Murhaballadeja historiasta ja muustakin sekä toivekappaleita

Vahva annos hisoriallisia ja uusiakin balladeja tiheätunnelmaisessa kokonaisuudessa. Kuuntelijoiden toiveet pehmentävät balladisukelluksen hurjia tuntoja.

Klo 19.03 Murhaballadien kertomaa: Heikki Laitinen, laulu ja Kimmo Pohjonen, harmonikka. (Äänitetty Haapavesi Folkissa 30.6.)

Alla Haapavesi Folkin käsiohjelman taiteilijaesittelyt sekä tietoa Murhaballadit-produktiosta:

Heikki Laitinen
Heikki Laitinen on kansanmusiikin emeritusprofessori, joka on dekkareitten suurkuluttaja. Hän esitti murhaballadeja julkisesti ensi kerran tasan neljäkymmentä vuotta sitten. Yhdessä Pohjosen kanssa hän on niitä laulanut jo yli kaksikymmentä vuotta.

Kimmo Pohjonen
Kimmo Pohjonen on harmonikkansa kanssa tällä hetkellä tunnetuimpia suomalaisia muusikkoja. Hänen soolokonserttinsa ja -kiertueensa sekä monitaiteelliset projektinsa eri puolilla maailmaa ovat ainutlaatuisia tapahtumia esityksellisen mielikuvituksen, uudenlaisen hanurinkäsittelyn, monikanavaisen äänentoiston, äänenmuokkauslaitteiden ja näyttämöllisyytensä ansiosta.

Murhaballadit
Murhat ovat aina olleet pelottavan kiinnostavia. Jo kalevalaisina aikoina laulettiin värikkäästi kuvaillen, kuinka Lieto Lemminkäinen iski miekallansa Pohjolan isännältä pään: "vei kuin naatin naurihista", "silpokun sian lihoa, miehen kolmeksi palaksi".

Satoja vuosia on murhista nimenomaan laulettu, tosia ja keksittyjä tarinoita. Lauluissa on murhattu renkejä ja keisareita, sylivauvoja ja uljaita sotilaita, rakastavaisia ja vihamiehiä. Joskus kuoleman kauhu on pukeutunut itkuvirren säkeisiin, joskus kekseliäisiin riimeihin. Välillä lauluja on myyty arkkiveisuina kymmenin tuhansin, välillä ne ovat olleet hyvin henkilökohtaisia ja muistinvaraisia. Välillä on laulettu ihaillen, välillä syvästi inhoten. Tunnelmat ovat todella merkillisiä.

Murhan kauhea kiehtovuus on sen lopullisuudessa. Siitä laulamalla pelko taas vähän väistyy. Laulan, olen elossa.

Oppiiko ihminen koskaan, että murhat eivät ole välttämättömiä, kohtalon sanelemia? Aina kun siltä alkaa näyttää, syttyy uusia sotia. Ehkä vastauksia ei ole, kysymys vain pysyy samana ja laulut loputtomina.

Heikki Laitinen ja Kimmo Pohjonen miettivät näitä ikuisia kysymyksiä konsertin verran.

Illan balladit ja laulut ovat:

• Heikki Laitinen -trad.: Sanctus Henricus
• Trad.-Kimmo Pohjonen-trad., sov. Laitinen-Pohjonen: Aleksanteri Toinen
• Trad.-sov. Laitinen-Pohjonen: Rekilaulu
• Trad.- Kimmo Pohjonen-trad.: Katriina
• Laitinen-Pohjonen: Kuopion torilla
• Laitinen-Pohjonen: Oh, meze vanan, a lazan
• Laitinen-Pohjonen-trad.: Kaarlo ja Kerttu

n. klo 20.00 Kuuntelijoiden toivekonsertti. Toiveet osoitteilla: Kansanmusiikki, PL 14, 00024 Yleisradio tai sähköpostitse: yle.kansanmusiikki@yle.fi

Illan toiveet:

• Trad.: Yksi ruusu obn kasvanut laaksossa (Antti Paakinaho, kantele)
• Trad.-Jurva: Kallen kihlapolkka (Matti Jurva ja Melodi-orkesteri)
• Trad.: Haudanmaan palkintopolska (Matti Haudanmaa, viulu)
• Herman Voblokoff: Papirossen (Elis Sella ja Jani Uhleniuksen yhtye)
• Unto Mononen: Sateen tango (Sväng)
• Olavi Tissari: Poikkinaitu (Lasse Kuusela ja Kullervo Linnan yhtye)
• Trad.: Jenkka-Calypso (Göran Ödner yhtyeineen)

Lähetä: