Ajatuksia Avaruusromusta - Ääniä äänien takaa

Sain jo vuosia sitten luotettavista lähteistä kuulla Suomen länsirannikolla asuvien nuorten miesten oudosta harrastuksesta. He kuuntelivat radiota yöllä metsässä. He suuntasivat ghettoblasterin kanssa syvälle metsän siimekseen, nuotiotulille, jossa äänet kuulostavat erilaisilta.

Minulle on myös kerrottu automatkoista, joilla musiikki ja ohikiitävät iltahämärän maisemat ovat yhtäkkiä alkaneet muuttua elokuvaksi. Olen myös kuullut tarinoita kotonaan torkahtelevista ihmisistä, jotka ovat havahtuneet outoon, epätodellisesti aaltoilevaan musiikkiin; eräs kertoi kulkeneensa huikaisevan kirkkaana talviyönä järven jäällä nappikuulokkeet korvissaan tähtitaivasta tuijottaen.

Mitä mieltä on tarjota kuuntelijoille musiikkia, joka ei ole normaalia? Musiikkia, joka rytmiltään, kestoltaan ja tunnelmaltaan saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä musiikista, jota radiosta yleensä kuulemme? Musiikkia, joka hyvin mielellään kuljettaa ajatuksia, luo tunnelmia ja herättää muistikuvia?

En ole milloinkaan yrittänyt lyhyesti ja kattavasti määritellä Avaruusromussa soitettavaa musiikkia, koska olen varma, että kuvauksesta tulisi pitkä ja vaikeaselkoinen. Avaruusromussa soi musiikki, jota ei kovin usein kuule missään. Se on pääosin instrumentaalista ja ympäristöystävällistä, mutta joskus myös hyvinkin koneellista ja digitaalista. Se on musiikkia, jonka voi kokea muodostavan omia äänimaisemiaan. Sitä voi kutsua ambientiksi, mutta myös elektroniseksi musiikiksi, nykymusiikiksi, joskus myös kokeelliseksi musiikiksi tai jopa avantgardeksi. Se voi olla siis vanhaa tai uutta; klassista impressionismia, modernia minimalismia tai uusinta tietokonemusiikkia, mitä tahansa outoa ja luokittelematonta ääntä tai musiikkia eri tyylien välisiltä harmailta alueilta. Skaala voi tuntua laajalta, mutta kaiken takana on jonkinlainen musiikkivalintoja ohjaava sumea logiikka. Kuullessani mitä tahansa ääntä, tiedän heti, kuuluuko se Avaruusromuun vai jonnekin muualle.

Eräänä kenties alitajuisena, kaukaa menneisyydestä juontavana pyrkimyksenä on ollut tehdä sellaista ohjelmaa ja soittaa sellaista musiikkia, jota olisin itse halunnut kuulla radiosta. Tajuntani hämärissä kummittelevat muinoin soineet YLE:n kokeilustudion tuotannot sekä Jorma Elovaaran Vesimiehen aika -ohjelmat 1960- ja 1970 -lukujen taitteesta.

Kuvaavaa on, että kaikkien aikojen ensimmäisen Avaruusromun ensimmäinen musiikkivalintani oli John Cagen sävellys preparoidulle pianolle, ja että tuon ensimmäisen ohjelman aluksi puhuttiin siitä, kuinka musiikkia pidettiin antiikin aikana universaalitaiteena ja kuinka musiikilla oli tuolloin suhteensa filosofiaan, etiikkaan, uskontoon, matematiikkaan, rakkauteen ja sotaan. Ja edelleen; kuinka se vaikutti ihmisten näkemyksiin maailmankaikkeudesta ja olemassaolosta. Ensimmäinen Avaruusromua -lähetys linjasi muutenkin ohjelmani aika kuvaavasti. Muita musiikkivalintojani tuolloin olivat esimerkiksi Laurie Anderson, The Residents, Brian Eno, Philip Glass, David Bowie, Edgar Varese, Tonto's Expanding Head Band ja Kraftwerk. Kaikki nimiä, joihin on palattu kymmeniä, jos ei satoja kertoja yhä uudelleen Avaruusromussa.

Periaatteessa Avaruusromua on aina ollut juonnettu musiikkiohjelma: siis musiikkia ja juontajan puhetta, mutta romun sekaan on myös sisällytetty muun muassa haastatteluja, esim. Bob Moog, Morton Subotnick, Brian Eno, Edgar Froese (Tangerine Dream), Ralf Hütter (Kraftwerk), Alex Paterson (The Orb), Esa Kotilainen, Nemesis, Pan Sonic, Pekka Airaksinen, Erkki Kurenniemi. Kuten myös Radiomafian musiikkituotannon kanssa 1990 -luvulla toteutettuja tilaustöitä, kuuntelijoiden lähettämiä demoja, teemaohjelmia eri aiheista, muun muassa speciaalitavaraa Koneisto -festivaaleilta ja pitkiä erikoislähetyksiä esim. Jouluromua ja Pääsiäisromua sekä Radiomafian Moods-illan livelähetyksiä mm. Oulusta, Turusta, Jyväskylästä ja Tampereelta. Merkittävän osan Radiomafian ajasta Avaruusromua oli osana ns. Moods-iltaa yhdessä Markus Partasen toimittaman Jatzofrenian ja Mustafa Blommilan toimittaman Kauriin kääntöpiirin kanssa.

Avaruusromua on sen 20 -vuotisen historiansa aikana lähetetty kolmella YLE:n radiokanavalla: vuosina 1990 - 2002 Radiomafiassa, vuosina 2003 - 2004 YLEQ:ssa, ja vuodesta 2005 lähtien YLE Radio 1:ssä.

Avaruusromun alkuperäinen ja perimmäinen ajatus on kaiken aikaa ollut sama kuin ohjelman alkaessa kesällä 1990: lähestyä musiikkia ja radion kuuntelua ns. toisenlaisella asenteella. Eräänä kantavana ideanani, yleisestä käytännöstä poiketen, on ollut antaa musiikin joskus soida pidempinä jaksoina, antaa ajan kulua, asioiden tapahtua ja ajatusten liikkua. Tai kuten eräs suomalainen lauluntekijä sanoo: pitää kuunnella aineen ääniä ja ääniä äänien takaa.

Ajatusten vapaan liikkumisen ohessa Avaruusromuun on ajoittain tullut mukaan myös muutakin kuin musiikkiin liittyvää puhetta: ajatuksia, jotka ovat sivunneet populaaria tiedettä tai jokamiehen kulttuurifilosofiaa, ja ajatuksia, jotka ovat hetkittäin hiponeet koko tunnetun maailmankaikkeutemme rajoja. Luonnollisestikin Avaruusromussa soivan musiikin ominaislaatu vaikuttaa esitettäviin asioihin ja niiden käsittelytapaan ja päinvastoin, kuten myös ohjelman myöhäinen lähetysaika. Tavoitteena on ollut kokonaisuus, jolla on oma tunnistettava tunnelmansa.

Avaruusromu saattaa herättää kysymyksiä. Kuuntelijat kysyvät usein kuka se oli, mitä se oli ja mistä se tuli? Avaruusromun Internet-sivuilla olevat listat kussakin ohjelmassa soitetusta musiikista ovat hillinneet minulle kohdistettujen tiedustelujen tulvaa, mutta postia on kuitenkin tullut: ehdotuksia, pyyntöjä, toiveita, kiitoksia, kommentteja ja vihjeitä. Internet on alusta alkaen ollut Avaruusromulle tärkeä väylä ja se on avannut monenlaisia mahdollisuuksia erilaisten marginaalimusiikkien harrastajille. Verkosta löytyy sekä tietoa että musiikkia: Internet on ottanut eräänlaisen erikoislehdistön ja musiikin jakelijan roolin. Elektronisen musiikin maailma elää verkossa: informaatio, mielipiteet ja digitoitu musiikki liikkuvat hetkessä maailman laidalta toiselle.

Minulta on usein kysytty, kuinka monta Avaruusromua -lähetystä olen tehnyt tai montako tuntia Avaruusromua olen toimittanut. En ole tullut pitäneeksi asiasta kirjaa, ja tarkkojen lukujen ilmoittaminen olisikin käytännöllisesti katsoen mahdotonta: ohjelman pituus on historian kuluessa vaihdellut 50 ja 90 minuutin välillä, joukkoon on mahtunut ohjelmauusintoja ja Radiomafian aikana myös usean tunnin mittaisia erikoislähetyksiä. Kahteen vuosikymmeneen mahtuu yli tuhat Avaruusromun lähetystä. Jos lähetysten keskimääräiseksi kestoksi laskettaisiin vaikkapa 80 minuuttia, päästään yli 80000 minuuttiin, eli noin 1400 tuntiin, joka on noin kaksi kuukautta. Siis kaksi kuukautta Avaruusromua vuorokauden ympäri; kyllä sen luulisi jo jollakin tavoin vaikuttavan kuuntelijan ajatuksiin ja käsitykseen todellisuudesta...

2.6.2010 Jukka Mikkola

(Artikkeli julkaistiin Avaruusromun 20-vuotisjuhlan yhteydessä kesällä 2010. Tekstin pohjana on ollut vuonna 2000 Mediavirtuoosi-lehteä varten kirjoittamani artikkeli.)

Lähetä: