Uljas Pulkkisin, Aki Yli-Salomäen ja Harri Suilamon musiikkia

Aikamme suomalaista musiikkia -ohjelmassa Maija Hynninen esittelee Uljas Pulkkisin soolokitaralle ja ääninauhalle sävelletyn teoksen Palo, Aki Yli-Salomäen sooloteoksia sekä Harri Suilamon konserttikanteleelle ja 25-kieliselle kotolle sävelletyn teoksen Wasure-gai - Onnade Calligraphy.

Uljas Pulkkisin (s. 1975) soolokitaralle ja ääninauhalle säveltämä Palo (2009) on saanut inspiraationsa flamenco-musiikista. Vaikka teos rakentuukin lähes täysin erilaisten flamencorytmien yhdistelmistä, Pulkkis kertoo varsinaisen flameco-tyylilainan tulevan vasta teoksen lopussa. Teoksen renessanssi- tai keskiaikaiseen musiikkiin viittaavat melodiset linjat erottavatkin sen perinteisestä flamenco-musiikista. Säveltäjä kertoo yhdistelleensä eri flameco-tyylien rytmikaavoja monikerroksiseksi tekstuuriksi. Soolokitaran soittaman materiaalin lisäksi nauhalta kuuluu paikoin
toisella kitaralla, flamenco-koputuksin ja -taputuksin sekä kastanjetein soitettu yksi tai useampi rytmikerros. Teos onkin karakteriltaan pirteä ja rytmisesti vetävää musiikkia.

Aki Yli-Salomäki (s. 1972) säveltää usein karakteriltaan hitaan mietiskelevää musiikkia. Sooloinstrumenteille sävelletyn Viipyillen-sarjan teokset Odota (2010) ja Hidasta (2010) ovat hyvä
esimerkki Yli-Salomäen taidosta säveltää hidasta ja hiljaista, mutta samalla keskittyneellä intensiteetillään kuulijaa otteessaan pitävää musiikkia. Odota soolokitaralle luo soivista ja tyhjistä hetkistä tilan, missä kuulija voi rentoutua nauttimaan tästä lempeästä sävelkielestä. Hidasta soolosellolle taas rakentaa pienmuodoista kokonaiskaarroksen, jota musiikki houkuttelee
seuraamaan.

Harri Suilamon (s. 1954) Wasure-gai - Onnade Calligraphy (2009) konserttikanteleelle ja 25-kieliselle kotolle yhdistää soitinten keinovarat yhdeksi maagisesti soivaksi soittimeksi. Kanteleen ja
koton herkästi helisevä sointi, aineettomasti leijuvat säveltasoliukumat, glissandot, ovat kuin veden väreilevä pinta. Suilamon teos Wasure gai - unohduksen simpukka saa nimensä mukaan kuulijan unohtamaan kaiken muun ja seuraamaan itseään tässä hetkessä. Teoksen alaotsikko Onnade Calligraphy viittaa japanilaiseen koristeelliseen kalligrafiatyyliin. Jäntevän kokonaismuodon sijaan teos rakentuu itsenäisistä tauoilla toisistaan erotelluista taitteista, jotka ovat kuin viimeistä kaarrosta myöten täydellisiä kalligrafiamerkkejä. Teoksen päätyttyä on merkkisarja valmis, mutta aikaan sävelistä piirtynyt musiikki on jo ehtinyt haihtua jättäen jälkeensä miellyttävän rauhallisen olotilan.

Lähetä: