Perjantaisin klo 22.05 - 23.05, uusinta sunnuntaina klo 13.00. Kuukauden ensimmäisenä perjantaina tällä lähetyspaikalla Ääniversumi. Kesällä 2013 ei sunnuntaiuusintaa.

Radioateljee syksyllä 2011

Radioateljeen syksy vie ikiaikaiseen kiinalaiseen bambumetsään ja suomalaiseen rahan ja vallan ja Mörön ja Mustiaisen hallitsemaan metsään. Syksyn ohjelmissa kuuluvat runot ja kieli, muistit ja mielikuvat. Niissä kerrotaan tarinoita; elämäntarinoita ja lasten tarinoita, sukelletaan hetken mielijohteeseen ja Kallioon sekä nähdään naapurimaan pimeämpi puoli. Hetkeksi pysähdytään myös yksinäisyyteen, yhteiseen tunteeseen, jossa syy ja seuraus on yhtä aikaa.

Ääni on pohjimmiltaan melua, mutta hyvin organisoituna se tuottaa merkityksiä - kommunikaation kulttuuria. Tästä lähtökohdasta syntyy Radioateljeen tuotanto.

Radioateljee esittää
Perjantaisin klo 22.05 – 23.05, uusinta sunnuntaina klo 13.00

Syyskuu

Tunteeni eivät ole tuhkaa, osa 1
Japanilaista runoutta 200 vuotta sitten
Pe 2.9. klo 22.05, uusinta su 4.9. klo 13.00
Japanilainen Ema Saikoo (1787–1861) syntyi ja eli koko elämänsä Oogakin linnakaupungissa Minon maakunnassa, nykyisen Gifun läänin alueella. Syntyessään hän sai nimekseen Taho (lausutaan Tao), joka merkitsee sävyisää, tyyntä, joustavaa. Hänen varhainen lisänimensä Ryokugyoku merkitsi "vihreää jalokiveä"; myöhempi lisänimi Saikoo, jolla hänet varsinaisesti tunnetaan, merkitsee "hentoa tuoksua".

Saikoo kirjoitti jälkimaailmalle säilyneet runonsa kiinaksi; kiinalais-japanilaiseen tapaan hän käytti myös nimimerkkiä: hänen taiteilijanimekseen valitsemansa Shoomu, "Xiangvirran uni", viittaa toisaalta kaukaiseen kiinalaiseen historiaan ja mytologiaan, toisaalta bambuihin, jotka olivat sekä hänen tussimaalaustensa että runojensa lempiaihe – Xiangvirran partaat olivat kuuluisia bambulehdoistaan.

Saikoolle nuo kiinalaismaisemat olivat tuttuja vain runouden ja kuvataiteen synnyttämistä mielikuvista, mutta mitä kaikkea Xiangvirran nimi hänelle merkitsi: bambumetsän ikiaikaisuutta, naisen rakkautta puolisoonsa, verrattoman kauniita maisemia; taiteen historiaa, kiinalaista runoutta ja sitä kautta alluusioita alakuloisuuteen, sumuun, tihkusateeseen. Merkille pantava on myös hänen taiteilijanimensä jälkiosa "uni": Xiangvirta symboloi Saikoolle unta, kaipuun tavoittamatonta kohdetta. Ylväänä kohoava bambu on myös sinnikkään joustavuuden perikuva: se taipuu myrskyssä murtumatta ja kestää talven vihannoivana; se on elinvoimainen mutta kasvupaikkansa suhteen vaatimaton.

Lempeässä tuulessa bambun lehdet havisevat, tuulen yltyessä navakaksi bambunrungot lyövät helisten yhteen. Kaikki tämä sisältyy Saikoon valitsemaan taiteilijanimeen, ei ihme että hän maalasi lukemattomia kuvia bambuista ja kirjoitti niistä kymmeniä runoja.

Ema Saikoon runot on kääntänyt japanista suomeksi Kai Nieminen. Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Kertojat: Helka-Maria Kinnunen, Tiia Louste ja Eero Saarinen. Musiikki: Minna Padilla. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Ohjelma on tehty yhteistyössä Sinebrychoffin taidemuseon kanssa.
(Ohjelman toinen osa 23.9.2011)

Kysymyksiä kuulle
Vietnamilaista runoutta
Pe 9.9. klo 22.05, uusinta su 11.9. klo 13.00
H’ô Xuân Hu’o’ng on tunnetuimpia vietnamilaisia runoilijoita, joka eli 1800-luvun alkupuolella. Hänen elinajastaan ei ole varmaa tietoa eikä hänestä muutenkaan tiedetä kovin paljoa. Vaikka tämä naisrunoilija on jäänyt hieman salaperäiseksi henkilönä, hänen runonsa ovat rakastettuja vietnamilaisten keskuudessa. Tänäkin päivänä hänen runojaan osaavat ulkoa niin nuoret kuin vanhat, naiset kuin miehet.

H’ô Xuân Hu’o’ng kirjoitti naisen oikeudesta omaan kehoonsa, tasavertaisesta rakkaudesta, avoimesta eroottisesta ilottelusta. Hän pilkkasi miehistä kyvyttömyyttä ja kritisoi voimakkaasti patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Samalla hän oli runon ja kielen mestarillinen hallitsija, joka leikitteli kielen merkityksillä. Hän kirjoitti älykkäästi ja samalla tunteikkaasti. Omana aikanaan hän rikkoi lähes kaikki tabut, mutta tuli nopeasti suosituksi ja on tänään vietnamilaisen runouden kiistaton klassikko.

Ohjelman runojen kääntäjät ovat Rauni Turkia ja Kai Nieminen. Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Kertojat: Helka-Maria Kinnunen, Tiia Louste ja Rauni Turkia. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

1)
Pe 16.9. klo 22.05, uusinta su 18.9. klo 13.00
Syyskuun viidestoista
Erään sotainvalidin haavoittumisesta
Ohjelma kertoo yhden sotainvalidin haavoittumisesta hänen
itsensä kertomana sekä kirjailija Alpo Ruuthin kirjoittamana. Tämän lisäksi sotainvalidi kommentoi Ruuthin kirjoittamaa fiktiota. Näin muisti ja mielikuvat punoutuvat yhdeksi todellisuudeksi ja sen kommentiksi, joka kertoo kahden sukupolven tuntemuksista Suomen itsenäisyyden monivuotisella taipaleella.

Ohjelma on alun perin tehty 1980-luvun alussa, jolloin ohjelman tekijä Harri Huhtamäki haastatteli omaa isäänsä tämän haavoittumisesta. Myös kirjailija Alpo Ruuthille työ oli ensimmäinen feature-ohjelmien parissa.

Käsikirjoitus: Alpo Ruuth. Ohjaus: Harri Huhtamäki. Tekninen toteutus: Sinikka Rahikainen, Tuula Laiho ja Åke Andersson. Rooleissa: Voitto Nurmi, Kalle Juurela, Terttu Soinvirta, Jyrki Kovaleff, Uolevi Vahteristo, Heikki Määttänen, Ismo Saario, Ossi Ahlapuro, Tuula Nyman, Kauko Kokkonen, Eeva Litmanen, Helinä Tevi ja Matti Ruohola. Autenttisina kertojina ovat Mikko ja Harri Huhtamäki.
2)
Isä, miksi?
Lasten ajatuksia kasvatuksesta ja sodasta
Lapset kokoavat pala palalta itselleen maailmankuvaa. He pohtivat asioita keskenään päiväkodissa, kuuntelevat aikuisten puheita. Tiedotusvälineiden vaikutuksesta he tuntevat miltei henkilökohtaisesti kansainväliset huippupoliitikot. Mutta millainen käsitys lapsilla on sodasta ja rauhasta? Ohjelman kuuntelija saa paikan kasvattajana. Käsikirjoitus: Esko-Pekka Tiitinen. Ohjaus: Pekka Ruohoranta. Tekninen toteutus: Pirkko Jauhiainen.

Tunteeni eivät ole tuhkaa, osa 2
Japanilaista runoutta 200 vuotta sitten
Pe 23.9. klo 22.05, uusinta su 25.9. klo 13.00
(Ohjelman ensimmäinen osa 2.9.2011)

Nathalie Sarraute
Paloja elämästä
Pe 30.9. klo 22.05, uusinta su 2.10. klo 13.00
”Minulla ei ole mielikuvitusta”, toteaa ranskalainen kirjailija Nathalie Sarraute radiodokumentaristi Kaye Mortleylle haastattelukatkelmassa, joka sisältyy Mortleyn pitkän ajan kuluessa tekemään Sarrauten radiomuotokuvaan. Mielikuvituksen puutteen vuoksi hän joutui keksimään uuden tavan kirjoittaa, ja se uusi tapa teki Sarrautesta (1900 - 1999) yhden viime vuosisadan tärkeimmistä kirjailijoista.

