Rikos kannattaa

Murha on klassisesti salapoliisiromaanin rikos, ei esimerkiksi näpistys, petos tai ajoneuvon luvaton käyttöönotto. Tätä perustellaan sillä, että toisen ihmisen murhaaminen on peruuttamaton rikos, pahinta mitä ihminen voi tehdä. Tämä selitys kertoo kuitenkin ehkä enemmän selittäjästään kuin todellisuudesta.

Se, että yhden ihmisen hengen riistäminen on kokonaisen kirjallisuudenlajin perustana, edellyttää sitä, että eletään yhteisössä jossa yksilön arvo on ylipäänsä tunnustettu ja koetaan tärkeäksi.

Eikä tämä ole välttämättä niin yleismaailmallinen asia kuin meistä kouluja käyneistä länsimaisista protestanteista - tai ateisteista - tuntuu. Voi vain pohtia tuntuuko salapoliisiromaanin kysymyksenasettelu relevantilta katolisessa Kolumbiassa, jossa nuorten miesten yleisin kuolinsyy on ollut vielä ihan hiljattain pistoolin luoti, tai Meksikossa, jossa ei ole tavatonta löytää valtatien pysäköintialueelta kymmeniä ruumiita jätesäkeistä.

Salapoliisikirjallisuus syntyikin 1800-luvulla teollistuneissa ei-katolisissa maissa USA:ssa ja Isossa-Britanniassa. Rikollisuuden ja rankaisemisen muutoksia tutkivassa klassikkoteoksessaan Tarkkailla ja rangaista ranskalainen filosofi Michel Foucault kertoo, miten vähän aiemmin henkirikokset ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat rikokset olivat alkaneet vähentyä Euroopassa ja omaisuusrikokset lisääntyä - ruumiillisena pahoinpitelynä ilmennyt rikollisuus oli alkanut muuttua omaisuuden anastamiseksi.
Foucault'n mukaan kehitys merkitsi eräänlaista asteittaista lientymistä - "ihmissuhteissa vallitsevien jännitystilojen kirpoamista (...) väkivaltaisten impulssien parempaa hallintaa" ja mikä huomionarvoisinta: "rikokset (…) lieventyivät ennen lakien lieventymistä". Tämä panee miettimään, että oliko rikoskirjallisuuden synnyn edellytys se, että surmaaminen rikoksena harvinaistui.

Rikoskirjallisuuden syntyvaiheisin liitetään usein myös se, miten 1800-luvun alkupuolen sanomalehdistö käsitteli rikoksia sensaationnälkäisesti ja viihteellisesti. Tämä synnytti rikoslukemistot, joista vihdoin syntyi rikoskirjallisuus.

Erilaiset rikokset ovat nousseet jälleen viime vuosina sensaatiolehdistön vakituiseksi myynninedistämisvaltiksi. Onko siinä syy rikoskirjallisuuden viime aikaiseen suosion nousuun? Miten oikean elämän rikollisuus vaikuttaa rikoksia käsittelevään kirjallisuuteen? Onko luodin lentorata rikoskirjailijan tärkein selvitettävä asia? Poliisi ja rikoskirjailija Marko Kilpi vastaa.

Pasi Heikura

aristoteles@yle.fi

Kommentoi