Politiikka ja Putous

En liene ainut koululainen joka syvimmässä kekkos-Suomessa 70-luvun alussa luuli että Kekkonen on synonyymi sanalle presidentti.

Asia paljastui, kun pohdin kouluaineessa kymmenvuotiaan logiikalla, minkälaisia kekkosia muissa maissa oli. Opettaja veti Kekkosen alle pitkän punaviivan kuin Kokkosen oopperassa ja vielä pari huutomerkkiä marginaaliin.

Kirjoitus oli poliittisesti täysin tahaton, enhän tuohon aikaan luultavasti erottanut edes oikeistoa vasemmistosta, joilla sentään oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Mutta virheeni olisi pitänyt herättää poliittista huolta jokaisessa aikuisessa.

Kuinka joku luku- ja kirjoitustaitoinen voi samaistaa valtion päämiehen henkilön ja viran? Siitä yksikertaisesta syystä, että Kekkonen oli tuohon aikaan synonyymi sanalle presidentti. Minä olin oikeassa, mutta aikuiset eivät kehdanneet sitä myöntää.

Tulevan viikonlopun vaaleissa emme äänestä sanojen merkityksistä. Olemme edenneen demokratiaan, jossa äänestetään henkilöä virkaan, ei virkaa henkilölle. Yhdelläkään ehdokkaalla ei näissä vaaleissa ole erityisasemaa. Kukaan ei peri kenenkään manttelia eikä astu toisen saappaisiin.

Ehkä vielä nykyinen presidenttimme nousi kumpujen yöstä, naisena Kekkosen ja kylmän sodan varjosta, mutta näissä vaaleissa äänestyskoppiin astuu nyt kokonaisia sukupolvia joille nainen on automaattisesti yhtä pätevä kuin mies ja Kekkonen vain kalju kaljujen joukossa, paitsi että sillä oli hienot silmälasit. Varsinkin niissä vanhemmissa valokuvissa.

Se, että politiikka on viihteellistynyt ja muuttunut showbisnekseksi on tosiasia. Kaikkia se ei miellytä. Toisaalta juuri presidentin vaaleissa, joissa puoluerajoja yritetään kaikin keinoin häivyttää, show on ainut keino erottua.

On rakennettava rooli. Siihen tarvitaan avuksi konsultteja ja vähän hulluutta. Siksi en ole järkyttynyt Pekka Haaviston jyrkistä kommenteista eläinaktivismia vastaan, en Paavo Väyrysen kruunupääfantasioista enkä Sauli Niinistöstä köyhän ja yksinäisen asialla. Itse asiassa ainoastaan näillä keinoilla pärjää.

Asialinjalla edenneet ehdokkaat näyttäisivät saavan kasaan hädin tuskin viittä prosenttia äänistä, kun brändätymmät kollegansa noukkivat ääniä roolihahmonsa voimin vastustajan leiristä.
Menneet viikot varsinkin sosiaalisessa mediassa ovat olleet riemastuttavia.

Luovuus on kukkinut iskulauseiden rustaamisessa ja kuvamanipuloinnissa. Kieli poskella on haettu ehdokkaille sopivia vastineita populaarikulttuurista. Paavo Väyrynen ja Mr Bean, Pekka Haavisto ja Matti Nykänen, Eeva Biaudet ja Miitta-täti. Ja tietysti Sauli Niinistö ja Simpsoneiden Mr Burns, Springfieldin rikkain asukas. Jokaiselle on löytynyt omansa.

Vaalikoneiden kysymyksenasettelu on oma taiteenlajinsa. Ankkalinnan vaalikoneessa kysytään mm. "pitäisikö kaikissa Ankkalinnan kouluissa tarjota vähintään kerran kuussa hillottuja lanttuja ja karhennettuja turtanoita?" Kysymys on vähintään yhtä merkittävä presidentin viran kannalta kuin moni perinteisen vaalikoneen kysymys.

Ei pidä myöskään ihmetellä miksi Timo Soinin suhdetta ehkäisyyn on tentattu niin monessa paneelissa. Siitäkin huolimatta että Soini ei pyri kondomimyyjäksi vaan presidentiksi. Eihän kukaan jaksa kuunnella loputtomiin EU-panettelua, puhutaan välillä vaikka kondomeista.

Vaikka viikot ennen vaaleja ovat olleet lähes riemastuttavia, kyse on lopulta oikeasta asiasta ja oikeista vaaleista. En jaksa edes nauraa niiden mukana, jotka kertovat äänestävänsä vitsillä. Enkä niiden kanssa, jotka miettivät kenellä on edustavin ja kellä tolloin puoliso.

Äänestäminen ei ole vitsi. Se nähtiin viimeksi Venäjällä. Vapaan äänestämisen puolesta on vuoden sisään taisteltu ja kuoltu Egyptin Tahrir -aukiolla, Libyassa, Jemenissä ja Syyriassa. Pohjois-Koreassa unelmille vapaista vaaleista ei voi edes nauraa. Sellaista unelmaa ei ole.

Olkoonkin, että presidentin valtaa on vähennetty, presidentti ei ole vitsi. Valta ei koskaan vitsi. Suomalaisesta demokratiasta ylensyöneet kansalaiset: Käykääpä kysymässä maailman enemmistöltä, minkä puolesta he vaaleissa - jos sellaisia on - äänestävät. Ainoastaan meillä on varaa miettiä, kuka on tämän kertainen politiikan munamies.

Kommentoi Lähetä: