Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistaa; ja sitä molempiin, joka unohtaa.

Mennyt aika jaetaan kahteen aikakauteen: esihistorialliseen aikaan ja historialliseen aikaan, aikaan josta on olemassa kirjoitettuja dokumentteja. Egyptissä ja Mesopotamiassa nämä aikakaudet vaihtuivat noin 5000 vuotta sitten, Suomessa noin 950 vuotta sitten, kun ruotsalaiset ristiretkeilijät tänne saapuivat.

Varhaisempiakin dokumentteja menneisyydestämme kuitenkin on. Helsingin Yliopiston arkeologian laitoksen tutkijatohtori Antti Lahelma kertoo, että Museoviraston arkistossa on ruotsinkielinen lappu, jossa lukee näin: "säveltäjä Sibelius soitti ja ilmoitti vanhoista kuvioista". Vuonna 1911 Jean Sibelius oli vierailulla Kirkkonummella arkkitehtiystäviensä Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin Hvitträsk-järven rannalle rakentamassa huvilassa. Ilmeisesti jollain kävelyretkellä hän sitten löysi kalliosta vanhoja kuvioita.

Sibeliuksen löytö on Suomen ensimmäinen kalliomaalauslöytö. Se ei kuitenkaan aiheuttanut suurta innostunutta ryntäystä; vasta kuusi vuotta myöhemmin arkeologi Aarne Europaeus kävi tutkimassa Sibeliuksen ilmoittamaa kuviota ja totesi sen vanhaksi kalliomaalaukseksi. Kiinnostus omiin juuriimme etsi ilmeisesti vielä monen vuoden ajan viikinkejä, miekkasankareita ja muuta tarunhohteista, koska Hvitträskin kuviot olivat ainoat tunnetut kalliomaalauksemme peräti 50 vuoden ajan.

Nyt kalliomaalauksia tunnetaan maastamme yli sata. Ne ovat jääkauden jälkeiseltä ajalta, koska mannerjäätikkö höyläsi maaperämme puhtaaksi kaikesta aiemmista mahdollisista ihmisen tekemistä jäljistä kuin suuri pyyhekumi. Sen vuoksi kalliomaalauksistamme ei löydy mammutteja kuten Keski- ja Etelä-Euroopan kymmeniä tuhansia vuosia venhemmista luolamaalauksista, jääkauden jälkeen mammutteja eli enää vain Siperiassa.

Mitä Suomen kalliomaalaukset kertovat nykypäivän ihmiselle menneisyydestä? Ovatko ne muistiinmerkittyjä tarinoita, liikennemerkkejä vai reviirimerkkejä? Miten saamelaiset noitarummut liittyvät Itä-Suomen kalliomaalauksiin? Helsingin Yliopiston arkeologian laitoksen tutkijatohtori Antti Lahelma kertoo.

Pasi Heikura

aristoteles@yle.fi

http://www.rockart.fi/kalliomaalaukset/KOHTEET/vittrask.htm

Kommentoi