Sarrauten esikoisteos, vuonna 1939 julkaistu 'Tropismeja', on kirjoittajansa omien sanojen mukaan kuvausta pienistä mielen liikkeistä, tuntemuksista, joista olemme hädin tuskin tietoisia, mutta jotka määräävät kaikkea mitä teemme ja sanomme. Lyhyet tekstit ovat erittäin elävien vaikutelmien spontaania ilmausta, johon ei tarvita juonta eikä edes henkilöhahmoja. Sanomattakin on selvää, ettei Sarraute saanut suuren yleisön suosiota – ei ennen muistelmiaan, joissa kiehtovan sisäisen maailman lisäksi on sekä juoni että päähenkilö.

Kaye Mortley kertoo Nathalie Sarrauten elämäntarinaa kirjailijan tyyliä mukaillen, tavoitellen mielenliikkeitä ja pieniä, tarkkoja havaintoja sanoin ja äänin, ajassa vapaasti liikkuen. Englanniksi ja ranskaksi tapahtuva vuosien takainen haastattelu limittyy vaelteluun Sarrauten kotikulmilla nykyhetkessä ja Mortleyn ja Sarrauten kohtaamisten muisteluun. Venäläissyntyinen Sarraute, syntyjään Tshernjak, puhui useita kieliä, ja niin tekee tämä radiofeaturekin.

Käsikirjoitus ja alkuperäisohjaus: Kaye Mortley. Suomennos: Hilkka Pekkanen. Suomenkielisen version ohjaus: Matti Ripatti. Kertojat: Helka-Maria Kinnunen, Inkeri Kivimäki, Erja Manto, Tiia Louste ja Aki Raiskio. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Lokakuu

Henry ja hetken mielijohde
improvisaatiosta
Pe 7.10. klo 22.05, uusinta su 9.10. klo 13.00
Improvisaatio, hetken mielijohde, on kuulunut ja kuuluu edelleen moniin ulkoeurooppalaisiin musiikkiperinteisiin ja niiden musiikinharjoittamisen perusteisiin. Myös länsimaissa improvisaatio oli merkittävänä tekijänä keskiajalta renessanssin kautta barokkiin saakka, mutta tultaessa 1800-luvulle säveltäjän rooli vähitellen korostui ja tiukasti nuotinnettu musiikki ei enää juurikaan antanut sijaa improvisoinnille.

1900-luvun puolivälin tienoilla improvisaatio saavutti jälleen jalansijaa etenkin aleatorisen musiikin synnyn ja kehityksen vaikutuksesta. Jazz- ja rockmusiikissa improvisaatiolla on alusta alkaen ollut suuri merkitys.

Improvisaatiolla tarkoitetaan enemmän tai vähemmän etukäteen valmistelematonta luomista ja esittämistä, odottamatonta ja nimensä mukaisesti ennalta näkemätöntä. Musiikissa se liitetään tavallisesti melodian ja muodon vapaaseen muunteluun. Se voi myös sisältää rytmin ja voimakkuuden muuntelua, vaikka tiukasti sävelletyn musiikin kohdalla näiden osalta puhutaankin vain tulkinnasta.

Voiko improvisaatio koskaan olla täysin vapaata? Jos ei, niin miksi? Rajoittavatko sitä esittäjän konventiot ja etukäteen omaksutut tietoiset tai tiedostamattomat tekijät? Käytettävissä oleva sävelmateriaali sekä soitinten mahdollisuudet ja rajoitukset astuvat myös mukaan kuvaan.

Radioateljeessa näistä asioista ja niiden takana piilevistä käsityksistä ja ideoista puhuvat englantilaisen jo 1970-luvulla mainetta niittäneen progressiivisen tai avantgarde–rockmusiikkiyhtyeen Henry Cown muusikot. Ohjelman tekijän mielestä yhtye on eräs niistä muutamista, joiden vapaata improvisointia jaksaa kuunnella pitempäänkin. Vaikka yhtye on jo hajonnut, ovat sen entiset jäsenet jatkaneet kokeilujaan marginaalimusiikin parissa tähän päivään saakka. Osa heistä on siirtynyt myös akateemisiin piireihin. Ohjelma todistaa, että jopa junamatka saattaa olla varsin improvisatorinen.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Reijo Lainela. Kertojat: Katja Kiuru, Aki Raiskio ja Eero Saarinen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Yhteinen yksinäisyys
Autioita risteyksiä
Pe 14.10. klo 22.05, uusinta su 16.10. klo 13.00
Olet varakas tai köyhä, nainen tai mies, iäkäs tai nuori, hyvin koulutettu tai et, niin mikä sinua melko varmasti yhdistää muihin. Yksinäisyys. Saatat olla seurallinen, hyvin menestyvä ja silti olet yksinäinen. Yksinäisyys on syy ja seuraus yhtä aikaa - aina sairauteen asti. Ohjelmassa neljä monologia risteilee tämän päivän sosiaalisessa maisemassa. Todellisuuspohjaisen aineiston taustalla on lukuisia kertomuksia ja kohtaloita, jotka ohjelmassa muuntuvat neljäksi hahmoksi. Käsikirjoitus ja ohjaus: Hanna Huhtamäki. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Kertojat: Minna Haapkylä, Elsa Saisio, Antti Reini ja Asko Sarkola.

Puhetta metsistä
Omistaminen ja valta
Pe 21.10. klo 22.05, uusinta su 23.10. klo 13.00
Metsistä puheen ollen, kuka on Suomelle hyödyllinen? Toimelias teollisuusmies, joka mobilisoi metsäntuotteet maailmalle? Vai keskushallinnon virkamies, uudistusten organisaattori ja valvoja? Tällaista keskustelua käytiin 1800-luvun alkupuoliskolla. Ns. suuri metsäkeskustelu heijasteli tuon ajan sahanomistajien teettämiä ”avohakkuita” ja toimilupien ylityksiä. Haluttiin suojella metsiä haaskaukselta. Vaadittiin liberaalia talouspolitiikkaa, josta hyötyisivät kaikki. Vastakkain olivat kruunu ja sahaliikkeen edustajat.

Suomen metsät olivat suurilta osin vielä jakamattomia. Kruununmetsien liepeillä asuneet talonpojat ja tilattomat kaatoivat puita luvattomasti sahapatruunoiden laskuun. Aikalaisten sanoin ”hirveällä riehumisella metsässä”. Paikalliset virkamiehet sulkivat silmänsä myös siksi, että he näkivät metsienkaadon taloudellisen merkityksen ympäristölleen. Helsingin senaatinlinnassa tuskailtiin metsien hävitystä ja yhteiskuntamoraalin rapautumista, jotka seurasivat sahaliikkeen nopeaa laajentumista.

Kruunu vastasi kiristämällä sahojen toimintaehtoja. Vasta 1859 perustetun metsähallituksen myötä valtio myönsi, että mitä suurempi kysyntä metsällä, sen parempi. Sahateollisuus vapautettiin. Metsähallitus alleviivasi metsänhoidollisia velvoitteitaan, mutta samalla se oli voimakas metsänomistaja. Sahayrittäjiä kilpailuttamalla pyrittiin mahdollisimman hyvään tulokseen. Perinteinen tapa osoittaa kruununmetsiä uudisasutukseen ei näihin kuvioihin sopinut. Väittely metsähallituksen toimivaltuuksien rajoista ja kruununmetsien tarkoituksenmukaisesta käytöstä on jatkunut tähän päivään asti.

Ohjelma rakentuu historioitsija Jouni Yrjänän haastattelusta ja 1800-luvun aikalaislähteistä. Äänen saavat erityisesti finanssipäällikkö Lars Gabriel von Haartman ja liikemies E.J. Längman. Äänimaailmassa kuuluvat tämän päivän ja hieman menneenkin ajan metsää muokkaavat työvälineet.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Marjut Virsu. Kertojat: Helka-Maria Kinnunen ja Aki Raiskio. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Kansankodin pimeämpi puoli
metadekkari
Pe 28.10. klo 22.05, uusinta su 30.10. klo 13.00
Ruotsia ravisti 1990-luvulla ennen näkemätön poliittisen väkivallan aalto. Maahanmuuttajia ja aktivisteja tapettiin, autopommit räjähtivät, Stieg Larssonin kaltaiset toimittajat pelkäsivät henkensä edestä.

Dokumentaariseksi jännäriksi rakentuvassa ohjelmassa seurataan poliittisen väkivallan kärjistymistä ja valotetaan tapahtumien taustoja. Ruotsi muuttui vuosikymmenessä monikulttuuriseksi kansakunnaksi. Pakolaisten määrä kasvoi nopeasti, sillä Ruotsi otti pakolaisia huikeasti enemmän kuin muut Euroopan maat hajonneesta Jugoslaviasta.

Uusnatsismilla on Ruotsissa kotikutoiset juurensa. Upsalaan perustettiin vuonna 1922 maailman ensimmäinen valtiollinen rotubiologinen tutkimuslaitos. Se toimi myöhemmin esikuvana vastaavalle saksalaiselle tutkimuslaitokselle. Kansankodin eugeniikkaohjelma oli Pohjoismaiden laajin ja tehokkain, sillä pyrittiin rajoittamaan nousevaan teollisuusmaahan sopeutumattomien ihmisten lisääntymistä. Se kohdistui erityisesti tattareihin, joiksi kutsuttiin romaneja ja muita epäsosiaalisiksi leimattuja ihmisiä. Toisen maailmansodan jälkeen perustetut kansallissosialistiset järjestöt toimivat pitkään marginaalissa. Kasvava siirtolaisvastaisuus yhdisti kuitenkin pari vuosikymmentä myöhemmin vanhan ja uuden äärinationalistisen perinteen.

Ohjelmassa sivutaan myös kirjailija Stieg Larssonin elämänvaiheita ennen kuin hänestä tuli maailmankuulu dekkaristi.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Tapio Tamminen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Kertojat: Inkeri Kivimäki, Aki Raiskio ja Tom Wentzel.

Marraskuu

Metsän peitossa
Eksymisiä ja pelottelua
Pe 4.11. klo 22.05, uusinta su 6.11. klo 13.00
Ennen vanhaan kun päiväkoteja ei ollut, vanhemmat joutuivat jättämään lapset yksin töidensä ajaksi. Niin tuvassa kuin pihalla ja metsissä lapsia uhkasivat monenlaiset vaarat, joista heitä yritettiin varjella pelotteluin ja uhkailuin. Mörkö, kössi, Joosepin Matti, Vistin Santtu, Välikaton Feetu, kuohari, Mustiainen tai Kaivopökö kuuluivat monipuoliseen pelotteluarsenaaliin. Kasvettuaan lapset alkoivat kulkea metsissä ja sinnehän luonnollisesti oli helppo eksyä. Eksymisistä kumpusi kokonainen kansanuskomusten kirjo, jossa ajateltiin, että erilaiset metsänhaltijat eksyttävät niin lapsia kuin aikuisiakin tahallaan ja panevat heidät ns. metsäpeittoon. Sieltä pois pääsemiseksi oli osattava oikeat konstit. Se oli ennen. Nyt konsteja voi tutkia kansanrunousarkistossa, josta tämänkin ohjelman lähteet ovat peräisin. Käsikirjoitus ja ohjaus: Marjut Helminen. Kertojat: Helka-Maria Kinnunen, Tiia Louste ja Eero Saarinen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Hänen täytyy olla erilainen
Balladi Hallin Jannesta
Pe 11.11. klo 22.05, uusinta su 13.11. klo 13.00
Kuka käveli Siperiasta Kuorevedelle? Kuka murhasi postimies Matti Mäkeläisen 1. lokakuuta 1867? Kuka rakasti Mattilan Santraa yli kaiken? Kuka teki omasta elämästään kansanlaulun? Kuka käveli Siperiasta Alaskan kautta Duluthiin? – Hallin Janne, kukapa muu. Tosiasiat ja tarinat Hallin Jannesta tekevät hänestä roiston ja sankarin yhtä aikaa. Tarinat ja henkilö kiehtovat samalla kun yhteisö selittää pahuuden johtuvan jostain muusta kun yhteisöstä itsestään. Tässä mielessä asiat ja sanat ovat edelleen ajankohtaisia. Uniikiksi Hallin Jannen tekee musiikki, josta on tullut kansanperinnettä, vaikka alun perin Janne sepitti itse laulun itsestään Hämeen linnassa. Se julkaistiin arkkiveisuna Turussa 1868. Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Musiikki: Tapani Rinne, Tuomas Norvio, Esa Karjula ja Harri Huhtamäki, joka on myös kertoja Eero Saarisen ohella. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Kallio
Maisemapuhetta
Pe 18.11. klo 22.05, uusinta su 20.11. klo 13.00
Helsingin Kallio on kaupunginosista myyttisin, pahamaineinen mutta trendikäs, lukemattomien baarien ja kadulla horjahtelevien päihteiden sekakäyttäjien, mutta myös taidelukiolaisten ja opiskelijoiden oma boheemi pikkukaupunki metropolin sydämessä. Väestörakenteeltaan se on nykyään vääristynyt, nuorten ja vanhojen kaupunki, jossa työläisiä ja lapsiperheitä on vähemmän kuin muualla. Se on myös murroksessa, sillä ylikuumentunut asuntokauppa on jo tehnyt pienistä omistusasunnoista liian kalliita tavallisille nuorille ja luonut kuvitteellista painetta vuokrienkin korottamiseen. Porvarillistuminen uhkaa. Hurstin leipäjonokin häädettiin Helsinginkadulta.

Ohjelma kaivelee Kallion brändin juuria, kuulostelee elämänmenoa silloisessa työläiskaupunginosassa vuosikymmeniä sitten ja seudun nykyisiä elämänääniä. 1930- ja 1940-luvulla syntyneet entiset ja nykyiset kalliolaiset, nuoruuden veteraanit muistelevat lapsuusvuosiaan, jolloin yhdessä kerrostalossa saattoi asua viisikymmentä lasta ja talonmies oli kuningas. Menneisyys elää muistoissa, nykyhetki hengittää äänimaisemissa.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Ripatti. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Viidakon nielemä
Kulkijan kudelma
Pe 25.11. klo 22.05, uusinta su 17.11. klo 13.00
Viidakon nielemä on kudelma, jossa yhdistyvät kertomus länsimaisesta kulkijasta, alkuperäisväestön tarut ja konkvistadori Vasco Núñez de Balboan tarina. Teos vie kuulijan läpi Panaman ja Kolumbian rajaseudun, joka tunnetaan Dariénin solana.

Darién on vain noin 160 kilometriä pitkä ja 50 kilometriä leveä suikale maata, joka erottaa Keski-Amerikan Etelä-Amerikasta. Se on pysynyt vuosisatojen valloitus- ja sivilisointipyrkimyksistä huolimatta läpipääsemättömänä, alkuperäisväestöjen ja viidakossa piileskelevien sissien hallussa. Jopa Amerikan mantereiden läpi kulkeva Pan-Amerikan maantie pysähtyy Panamassa Dariéniin, vain jatkuakseen Kolumbiassa uudelleen.

Darién onkin länsimaisten seikkailijoiden viimeisiä saavuttamattomalta tuntuvia saarekkeita. Sitä määrittävät salaperäisyys, sankaritarinat ja myytit. Ohjelma on tarina kohtaamisista, uskomuksista ja merkityksen etsimisestä.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Olli Seuri. Kertojat: Tiia Louste ja Eero Saarinen Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Joulukuu

Jangtsejoella vuonna 1170
Kiinalainen venematka
Pe 2.12. klo 22.05, uusinta su 4.12. klo 13.00
Ohjelma perustuu Eteläisen Song-dynastian aikana eläneen runoilijan ja historioitsijan, Lu Youn (1125 – 1210 ), maineikkaaseen matkapäiväkirjaan vuodelta 1170. Lu You perheineen matkusti tuolloin veneillä ensin Keisarinkanavaa pääkaupungista Hangzhousta pohjoiseen, Jangtsejoelle, ja sitten Jangtsea pitkin sisämaahan, Setsuaniin. Matkaan kului viitisen kuukautta. Lu You oli matkalla uuteen virkapaikkaansa Setsuanissa.

Ohjelman myötä päästään kurkistamaan Eteläisen Song-dynastian aikaiseen arkipäivän elämään yhden oman aikansa sivistyneimmän miehen aistien ja tajunnan kautta. Käsikirjoitus, suomennos kiinan kielestä ja ohjaus: Pertti Seppälä. Kertojat: Inkeri Kivimäki ja Eero Saarinen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Veistoksen hahmo
Neljän kuvanveistäjän työt
Pe 9.12. klo 22.05, uusinta su 11.12. klo 13.00
Wäinö Aaltonen veisti kiveä ja valoi pronssiin, antiikin Feidias tyrmistytti katsojat jättiläisveistoksillaan. He loivat patsaita. Tämän ohjelman taiteilijat kertovat mitä he tekevät. Puu, betoni, teräs,valo, sähkö ovat heidän suunnittelemiensa, rakentamiensa ja luomiensa esineiden ja hahmojen materiaaleja ja elementtejä. Kuvanveisto on käsityön ja käsitteellisen ajattelun yhdistelmä, tehdään esineitä jotka tarkoittavat jotakin.

