Harri Suilamon ja Osmo Tapio Räihälän musiikkia

Proge, eli progressiivinen rock, yhdistää Harri Suilamoa (s. 1954) ja Osmo Tapio Räihälää (s. 1964). Sen vaikutus kuuluu kuitenkin hyvin eri tavoin näitten säveltäjien musiikista. Räihälän musiikkiin se on tuonut rytmistä svengiä, kun taas Suilamon musiikissa proge lainaa vain etäisen heijastuman omasta sointimaailmastaan.

Harri Suilamon niukkaeleinen, mutta moniuloitteinen ilmaisu on löytänyt luonnollisen vastakaiun Harri Nordellin runoudesta. Sopraanolle ja kamariyhtyeelle sävelletty Unilouhikko (2012) tulkitsee herkästi Nordellin runojen tunnelmaa. Suilamon kokeilevaa ja uteliasta säveltäjänääntä kuvastavat teoksen epätyypillinen instrumenttivalikoima ja sen ennakoluuloton käyttö. Suilamo haluaa kurottautua musiikillaan "kohti [Nordellin] runojen sisätilaa - - kuunnella niiden vaimeaa, rikasspektristä ääntä".

Osmo Tapio Räihälän Konsertto oboelle ja jousiorkesterille (2010) tutkii solistin ja orkesterin erilaisia vuorovaikutuksen tapoja. Nimi konsertto tuleekin latinan sanasta concertare ja tarkoittaa erilaisia kommunikoinnin muotoja. Pääosin solistin ja orkesterin yhteisymmärryksessä, diatonisessa harmoniamaailmassa liikkuva konsertto laajenee solistin lähtiessä omille mikrotonaalisille teilleen teoksen keskivaiheen kadenssissa. Räihälä heittää ilmaan kysymyksen musiikin ymmärtämisestä ja siitä, voiko musiikki kertoa tarinaa. Tätä elitistiseksikin moitittua taidemuotoa voi lähestyä hyvin monella tapaa. Räihälä houkutteleekin kuulijaa suhtautumaan kuuntelukokemukseen hiukan rennommin ja antamaan "musiikin virran viedä. Jos siitä muodostuu sinulle tarina, pidä hyvänäsi, sillä se on omasi!"

Harri Suilamo: Unilouhikko (Tuuli Lindeberg, sopraano, ja TampereRaw, joht. Tuomas Turriago)

Osmo Tapio Räihälä: Oboekonsertto (Anni Haapaniemi, oboe, ja Keski-Pohjanmaan kamariork./Sakari Oramo).

• Teokset esittelee Maija Hynninen