Sarja jatkuu kesällä 2013.
Esittelyssä Kimmo Kuokkalan, Juha Leinosen ja Kaija Saariahon teokset
Kimmo Kuokkalan Uinuvat – post-apokalyptinen trio sekä Juha Leinosen Foga käyttävät kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta pianon ympärille muodostunutta kamariyhtyettä. Kaija Saariahon Neljä Leinolaulua sopraanolle ja orkesterille kurottautuu hivelevän kauniine melodialinjoineen ja orkesteriväreineen kohti häikäiseviä korkeuksia.
Sanoitta vispattu raikas vihellys
Max Savikankaan (s. 1969) ensimmäinen orkesteriteos Whisked Whistle on mielikuvien ja etenemisen musiikkia, jossa huolettomuus, leikkimieli sekä keksintä paiskaavat ja vääntävät kättä.
Outi Tarkiaisen (s. 1985) sooloklarinettiteos Sanoitta on tuuminki; vaivattomasti ja hallitusti kaartuvaa tunnelmointia, jonka linjakkaat fraasit piirtyvät selkeinä.
Fresh on Sampo Haapamäen (s. 1979) toinen kamariorkesteriteos. Siinä uutta ja raikasta, edeltäjäänsä verrattuna, on hälyjen ja neljäsosasävelaskelharmonioiden runsas käyttö.
Tuoretta vokaalimusiikkia
Tuoretta vokaalimusiikkia tarjoilevat maanantain Aikamme suomalaista musiikkia -ohjelmassa Asko Hyvärinen ja Riikka Talvitie. Hyvärisen sopraanolle ja soitinyhtyeelle säveltämä A Lie Nation (2005–07) sekä Talvitien huilulle, sähköharpulle ja eloelektroniikalle säveltämä Välimerkkifantasia (2010) ovat ilmaisultaan sävykkäitä – vokaalistemma taiteilee laulun, puheen ja kuiskeen rajapinnoilla.
Kypsää musiikillista pohdintaa
Jukka Tiensuu (s.1948) ja Pekka Jalkanen (s.1945) ovat molemmat pitkän tien kulkijoita, joiden tuotanto levittyy jo viidelle vuosikymmenelle. Jalkasen kaksoiskonsertto Aeterna bandoneonille, decacordelle ja kamariorkesterille on lempeää ja surumielistä musiikkia. Tiensuun herkkävireinen Egregore kitaralle, kanteleelle, harmonikalle ja pianolle on puolestaan yhteistä päämäärää palveleva musiikillinen ryhmämieli.
Harri Suilamon ja Osmo Tapio Räihälän musiikkia
Proge, eli progressiivinen rock, yhdistää Harri Suilamoa (s. 1954) ja Osmo Tapio Räihälää (s. 1964). Sen vaikutus kuuluu kuitenkin hyvin eri tavoin näitten säveltäjien musiikista. Räihälän musiikkiin se on tuonut rytmistä svengiä, kun taas Suilamon musiikissa proge lainaa vain etäisen heijastuman omasta sointimaailmastaan.
Harri Suilamon niukkaeleinen, mutta moniuloitteinen ilmaisu on löytänyt luonnollisen vastakaiun Harri Nordellin runoudesta. Sopraanolle ja kamariyhtyeelle sävelletty Unilouhikko (2012) tulkitsee herkästi Nordellin runojen tunnelmaa. Suilamon kokeilevaa ja uteliasta säveltäjänääntä kuvastavat teoksen epätyypillinen instrumenttivalikoima ja sen ennakoluuloton käyttö. Suilamo haluaa kurottautua musiikillaan "kohti [Nordellin] runojen sisätilaa - - kuunnella niiden vaimeaa, rikasspektristä ääntä".
Osmo Tapio Räihälän Konsertto oboelle ja jousiorkesterille (2010) tutkii solistin ja orkesterin erilaisia vuorovaikutuksen tapoja. Nimi konsertto tuleekin latinan sanasta concertare ja tarkoittaa erilaisia kommunikoinnin muotoja. Pääosin solistin ja orkesterin yhteisymmärryksessä, diatonisessa harmoniamaailmassa liikkuva konsertto laajenee solistin lähtiessä omille mikrotonaalisille teilleen teoksen keskivaiheen kadenssissa. Räihälä heittää ilmaan kysymyksen musiikin ymmärtämisestä ja siitä, voiko musiikki kertoa tarinaa. Tätä elitistiseksikin moitittua taidemuotoa voi lähestyä hyvin monella tapaa. Räihälä houkutteleekin kuulijaa suhtautumaan kuuntelukokemukseen hiukan rennommin ja antamaan "musiikin virran viedä. Jos siitä muodostuu sinulle tarina, pidä hyvänäsi, sillä se on omasi!"
Lyyristä ekspressionismia ja kutkuttavia sointiotuksia
Olli Koskelin (s.1955) jatkaa sooloselloteoksessaan X'seven painokkaiden ja tiivisti muotoiltujen eleiden ja herkkien sointien etsintää. Samalla teoksessa esiintyy myös varhaistuotannon ekspressionismiin palautuvia piirteitä. Jokainen X'sevenin osa alkaa enemmän tai vähemmän samalla tavalla, mutta muuttuu edetessään. Trio nro 1 Stabile on nimensä mukaisesti enimmäkseen paikallaan tähyilevää musiikkia.
Antti Auvinen (s.1974) näyttäytyy sointivärien ja rytmiikan tutkijana. Neljälle lyömäsoittajalle kirjoitettu Perplex longa on hykerryttävä aika- ja paikkatasku, jossa vastaan tulee outojen ja kiehtovien sointiotusten kokoelma.
- Esittelyssä Ville Raasakan ja Paola Livorsin musiikkia
Kesän kolmannessa Aikamme suomalaista musiikkia -ohjelmassa kuullaan musiikkia kahdelta estetiikaltaan hyvin erityyppiseltä säveltäjältä. Ville Raasakan lähtökohtana on usein musiikin sisäinen rakenne – säveltasot ja rytmit – näiden parametrien systemaattinen kehittely ja lineaariset, ajassa kohti huippukohtaa etenevät muotorakenteet. Ekspressiivisessä sävelkielessä on usein vahva rytminen poljento. Nakuttava, aikaa vertikaalisiin paloihin pilkkova yhden sävelen toisto tuo musiikkiin hektisen urbaanin tunnelman.
Myös Paola Livorsin musiikki perustuu toistolle. Vastakohtana Raasakan hektisyydelle, Livorsin musiikki hengittää rauhallisin, pitkin kaarroksin. Hienovaraisessa jatkuvassa muuntumisen tilassa olevat rakenteet luovat lineaarisen jatkumon sijaan syklisen muodon, joka ympäröi kuulijan vivahteikkaalla, hiljaisella ja hitaasti kelluvalla sointimaailmallaan.
- Maisemien sointia ja sointien maisemaa
Matthew Whittallin (s.1975) lähes 40 minuutin mittaisessa alttoviulukonserttossa The Heaven that dwells so deep on kyse enemmänkin yksilön ja yhteisön kohtaamisesta yhteisöllisyyden kuin vastakkainasettelun merkeissä. Alttoviulu johdattelee ja houkuttelee orkesterin aina uusiin musiikillisiin maisemiin ja tapahtumiin, jossa voi sitten vaeltaa. Yksi teoksen soinnillisen maiseman luojista on Pohjois-Australian aboriginaalien soitin, didgeridoo. Säveltäjä halusi soittimen myötä mukaan länsimaiselle orkesterille vieraan elementin, joka edustaa eräänlaista maan ääntä.
- Akrobaattista vokaalitaituruutta ja tarinan kerrontaa
Lauluääni akrobaattisena ääni-instrumenttina vai tarinan kertojana – vai kumpanakin yhtä aikaa? Harri Vuori (s. 1957) ja Olli Kortekangas (s. 1955) tarjoavat kaksi täysin erilaista näkökulmaa lauluäänen käyttöön.
- Aikamme suomalaista musiikkia kertoo, missä kotimaisessa nykymusiikissa mennään
Yleisradion perinteikkäin nykymusiikkiohjelma Aikamme suomalaista musiikkia palaa ohjelmistoon yhdeksällä uudella ohjelmalla kesällä 2012. Maanantaisin klo 22.05 kuultavassa ohjelmassa kuullaan kesä- ja heinäkuussa viime vuosina syntynyttä kotimaista nykymusiikkia.
Teoksia esittelevät säveltäjät Maija Hynninen ja Aki Yli-Salomäki.
- Uutta musiikkia barokkisoittimille
Aikamme suomalaista musiikkia -ohjelmassa kolme barokin ajan soittimille sävellettyä teosta esittelevät kukin eri lähestymistapoja vanhan musiikin sisällölliseen ja esityskäytännölliseen perintöön.
- Tapio Tuomelan Spiral II ja Lotta Wennäkosken Lelele
Tapio Tuomelan (s. 1958) Spiral II soolokitaralle toimii pelkästään musiikin sisäisin keinovaroin ilman ulkomusiikillisia viitteitä. Lotta Wennäkoski puolestaan (s.1970) kertoo halunneensa säveltää aiheeltaan ajankohtaista sekä nykyhetkeä peilaavaa ja kommentoivaa musiikkia. Tuore näyttämöteos Lelele (2010) käsitteleekin ihmiskauppaa ja seksiorjuutta Euroopassa. Teokset esittelee Maija Hynninen.
- Erkki Salmenhaaran urkuteokset
Säveltäjä Erkki Salmenhaaran syntymästä tuli kuluneeksi 70 vuotta 12.3.2011. Salmenhaara opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Joonas Kokkosen ja Wienissä György Ligetin johdolla 1960-luvulla. Hän väitteli musiikkitieteestä vuonna 1970 Helsingin yliopistossa, missä hän toimi myös ensin lehtorina ja myöhemmin professorina aina kuolemaansa eli vuoteen 2002 saakka. Salmenhaara oli monipuolinen ja kriittinen tutkija, joka kirjoitti useita kirjoja, toimi arvostelijana Helsingin Sanomissa sekä lukuisissa luottamustehtävissä. Aikamme suomalaista musiikkia -ohjelmassa Jan Lehtola esittelee Erkki Salmenhaaran urkutuotantoa.
- Riikka Talvitien, Kimmo Hakolan ja Kalevi Ahon teoksia
Aikamme suomalaisen musiikin nostalgiaohjelmassa kuulemme mm. 36 vuotta vanhan teoksen. Uljas Pulkkis esittelee Riikka Talvitien, Kimmo Hakolan ja Kalevi Ahon sävellyksiä, jotka tyylinsä ja estetiikkansa puolesta voisivat yhtä hyvin olla syntyneet viime vuosina.
- Solismia etydeistä konserttoon
Jukka Tiensuun (*1948) villin pidäkkeettömät cembaloetydit Train ja Drain (2000) saavat vastinparikseen Sebastian Fagerlundin (*1972) pienestä musiikillisesta eleestä virtuoositeokseksi kasvavan alttosaksofonisoolon Ground (1999). Lotta Wennäkosken (*1970) kahden vuoden takainen huilukonsertto Soie puolestaan esittelee hienoviritteiset värisävyt suvereenisti hallitsevan säveltäjän laajamuotoisen konserton kautta.
- Ville Raasakan, Kalevi Ahon ja Lauri Mäntysaaren musiikkia
Aikamme suomalaista musiikkia -ohjelmassa kuullaan kolme tuoreehkoa teosta eri kokoonpanoille.
- Jovanka Trbojevicin Vertigo ja Maija Hynnisen Winnowing
- Uusinta suomalaista kuoromusiikkia
Sampo Haapamäen (1979) Maailmamaa on liki nelikymmenminuuttinen teos sekakuorolle ja ääninauhalle. Helsingin Kamarikuoron Viitasaaren Musiikin Aika -festivaalilla viime vuoden heinäkuussa kantaesitettämä teos haastaa kuulijan pohtimaan kansallisten erityispiirteiden ja maailmanlaajuisen yhtenäiskulttuurin välistä kitkaa. Teoksen lähtökohtana on säveltäjän visio tulevaisuuden utopiasta, jossa nykyisten valtioiden tunnuspiirteinä olevat kansalliset kulttuurit, geeniperimistöt ja kielet ovat sekoittuneet ja sulautuneet toisiinsa.
- Heinz-Juhani Hoffmanin Pirstaleita ja Olli Virtaperkon Calvinon viisi sanaa
Heinz-Juhani Hofmannin (s. 1973) laulu Pirstaleita (2007) Joni Pyysalon runoihin tarjoaa kuulijalle peittelemättömän karun kuvauksen elämän raadollisuudesta. Teksti on hajoitettu modernistisesti moneen samanaikaisesti etenevään keskenään erilaiseen karakterikerrokseen, joitten välillä laulaja puikkelehtii vaihtaen laulusta puhelauluun, kähinään ja tavalliseen puheeseen virtuoottisella nopeudella. Laulajan tasavertaisena duoparina kuultava viulu myötäilee ja luo kontrastia laulajan stemmalle.
- Uljas Pulkkisin, Aki Yli-Salomäen ja Harri Suilamon musiikkia
Aikamme suomalaista musiikkia -ohjelmassa Maija Hynninen esittelee Uljas Pulkkisin soolokitaralle ja ääninauhalle sävelletyn teoksen Palo, Aki Yli-Salomäen sooloteoksia sekä Harri Suilamon konserttikanteleelle ja 25-kieliselle kotolle sävelletyn teoksen Wasure-gai - Onnade Calligraphy.
Yleisradion perinteikkäin uuden musiikin ohjelma Aikamme suomalaista musiikkia jatkuu yhdeksällä uudella ohjelmalla kesällä 2012. Tekijöinä ovat säveltäjät Maija Hynninen ja Aki Yli-Salomäki. Sarja jatkuu kesällä 2013.
Radiolähetyksen jälkeen ohjelmat ovat kuunneltavissa Yle Areenassa
