Mennyt palaa

Joka vanhoja muistaa, sillä vielä muisti pelaa, sanoo vanha sananlaskukin. Kaikkien muisti ei kuitenkaan pelaa yhtä hyvin, joten täyden palvelun ohjelmana Aristoteleen kantapää helpottaa kuulijoiden muistin taakkaa ja luo pikakertauksen kuluneen puolivuotiskauden ohjelmiin ja vieraisiin ohjelmista napattujen puffien avulla.

Turku on tämän vuoden ajan Euroopan kulttuuripääkaupunki. Niinpä aloimme vuoden pohtimalla, miksi Suomessa kerrotaan turkulaisvitsejä. Turussakin on naurettu turkulaiskaskuille. Niitä kertoivat alunperin Karjalasta sotaa pakoon saapunut älymystö, jotka vuosittain kokoontuivat muistelemaan menneitä ja kertomaan kaskuja nokkelien karjalaisten ja jäyhien lounaissuomalaisten kohtaamisista. Turkulainen historian professori Timo Soikkanen on kerännyt ja tutkinut turkulaista akateemista kaskuperinnettä jo kahden kirjan verran, mutta kyllä hän osaa kertoa vitsin tamperelaisistakin.

14.1.2011 Turkulaiskaskujen historia, Timo Soikkanen
9.7.2010 Eino Leinon runolainat puheessamme, Hannu Mäkelä

Tähtitaivaalla näkyy miljoonia tähtiä. Kaikki taivaankannen kynttilät eivät kuitenkaan ole kaukaisia aurinkoja eli tähtiä, jotka näkyvät selväpiirteisinä pisteinä, vaan suuri osa on sumumaisia kohteita. Teologian lisensiaatti Risto Heikkilä on tutkinut taivasasioita vuosikymmenten ajan myös kaukoputkella, joten pyysimme häntä tammikuussa kertomaan mitä nämä nebulat ovat ja mistä ne ovat saaneet hilpeät nimensä, kuten Eskimosumu, Mehiläispesäjoukko ja Perhoskoira. Kaikki sumut eivät ole pieniä plänttejä. Oikeastaan merkittävin taivaan sumu on paljain silmin mainiosti näkyvä Linnunrata, Seitsemästä siskoksesta puhumattakaan:

21.1.2011 Tähtitieteen sumut, Risto Heikkilä

Kuulijoilta saamassamme postissa on hyvin voimakkaana sellainen sävy, että lehtikieli on huonontunut. Aristoteleen kantapää otti helmikuussa härkää sarvista ja pyysi Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläistä vastaamaan kysymykseen, onko asiain tola todellakin tällä lailla, vai miten on. Paljastui, että samat asiat on huomattu lehtien toimituksissakin yhtä suurella huolella kuin lukijoiden ja kuulijoiden keskuudessa.

4.2.2011 Onko lehtikieli huonontunut? Reetta Meriläinen

Ystävänpäivänä on tapana muistaa ainakin omaa kultaa. Vai kultaa, kultahan on metalli, kemiallinen merkki Au, järjestysluku alkuainetaulukossa 79 ja kilohinta hiukan alle 34 000 e. Mitä tekemistä tuolla kylmällä aineella on kaikkein kuumimpien ihmissuhteiden kanssa?

Sukelsimme kielentutkija Riitta Erosen kanssa lemmen sanastoon kultien ja kallehimpien keskelle, ja sieltä paljastui paitsi jännittäviä muutoksia sanojen merkityksissä, myös kylmä totuus: rakastuminen, parisuhde, avioliitto on ollut tuhansien vuosien ajan – aina viime vuosikymmeniin saakka – etupäässä taloudellinen suhde, naimakauppa. Hassua on myös se, että lemmen symboli on kyyhkynen, tuo toreilla ruuanjätöksiä särpivä ongelmaeläin, siis lentävä rotta. Eroselta löytyi asiaan onneksi historiallinenkin perspektiivi.

11.2.2011 Lempi – onko muissa kielissä kulta myös metallia? Riitta Eronen

Innokkaimmat visionäärit ovat povanneet visuaalisen kulttuurin syrjäyttävän lukutaidon ehkä jo meidän aikanamme. Vaikka käyttäisimme sanoja vielä ensi viikolla, kuvallistakin lukutaitoa kannattaa vaalia. Ja mistä modernien signaalien hahmotus paremmin kumpuaisi kuin kuvallisen viestinnän juurilta eli vaakunataiteen, heraldiikan perusteista. Siinähän on pohjimmiltaan kyse tehokkaasta nopeasta viestinnästä keskiajan kaoottisella taistelukentällä: soturin täytyi tunnistaa oman puolen ja joukko-osaston viiri ja vaakuna ilman erehtymisen mahdollisuutta. Helmikuussa saimme lyhyen johdatuksen heraldiikan lukutaitoon heraldikko Jukka Suvisaarelta. Jo aivan Suomen vaakunan vaakunaselitys vie meidät pitkälle.

18.2.2011 Miten lukea vaakunoita, Jukka Suvisaari

Suomalaista kansanperinnettä on kerätty arkistoon, eepokseen ja sananlaskukokoelmiin. Yksi perinneviisauden kokoelma on vain harvojen tuntema Väinämöisen kiellot. Kalevalaseuran satavuotisjuhlallisuuksien kunniaksi pyysimme seuran puheenjohtaja professori Seppo Knuuttilaa kertomaan meille vanhan kansan viisauskokoelmista ja hankkeista, joilla tätä viisautta on pyritty jalostamaan, jotta meilläkin olisi omat kymmenen käskyämme.

Seppo Knuuttila paljasti, että oikeastaan sananlaskuissa riittää tulkittavaa ihan mihin suuntaan tulkitsija haluaa painottaa. Professori itse on löytänyt sieltä myös armoa ja huumoria.

25.2.2011 Väinämöisen kiellot, Seppo Knuuttila

Teknistä maailmaamme puolustellaan usein mm. näkemyksellä, että tiedonkulun lisääminen kaikkien maailman ihmisten välille vähentää ihmisten ja valtioiden aggressioita, jolloin sodat vähenevät ja harmonia ihmisten välillä lisääntyy. Niinpä onkin hämmentävää seurata, mitä syntyy siitä, kun ihmiset saavat kirjoittaa mitä haluavat demokraattisimman keksityn viestimen, internetin keskustelupalstoille. Nuo palstat ovat parissa vuosikymmenessä muodostuneet hyökkäävyyden, haistattelun ja nihilismin synonyymiksi.

Maaliskuussa pohdimme nettikonkari Jukka Korpelan kanssa sitä, onko tämän barbarian syynä pelkästään se, että netissä esiinnytään omalla nimellä vain hyvin harvoin. Antaako nimimerkki ihmisille oikeutuksen irtautua sellaisista sosiaalisista kahleista kuin hyvä käytös, kohteliaisuus ja toisten huomioon ottaminen?

18.3.2011 Miksi meistä tulee idiootteja netin keskustelupalstoilla, Jukka Korpela

Taitoluistelu on viime vuosina kerännyt yhä enemmän menestystä ja sen seurauksena tietenkin yleisöä. Mutta mitä oikeastaan tapahtuu, kun Laura Lepistö tekee kolmois-lutzin tai Kiira Korpi venyttää kaksois-schalkowin? Maaliskuussa saimme vieraaksemme taitoluisteluvalmentaja Anuliisa Uotilan, joka valmensi meidät taitoluistelun liikkeiden historiaan ja nykypäivään. Vieläkään ei selvinnyt, miksi lajin 1800-luvun lopulla nykyiselleen kehittänyt jenkki Jackson Haines vietti elämänsä viimeiset kuukaudet juuri Kokkolassa, mutta nyt tiedämme sen, miten Werner Rittbergerin kehittämästä ritti-hypystä muodostui suomalainen tulppi.

25.3.2011 Taitoluistelutermit, Anuliisa Uotila

Aprillipäivänä saimme vieraaksemme lehtien aprillipiloja tutkineet tutkijat Tomi Visakon ja Eero Voutilaisen. Lehdistön muuttuminen asiallisesta tiedonvälittäjästä viihdelukemistoksi asettaa myös aprillipilan uusien haasteiden äärelle:

1.4.2011 Aprillipila tekstilajina, Tomi Visakko ja Eero Voutilainen

Eduskuntavaalien alla päätimme auttaa äänestäjiä valitsemaan oikea ehdokas ja punnitsimme poliitikkojen puheita Sami Hantulan kanssa. Arkistomies Hantula on koonnut poliitikkojen sanomuksista kokoelman nimeltään Eläköön demokratia, joten oli aika pohtia sitä kierrettä, joka on johtanut poliitikkojen uskottavuuden menetykseen, yleiseen kyllästymiseen politiikkaan ja siihen protestiin, jota vielä ennen vaaleja osattiin vasta enintään arvailla.

Vaikka Hantulan kokoamassa kirjasessa ovat mukana viime vuosien lautakasat ja muut poliitikkojen möläytykset, hän kertoi vielä uskovansa demokratiaan ja politiikkaan. Politiikan viihteellistymisessä on kuitenkin ongelmansa.

8.4.2011 Poliitikkojen puheet, Sami Hantula

Kaikki kielet ovat syntyneet monien eri kansojen ja kielten sekoituksesta ja ne ovat alituisessa muutoksen tilassa. Suomenkin kieli on täynnä naapurikansojen lainasanoja, mutta myös ylikansallisia lainasanoja kuten biologia, bakteeri ja geologia. Kuten kaikki muukin kielessä, nämäkään sanat eivät ole aina tarkoittaneet samaa – eihän muinaisilla kreikkalaisilla ollut esimerkiksi mikroskooppia, jolla he olisivat voineet nähdä bakteerit ja nimetä ne niiden sauvamaisen ulkomuodon mukaan.

Latinisti Reijo Pitkäranta sen sijaan tuntee vierassanojen taustat, ja hän jakoi niiden vaiheita iloksemme huhtikuussa.

15.4.2011, Vierassanojen muuttuneet merkitykset, Reijo Pitkäranta

Bluesin ensimmäisen suurmiehen, 27-vuotiaana kuolleen Robert Johnsonin syntymästä tuli toukokuun alussa kuluneeksi tasan sata vuotta. Juhlan kunniaksi keskustelimme blueskitaristin, bluestietäjän ja Radio Suomen bluesministerin Esa Kuloniemen kanssa bluesin sanoista. I’m a man ei ole jämäkkä itsenäisyysjulistus vaan ihan pelkkää kukkoilua. Mutta jumalattomana tanssimusiikkina pidetty syntinen jytke ei olisi syntynyt ilman jumalista vaikutusta.

6.5.2011 Blues: mistä tulee I woke up this morning? Esa Kuloniemi

Toukokuisella matematiikan tunnilla laitoimme numerot järjestykseen matematiikan dosentti Matti Lehtisen avulla. Samalla mietimme matematiikan olemusta universumin yleisenä kielenä, jota puhuu koko luonto. Se, että matematiikka on niin vaikeaa ihmisen mielelle – vaikka se onkin niin kaikenkattava väline – oli tuttua jo antiikin ihmisille.

13.5.2011 Matematiikan virheet ja olemus, Matti Lehtinen

Iltapäivälehtiä on helppo haukkua monista eri asioista, mutta omalla tavallaan niissä huipentuu monet hyvät asiat journalismissa. Se, että lehteä ei voi tilata kotiin, vaan se pitää myydä ostajille joka päivä uudelleen, voi parhaimmillaan terävöittää toimittajien ammattitaitoa, jämäköittää kirjoittamista ja kirkastaa katsetta; eikä pelkästään tuottaa kohujuttuja ja bikinikuvia.

Ilta-Sanomien toimitussihteeri Pertti Koskinen on tehnyt lehteä jo viidellä vuosikymmenellä. Hän johdatti meidät iltapäivälehden otsikoinnin saloihin, ovathan juuri otsikot lehden kannessa ja jutuissa se, millä lukijan silmä mukaan lähtee, jos lähtee. Parhaimmillaan otsikointi on luovaa ryhmätyötä, jossa sanalla ja sanalla on eroa.

20.5.2011 Lehtiotsikoinnin muutokset, Pertti Koskinen

Kirjailija Minna Lindgren on juuri julkaissut hienon opuksen Sivistyksen turha painolasti, mutta hän myös harrastaa nekrologeja. Hän on kerännyt niitä talteen sen verran, että hän tietää nekrologien luutuneen kaavan, vakiintuneet lauseet ja sen, että niitä ei yleensä kirjoita lehtien toimitus vaan maallisen vaelluksensa päättäneen läheiset. Nekrologit eivät ole läpeensä kuollutta tekstiä, mutta jonkinlainen elävyyden lisääminen ei Lindgrenin mielestä olisi pahitteeksi.

27.5.2011 Nekrologit, Minna Lindgren

Kaksi kaverieni sivulauseissaan mainitsemaa huomiota johti kesäkuun alussa selvittämään d-äänteen vaiheita Suomen kielessä. Ensiksi kaverini Mikko muisteli aikoinaan tekemäänsä juttua siitä, miksi Laitilan ympäristössä on kymmenisen kylää, joiden nimessä on d-kirjain, vaikka seutukunnan murteessa ei vastaavaa äännettä ole. Toiseksi eräs Riitta ylpeili merikarvialaisilla juurillaan mainitsemalla, että seudun murre on ainoa suomen murre, jossa esiintyy d-äänne.

Kielentutkija Heikki Hurtta tuli ja teki meille selvää niin d-äänteen kuin d-kirjaimenkin historiasta. D-kirjaimella merkittiin aikoinaan thee-äännettä, jonka tilalle sitten myöhemmin ruotsin vaikutuksesta otettiin d. Ihan itsestään selvää ei d-äänteen kotiutuminen suomeen kuitenkaan ollut.

3.6.2011 D-kirjaimen historia suomessa, Heikki Hurtta

Hurraa, kemia! Tuo mainio tieteenala viettää nimittäin paraikaa teemavuottaan, joten oli aika tarttua rohkeasti alkuainetaulukkoon ja pyytää professori Markku Sundbergia kertomaan, missä löydettiin germanium, kuka löysi nobeliumin ja miksi typpi on suomea mutta argon ei. Samalla selvisi se, mitä yhteistä on suoden kuolalla ja lamppujen hehkulangalla.

17.6.2011 Alkuaineiden nimet, Markku Sundberg

Kun sattuu, sanoako lääkärille, että juilii, jomottaa vai särkee? Psykologian lisensiaatti Heikki Ketovuori tutki aikoinaan suomen kielen sanoja kivulle ja niitä löytyi lähes 150, joten valinnanvaraa riittää.

Ketovuoren tavoitteena oli aikoinaan kipusanasto, jonka avulla lääkäri ja potilas voisivat päästä yhteisymmärrykseen siitä, millaisesta särystä kulloinkin kärsitään. Avoimuutta tarvittaisiin, koska potilaista tuntuu yleensä, että lääkärit aliarvioivat heidän tuskiaan ja lääkärit luulevat, että potilaat liioittelevat kipujaan. Kroonisten kipujen lievittämisen lisäksi yhteisen kielen löytämisellä olisi muitakin hyviä puolia.

24.6.2011 Kivun sanat, Heikki Ketovuori

– – –
aristoteles(at)yle.fi

Kommentoi