki: Mielen pidikkeitä
Akustinen parallaksi
Pe 8.4. ja su 10.4.
Talous, politiikka ja kieli ovat kaikki tärkeitä ja jokapäiväisiä. Ne ovat myös kietoutuneet toisiinsa voimakkaasti. Niihin kaikkiin sisältyy valtaa ja vaikutusta. Ja ne kaikki tuottavat runsaasti valtaa ja vaikuttavat meihin monitasoisesti joka hetki. Ne vaikuttavat myös historiaan ja tulevaisuuteen – muistoihin ja unelmiin. – Mielen pidikkeitä: olen suomalainen – minä ja markkinat – onko muuta mielessä? Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Kertojat: Eero Saarinen ja Harri Huhtamäki. Musiikki: Harri Huhtamäki ja Tapio Aaltonen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Kikke Heikkinen: Siivoamisesta
Loputtomasta työstä
Pe 15.4. ja su 17.4.
Siivoaminen on kotonakin loputonta ja arkipäiväistä, lähes absurdia työtä. Se on aliarvostettua työtä ja siten huonopalkkaista, ellei ala yksityisyrittäjäksi eli uusliberalistien valekuninkaaksi. Keitä ovat nämä puhtaimmillaan aina toisten palvelijat? Millaiset ihmiset päätyvät siistijöiksi? Ovatko he jonkinlaisia kotihengettäriä vai kuivakoita kärttyisiä akkoja? Siivoamisesta on dokumentaarinen otos muutamien siivoojien kokemuksista. Ohjelmassa siivousvälineillä soittavia suomalaisia yhtyeitä ovat Alivaltiosihteeri, Bird in the Bush, The Innerspacemen, Little Mary Mixup ja Hot Pants. Käsikirjoitus: Kikke Heikkinen ja Hanna Talasniemi. Ohjaus Kikke Heikkinen. Tekninen toteutus: Pirkko Jauhiainen. Tuottaja: Harri Huhtamäki. Ohjelma sai kunniamaininnan Prix Futura kilpailussa Berliinissä 1993.

Harri Huhtamäki - Paroni Paakkunainen: Pääsiäinen
Lohdutusta korvalle ja sielulle
Pe 22.4. ja su 24.4.
Oman kulttuurihistoriamme kannalta pääsiäinen kantaa mukanaan monia merkityksiä, jotka yhä ovat tärkeitä - ei yksinomaan uskonnon kannalta, vaan myös filosofisesti ja eettisesti - jopa kulttuuriantropologisesti. Kuoleman ja elämän, lunastuksen ja vaihdon kiertokulut ankkuroituvat pääsiäiseen monin eri kerroksin. Ohjelma tulkitsee näitä tärkeitä kysymyksiä tuttujen suomalaisten runoilijoiden, Uuno Kailaan ja Eino Leinon avulla. Muita kulttuurillisia merkityksiä ohjelmaan tuovat vanhat virsikoraalit 1800-luvulta, jotka on sovitettu lähetystyön ”vaikutusten” kautta eli afrikkalaisilla musiikkimausteilla. Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Musiikki: Paroni Paakkunainen ja ateljee-orkesteri. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Kertojat: Tiia Louste ja Tom Wentzel. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Harri Huhtamäki - Paroni Paakkunainen: Torakka
Radiomusikaali vallasta lapsen korvin
Pe 29.4. ja su 1.5.
Radioateljeen menestynein ohjelma Torakka puhuu ja musisoi vallasta, sen luomasta mediamielikuvasta ja vallan uskottavuudesta eli pelosta. Torakka perustuu Kornei Tsukovskin samannimiseen runoon, joka on jo klassikko. Runon on suomentanut Kirsi Kunnas. Ohjelman musiikin on säveltänyt Seppo Paroni Paakkunainen ja sen esittää orkesteri ja kuoro solisteinaan Riikka Paakkunainen ja Harri Saksala. Ohjelma oli täysin uudentyyppinen dokumenttiohjelma ja siksi se voitti Prix Futuran Berliinissä 1989. Torakka on ainoa suomalaisohjelma, joka on voittanut ensi palkinnon tässä alan arvostetuimmassa kilpailussa. Torakka on myös lähetetty ranskankielisenä France Culturessa pari kertaa, ja Harri Huhtamäki on tehnyt siitä myös englanninkielisen version työskennellessään Australian radiossa ABC:ssä tuottajana ja kouluttajana. Torakka ei ole mikään nariseva yhteiskuntadokumentti, joka yrittäisi selittää mitä valta on, vaan se ilottelee monella tasolla kertoen samalla yksinkertaisen, mutta ironisen pelastustarinan. Monet radioyhtiöt ovat olleet kiinnostuneita ottamaan Torakan ohjelmistoonsa, mutta poliittinen tilanne onkin muuttunut liian vaaralliseksi Torakan lähettämiselle. - Näin kävi Unkarissa ja Kiinassa. Maailma ei olekaan täynnä todellisia tarinoita vaan todellisia kuvitelmia ja pelkoja. Suunnitellut ja ohjannut Harri Huhtamäki. Säveltänyt Seppo Paroni Paakkunainen. Kertoja: Tom Wentzel. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Toukokuu

Harri Huhtamäki: Niin Yksityisiä junia
Yksityinen kehystää julkisen
Pe 6.5. ja su 8.5.
Nykyisin yksilöllinen, yksityinen ja yksityistäminen ovat lähes uskonnollisiksi kohotettuja arvoja. Sitä vastoin yleinen, julkinen ja yhteinen ovat jotakin epämääräistä, joka kuuluisi menneisyyteen tai kaatopaikalle. Paradoksaalisesti media kuitenkin toitottaa, että kaikki on julkista - tai julkkikset voivottelevat, ettei heillä ole yksityisyyttä. Mutta onko yksityinen valloittanut julkisen - kaikissa muodoissa? Mikä on varastamisen symbolinen anatomia? Näitä yhteiskunnallisesti ”haasteellisia” aiheita ohjelma kuulostelee. Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Musiikki: Paroni Paakkunainen ja Harri Huhtamäki. Kertojat: Helka-Maria Kinnunen, Tiia Louste ja Eero Saarinen sekä joukko dokumentaarisia kansalaisia. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Andrew McLennan: Kuviteltu metsä
Luonnoksia keskenjääneestä äänitysprojektista
Pe 13.5. ja su 15.5.
”Halusin etsiä akustisia kuvia, jotka esittäisivät metsää. Mietin myös miltä metsän puuttuminen kuulostaisi. Mitkä ovat metsän tuhoamisen äänet. Haaveilin pystyväni äänittämään aavikoitumisen tai pitkän kuivuuden äänet. Halusin vangita äänet, kun luonto epäonnistuu. Mutta taisi joku muukin epäonnistua.” Näin kuvailee ohjelmaansa australialainen Andrew McLennan, joka on tunnettu ja tunnustettu Australian radion ABC:n featuren tekijä ja tuottaja. McLennan kävi itse tekemässä suomenkielisen version Radioateljeelle. Suomennos: Pekka Ruohoranta. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Kertojat: Eero Saarinen ja Tom Wentzel. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Ville Hytönen - Harri Huhtamäki: Runoilija Stalinin jalanjäljillä
Fragmentaarinen opas
Pe 20.5. ja su 22.5.
Nuori Josif Vissarionovitš Džugašvili oli romanttinen kapinallinen ja runoilija, jonka myöhempi despoottisuus ja tuhoisa vaikutus paljastui jo hänen asuessaan Kaukasuksen kaupungeissa. Runoilija Ville Hytönen kulki nuoren Stalinin jalanjälkiä, etsi tyrannin nuoruutta ja kaihoromantiikkaa Batumin rannoilta, Tbilisin pankkiryöstöjä etsimällä, Gorin sodan raunioittamasta kaupungista ja öljyparonien Bakusta. Käsikirjoitus: Ville Hytönen. Ohjaus ja musiikki: Harri Huhtamäki. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Kertoja: Eero Saarinen. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Ritva-Liisa Asplund-Peltola - Leena Häkkinen: Naisia sateenvarjon suojasta
Äänensävyjä
Pe 27.5. ja su 29.5.
Naisia sateenvarjon suojasta kerää sekä ironisia että vakavia äänensävyjä erilaisten naisten henkilökohtaisista asioista. Nämä asiat asettuvat arkisiin akustisiin tiloihin. Naisena oleminen, lapsuus ja aikuisuus – kuolema lomittuvat. Käsikirjoitus: Ritva- Liisa Asplund-Peltola. Ohjaus: Leena Häkkinen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Kertojat: Jaana Jonkari, Tiia Louste ja Helka-Maria Kinnunen. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Perjantaisin klo 22.05 - 23.05, toinen lähetys sunnuntaina klo 13.00

Mikä on pelkästään äänen varassa elävä todellisuus? Mitä on radiolle ominaisin ilmaisu? Mitä radio-ohjelma on tai mitä se voisi olla löydettyään olemuksensa?

Radioateljeen tuotanto - feature - on vastausten etsimistä näihin kysymyksiin. Ohjelmista on vaikea löytää yhteisiä piirteitä muihin, jos itse välineen sanelemat samankaltaisuudet sivuutetaan. Jokin niitä kuitenkin yhdistää.