Ohjelman taiteilijat ovat Virpi Kanto, Jukka Lehtinen, Tapani Kokko ja Antero Toikka. Käsikirjoitus ja ohjaus: Pekka Kyrö, joka on myös kertojana Milka Ahlrothin ohella. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Elämän paras vuodenaika
Pyhäinhäväistystä
Pe 16.12. klo 22.05, uusinta su 18.12. klo 13.00
”Tervehdin sinua, kuulijani, jatkamalla siitä mihin viimeksi jäin, niin kuin olen neljänkymmenen vuoden ajan runoissani tehnyt – tiedän, että runoilijoiden (taiteilijoiden yleensäkin) oletetaan pysyttelevän diskreetisti taka-alalla ja esittävän teoksensa ikään kuin ne olisivat neitseellisesti syntyneitä: sillä tavoin ne pyhittyvät koskemattomiksi ja niihin suunnattu kritiikki on pyhäinhäväistystä.” Näin alkaa ohjelma, joka koostuu runoilija Kai Niemisen uusimmista runoista sekä uudesta käännöksestä vanhasta zenteoksesta Aukottoman portin puomi. Runot ja suomennokset: Kai Nieminen. Käsikirjoitus, ohjaus ja musiikki: Harri Huhtamäki. Kertojat: Eero Saarinen ja Harri Huhtamäki. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Jouluna
Perinteinen ohjelma
Pe 23.12. klo 22.05, uusinta su 25.12. klo 13.00
Joulu on siitä ihmeellinen juhla, että kaikki keskittyy lapsuuteen. Jouluna lapset viihtyvät ja aikuiset yleensä palaavat omaan lapsuuteensa - muistellen ja tarinoiden. Aikuisilla on myös hyvin usein käsitys, että heidän omassa lapsuudessaan joulu oli "vielä joulu". Silloin oli enemmän lunta, kaupallisuus ei rehottanut niin räikeästi, joululaulutkin olivat parempia. Joulu on lapsuuden kulta-aikaa. Radioateljee on tehnyt tältä pohjalta ohjelman, jossa ei taatusti kuulla mitään mikä poikkeaisi "oikeasta joulusta". Klassikon ovat toteuttaneet Harri Huhtamäki, Pekka Lappi ja Tom Wentzel.

Uusi vuosi
Vuoden vaihtuessa
Pe 30.12. klo 22.05, uusinta su 1.1.2012 klo 13.00
Uutena vuotena on tapana tehdä erilaisia lupauksia. Moniko uskoo niihin? Vai ovatko ne valkoisia valheita tai vaaleanpunaisia itsepetoksia? Nykyaikana usko lupauksiin tuntuu olevan heikoilla, varsinkin jos lupauksen antajat ovat poliitikkoja. Mutta toisaalta ihmiset haluavat uskoa melkein mitä tahansa, jos se helpottaa elämistä. Näin huijareilla on kasvavat markkinat. Radioateljeen uuden vuoden ohjelmassa kaikki on totta, vaikka välillä saattaa kuulostaa, että ei olisi. Ohjelman keskeisenä hahmona on "Julkunen Tiprusta". Hänen kauttaan kuulostellaan lupauksia, uskottavuutta. Luultavasti ohjelman tekijät valehtelevat, että valehtelevat. Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Kertoja: Tom Wentzel. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Perjantaisin klo 22.05 – 23.05, uusinta sunnuntaina klo 13.00

Mikä on pelkästään äänen varassa elävä todellisuus? Mitä on radiolle ominaisin ilmaisu? Mitä radio-ohjelma on tai mitä se voisi olla löydettyään olemuksensa?

Radioateljeen tuotanto - feature - on vastausten etsimistä näihin kysymyksiin. Ohjelmista on vaikea löytää yhteisiä piirteitä muihin, jos itse välineen sanelemat samankaltaisuudet sivuutetaan. Jokin niitä kuitenkin yhdistää.