Sykähdyttävä Charles Lloyd

Viime kesän Pori Jazzin hienointa jazzantia löytyi festivaalin viimeiseltä päivältä. Veteraanisaksofonisti Charles Lloyd yllätti sunnuntaisessa Kirjurinluodon Arenan konsertissa upealla, voimakastunnelmaisella soitolla niin yleisön kuin kriitikotkin. Mutta Lloyd ei ollut lavalla yksin. Hienoon lopputulokseen hän ylsi ennen kaikkea upean uuden kvartettinsa turvin, josta löytyvät sellaiset huippumiehet kuin pianisti Jason Moran, basisti reuben Rogers ja rumpali Eric Harland. Nyt tämä Pori Jazzin huippuhetki on tarjolla maanantaina tammikuun 30. päivänä Jazzradio Live-ohjelmassa Yle Radio 1:ssä. Lähetys alkaa klo 20.00 ja kestää poikkeuksellisesti koko Jazzradion lähetysajan aina klo 21.15 saakka.

Tällä hetkellä 73 vuoden ikää lähentelevä Lloyd osoitti Porissa, että hän kuuluu ehdottomasti merkittävimpien elossa olevien tenorisaksofonistien joukkoon jazzin alueella. Hän kohosi maailman maineeseen 60-luvulla ja oli yksi niistä harvoista, joka pystyi luomaan oman, 60-luvun suuresta vaikuttajasta John Coltranesta poikkeavan tyylin. Lloyd on aina osannut valita yhtyeeseensä nuoria huippusoittajia ja niinpä hänen 60-luvun läpimurtoyhtyeessään pianistina toimi tuolloin vielä melko tuntematon Keith Jarrett. Lloyd oli myös ensimmäisiä jazzmuusikoita, joka yhtyeineen pestattiin 60-luvulla monille suurille rock-festivaaleille. Hänen kuuluisin levy Forest Flower ylsi myös miljoonamyyntiin, mikä ei ole aivan tavallista jazzlevyille edes Yhdysvalloissa.

Suosionsa huipulla Lloyd kuitenkin yllättäen vetäytyi esiintymislavoilta 70-luvun alussa. Hän teki onnistuneen paluun 80-luvulla ja uuden tulemisen myötä ilmaisu oli myös syventynyt ja henkistynyt. Hän on levyttänyt säännöllisesti ECM-merkille ja levyt ovat olleet lähes poikkeuksetta arvostelumenestyksiä.

Modaalisen jazzin alueella viihtyvän Lloydin soitolle on tyypillistä voimakas emotionaalisuus ja meditatiivisuus. Lloyd on syvästi uskonnollinen henkilö, mikä heijastuu usein myös hänen soitossaan. Tunnusomaista Lloydin ilmaisulle ovat pitkät improvisaatiot, jotka saattavat polveilla hyvinkin yllättäviin suuntiin. Uudessa kvartetissaan Lloyd soi kvartetin muillekin jäsenille myös runsaasti soolotilaa. Pitkissä kappaleissaan Lloyd nivoo myös mielellään useita sävellyksiä yhteen pitkiksi, väljärajaisiksi kokonaisuuksiksi. Lloydin helposti tunnistettava tenorisaksofonin sointi on vivahteikas ja erikoisella tavalla notkea sekä paikoin lähes unenomaisen eteerinen.

Kaikki nämä Lloydin soiton tunnuspiirteet olivat myös esillä Porin tiivistunnelmaisessa konsertissa ja tarjosipa Lloyd yleisölle ylimääräsenä kappaleenan ilmavan kevyen tulkinnan hänen ehkä tunnetuimmasta sävellyksestään Forest flower.

Lähetä: