Epävarmuuden ja hämmennyksen puolesta

Filosofi ei ole tyhmä eikä viisas, hän on siltä väliltä. Siksi hän on ainainen vaeltaja, alati liikkeessä, matkalla viisauden suuntaan. Reitti on eksyttävä ja maamerkit muuttuvaiset. Pahimpina esteinään hänen matkallansa ovat ne pysähtyneet oliot, jotka luulevat tietävänsä kaiken, joiden maailma on valmis. He ovat vaarallisia, he ovat riski ja kompastus hänelle, joka haluaa oikeasti oppia ja tietää.

Filosofi eksyy mielellään ihmiselon oudoille syrjäpoluille. Hän iloitsee menettäessään päivittäin muutamia varmuuksia. Hän ymmärtää, että elämästä saa enemmän irti, jos on hiukan kaistapäinen. Hän sivuuttaa tyynen rauhallisesti ja pitää vähäpätöisinä monia maailman tapahtumia ja ilmiöitä, jotka suuren enemmistön mielestä ovat hyvinkin tärkeitä ja arvokkaita.

Sattuma ottaa milloin askeleen eteen, milloin taakse. Filosofi tietää, että määrätietoisinkaan ponnistus ei vie ikinä perille. Siksi tärkeintä onkin matkanteko ja vaarallisinta pysähtyminen. Seisovasta vedestä filosofi osaa odottaa myrkkyä. Täysi vatsa ja levollinen olotila eivät ole häntä varten. Ne rasvoittavat mielen ja ruumiin.

Helvetti on aina kiinnostanut filosofia enemmän kuin paratiisi, jossa kaikki ajatteleminen on tarpeetonta. Ongelmat ovat filosofin syy elää, ongelmaton olotila on loppu, tuho ja tylsyys.

• Mistä tulet, kysyy muukalainen filosofilta.
• Takaani, vastaa filosofi muukalaiselle.

• Mihin menet, kysyy muukalainen filosofilta.
• Mistä sen tietäisin, vastaa filosofi muukalaiselle.

Filosofi pelkää sanan kulumaa, jolloin sana ei tarkoita enää mitään. Siksi hän juttelee mielellään päättömiä ja hännättömiä, teroittaakseen sanoja, pitääkseen tärkeimmät työkalunsa hyvässä kunnossa. Kulunut sana on vaarallinen kuin tylsä puukko, se lipsahtaa ja sillä tulee helposti vahinko.

Filosofi on täysin epävarma asemastaan maailmassa. Siten hän ei tohdi valaa sanojaan sementtiin julistukseksi, uhoksi ja uhkailuksi. Hän tietää, että pysyvää koordinaatistoa ei ole eikä tule. Hän tietää, että toisen lattia on toisen katto. Hän tietää, ettei taitavaa väärennöstä voi erottaa aidosta. Mitä enemmän hän tietää, sitä valtavammaksi kasvaa hänen tietämyksensä alueista, joista ei voi tietää mitään.

Filosofi suostuu seisomaan vain niiden joukoissa, jotka eivät suostu seisomaan missään joukoissa. Hän rakastaa elämää, mutta on jotakin, jota hän rakastaa enemmän kuin elämää, eikä sen tähden valitse elämää mihin hintaan hyvänsä. Hän kavahtaa kuolemaa, mutta on jotakin, jota hän kavahtaa enemmän kuin kuolemaa, eikä sen tähden väistä vaaraa mihin hintaan hyvänsä.

Filosofi ei väheksy pientä eikä kumarra suurta. Jollei verrata alalaitoja vaan ainoastaan ylälaitoja, voidaan legopalikka tehdä pilvenpiirtäjää korkeammaksi.

Filosofi ei käperry omaan napaansa. Hän hankkii laajaa ja monipuolista tietoa siitä, mitä maailmassa on sanottu ja tehty, tutkii sitä harkiten, pohtii huolellisesti, seuloo selkeästi ja muuntaa rauhallisesti teoiksi. Näin hän opiskelee todellisen minänsä ääriviivoja maailmasta, ei itsestään käsin.

Filosofi taivuttaa ajatuksensa nöyrästi Otavia Antiqua - sienieläimen helmaan. Otavia Antiquan fossiili on 760 miljoonaa vuotta vanha ja näin ollen vanhin koskaan löydetty monisoluisen eläimen fossiili. Otavia Antiqua on kaikkien myöhempien monisoluisten eläinten esi-isä. Siihen joukkoon mahtuvat kaikki dinosauruksista ihmisiin. Filosofin mielestä jokaisen ihmisen hihaan pitäisi ommella Otavia Antiqua - hihamerkki.

Filosofia väsyttää. Hän vaipuu levottomaan uneen, joka ei ennusta tulevaisuutta, mutta sekoittaa tehokkaasti taas kerran menneisyyden pakan.

Herättyään filosofi on edelleen vähän väsynyt, ärtynyt, epävarma ja hämmentynyt. Hän hyväksyy valittamatta olotilansa, filosofin tilan, siunatun tilan, ja jatkaa matkaa.

Kommentoi