Viikon taiteilija: säveltäjä Kalevi Aho

Kun Kalevi Aho oli opiskellut Sibelius-Akatemiassa vuoden, hän päätti ensimmäisellä kesälomallaan säveltää sinfonian. Mikäli sinfonia onnistuisi, jatkaisi hän säveltämistä. Jos taas ei, palaisi hän yliopistoon matematiikan opintojen pariin. Sinfonia valmistui, eikä Einojuhani Rautavaaralla, Ahon opettajalla ollut teokseen lisättävää. Näin Kalevi Ahosta tuli säveltäjä.

Kalevi Ahon tuotantoon kuuluu tällä hetkellä viisitoista sinfoniaa, oopperoita, kamarimusiikkia ja konsertot jokaiselle orkesterisoittimelle. Forssassa kasvaneelle Aholle musiikki ei kuitenkaan ollut itsestään selvä uravalinta, vaikka laidasta laitaan ulottuva musisointi hallitsikin Ahon nuoruuden harrastuksia. Matematiikan opintojen kautta tie vei Sibelius-Akatemiaan, josta Aho 70-luvun alkuvuosina nousi julkisuuteen. Lopullisina läpimurtoina voi pitää kolmatta jousikvartettoa ja etenkin neljättä sinfoniaa.

Yli neljänkymmenen vuoden aikana Kalevi Aho on ehtinyt säveltää harvinaisen suuren tuotannon, joka kasvaa yhä. 80-luvulla alkoi syntyä myös sovituksia ja orkestrointeja muiden säveltäjien teoksista, kuten Musorgskin Kuoleman lauluja ja tansseja, Madetojan Lauluseppele ja Uuno Klamin baletti Pyörteitä. Vilpitön kiinnostus muiden säveltäjien musiikkiin heijastuu myös Ahon laajassa kirjallisessa tuotannossa, jonka aiheita ovat olleet mm. suomalainen musiikki ja Kalevala sekä monet taidepoliittiset ja yhteiskunnalliset seikat. Etenkin jälkimmäisiä Aho on käsitellyt myös sävellyksissään, kuten Hyönteiselämää-oopperassa, jota hän luonnehtii "traagisesti päättyväksi koomiseksi oopperaksi narsistisuudesta, itsekkäästä nautinnonhalusta ja omanvoitonpyynnistä".

Kalevi Aho edustaa säveltäjätyyppiä, jolle kaikki kahlitseva ja strukturalisoiva on vierasta. Sen enempää dodekafonia kuin sarjallisuus eivät ole häntä kiinnostaneet oman luomistyön perustana. Aholle sävellykset ovat sielullisen prosessin kaltaisia tarinoita. Näin hän toteuttaa musiikissaan tehtävän, jonka aikoinaan asetti kirjoituksessaan taiteelle: "... taiteen pitäisi pystyä havahduttamaan meidät unestamme ja horroksestamme, niin että meidän olisi pakko ottaa teokseen kantaa ja selvittää itsellemme, mistä siinä on kysymys. Mikäli sävellys kykenee tämän tekemään, on se samalla kyennyt aktivoimaan kuulijaa sekä emotionaalisesti että älyllisesti."

Toimittajana on Karoliina Vesa.

Lähetä: