Moottorilla pääsee

Sanat ovat hitaampia kuin elämänmuutokset. Maailma muuttuu, mutta sanat jäävät. Lopulta emme tiedä, mistä sanat ovat tulleet ja käytämme niitä jopa alkuperäisen merkityksen vastaisesti.

Esimerkiksi hevoset olivat vielä alle sata vuotta sitten meilläkin pääasiallinen liikkumisen apuväline, mutta nykyään ne ovat vain harvojen harrastus. Niinpä iso osa hevosajan termeistä lilluu nyt kielessämme ilman kiinnekohtaa todellisuuteen ja niitä käytetään milloin mitenkin.

Kuulijamme Heppahöperö löysi malliesimerkin tällaisesta sanan vaelluksesta tammikuisesta Helsingin Sanomien Omakaupunki-lehden nettisivuilta, jotka otsikoivat pankkiautomaattien muutoksia koskevan juttunsa näin:

Pankkikortin palauttava mekanismi vaihtuu kauramoottoriin.

Kauramoottori ei kuitenkaan ole mikään uusi viljalla toimiva mekaaninen vempele, vaan juttu jatkuu: "(...) kortti ei asiakastapahtuman jälkeen ponnahda automaattisesti ulos lukijasta, vaan kortinkäyttäjän on poistettava se itse.(...)"

Jutussa siis pidetään kauramoottoria ihmisen synonyyminä, vaikka kauramoottori tarkoittaa tietenkin hevosta – eläväthän hevoset kaurarehulla ja sokerinpaloilla, joita talleilla parveilevat ratsastuksen harrastajat niille suovat. Ihminen taas on ruokavalioltaan niin monipuolinen otus, että hänen moottorilleen on mahdoton antaa yleispätevää nimeä.

Aristoteleen kantapään pankkiautomaattifraasien valvontavirasto potkaiseekin kaikkialle ulottuvalla kaviollaan harjaksia nostattavan rangaistuksen: toimittaja talikoikoon tallin lattiat seuraavan kuukauden ajan yhtä puhtaaksi kuin kirjoituspöytänsä!

Pasi Heikura

aristoteles@yle.fi

Kommentoi