Rakkaudesta

Olen innostunut! Pääsin mukaan taideteokseen, jossa oli järkeä ja tunnetta, muotoa ja sisältöä, historiaa ja nykyisyyttä, filosofista pohdintaa ja länkätystä, yhteiskunnallisuutta ja leikkimieltä. Ja punaviiniä.

Aloitetaan alusta.

Platon, tuo mainio mies 2400 vuoden takaa, kuvaa teoksessaan Symposion, eli suoraan suomeksi Juomajuhlat, ja vakiintuneella suomalaisella nimellään Pidot, kuinka Agathon kutsuu Sokrateen ja muutamia iloisia veikkoja luokseen kekkereihin, joissa nautitaan reippaasti viiniä ja keskustellaan rakkaudesta. Jokaisen läsnäolijan tulee esittää puhe rakkauden jumalan, Eroksen, kunniaksi. Ja senhän he tekevät.

Kuvataiteilija Markus Kåhre kiinnostui tästä muinaisesta sessiosta ja tuotti siitä oman versionsa Tampereen taidemuseoon. Näin syntyi mainio videoinstallaatio Ravintola Pidot, jossa kuusi todellista suomalaista tutkijaa ja ajattelijaa sekä kaksi fiktiivistä "asiantuntijaa" esittää pohdintojaan rakkaudesta videoheijasteissa mykkänä istuvalle Kåhrelle.

Näistä videoista rakentuu museon kellariin viihtyisä, hälisevä ja tyylikäs ravintola, missä on kuitenkin mahdollisuus keskittyä kunkin hahmon puheisiin asettumalla hänen lähelleen eli saman pöydän ääreen.

Tampereen Taidemuseo jatkoi vielä ketjua kulttuuriravintola Kivessä, jossa muutaman kutsutun alustajan ja punaviinin voimin pyöräytettiin käyntiin kaksituntiset Pidot, vapaata ja avointa keskustelua rakkaudesta. Myös taiteilija Kåhre oli paikalla.

Ajatusten lento oli Platonin ja Sokrateen jäljiltä ja Kåhren siivittämänä villiä ja rohkeaa. Kulunut termi elvytettiin porukalla henkiin ja ladattiin täyteen tuoreita merkityksiä. Jokaisella mukanaolijalla oli oikeus sanoa painava sanansa, ja tätä oikeutta käytettiin.

Minuun teki suuren vaikutuksen se, että näissä pidoissa ei makeiltu, ei imellytetty eikä sokeroitu. Rakkaudesta puhuttiin rajusti. Niistä kaikista tuhansista lajeista, joita mahtuu pyyteettömäksi kirkastetun kaipuun ja intohimoisesti litisevän ja lätisevän seksin väliin.

Jokin positiivinen ilo ja suvaitsevaisuuden henki yhdisti Tampereen Pitoihin osallistunutta sekalaista sakkia eli seurakuntaa. Kyllä tähän rujoon maailmaan rakkautta selvästikin vielä mahtuu. Meno oli lopulta yhtä levotonta kuin Platonin Pidoissa, joten ympyrä kiertyi komeasti umpeen.

Sekin hyvä tässä oli, että tuli jälleen kerran kaivetuksi esiin Platonin kootut teokset. En muistanutkaan, kuinka hauska ja verevä kirjailija Platon on. Hänen dialoginsa ovat täysiä näytelmiä, joissa toimitaan ja väännetään kunnolla. Niiden sisällä on vielä tämä kiintoisa mysteeri, että kuinka fiktiivinen hahmo päähenkilö Sokrates onkaan. Kumpi loppujen lopuksi oli se suuri ajattelija, Sokrates vai hänen kirjoihin viejänsä Platon? Oliko Platon kirjuri vai keksijä?

Sokrates käyttää Platonin mukaan kaiken aikansa lähimmäisten ivaamiseen ja pilailuun heidän kustannuksellaan. Sen hän tekee rakkaudesta. Rakkaudesta ihmiskuntaan, ihmisen mahdollisuuteen, kehityksen mahdollisuuteen. Se on pistelyn rakkautta.

Lukekaa uusien kirjojen lisäksi vanhoja kirjoja, hyvät ystävät. Meillä on kavereita ja tukihenkilöitä satojen ja tuhansienkin vuosien takaa, jotka uskoivat meihin, tuleviin polviin, - niin - jotka rakastivat meitä.

Mekin voimme rakastaa heitä lukemalla, kiinnostumalla, oppimalla.
Lukekaa, rakkaat ihmiset.

Ja käykää taidenäyttelyissä. Sitä ei koskaan etukäteen arvaa, mihin niiden kautta pääsee

Kommentoi Lähetä: