Lähetetty Kansanmusiikin illassa tiistaisin 7.2. - 19.6.2012
Kanteleen kielin - matka kantelekansojen luo
Vuosi 2012 on kanteleen teemavuosi. Yle Radio 1:n Kansanmusiikin ilta -ohjelmissa osallistutaan teemavuoteen mm. 17-osaisella Kanteleen kielin -ohjelmasarjalla.
Kanteleen isompi ilta
Kanteleen kielin -ohjelmasarjan päätösohjelmassa vieraina suurprojektin jäsenet Leena Häkkinen, Kari Dahblom, Matti Kontio sekä Timo Väänänen. Tarjolla makupaloja sarjasta sekä tekijöiden muistoja ja elämyksiä sekä hankkeen tulevaisuuden näkymiä.
Lue lisää sarjasta Kanteleen kielin -sivustolta:
Suomalaiset
Suomalaiset - Elias Lönnrotin kanteleiden jäljillä. Osa 16/17. Toimittajina Leena Häkkinen ja Timo Väänänen.
Sammatin kirkon kellotapulin ovi narahtaa ja professori Heikki Laitinen ja kanneltaja Timo Väänänen astuvat sisään pieneen tilaan, jota on käytetty myös ruumishuoneena. Huoneen penkillä lepää jättiläiskantele, joka on tehty 126-vuotta sitten Elias Lönnrotin hautajaisiin.Kantele herättää lukuisia kysymyksiä. Niitä pohditaan Kanteleen kielin sarjan 16-osassa, jossa etsitään suomalaisen kanteleen juuria. Ohjelmassa käydään myös Paikkarin torpassa, Elias Lönnrotin kotitalolla, jossa säilytetään Elias Lönnrotin itsensä kehittämiä kanteleita.
Mansit ja hantit
Hanti-mansia eli Hantien ja mansien piirikunta sijaitsee Ob-joen varressa Länsi-Siperiassa. Sieltä löytyvät Kanteleen kielin -sarjan Hantit ja mansit -ohjelman soittimet. Niitä esittelee ja soittaa muusikko ja tutkija Tuomas Rounakari.
Nars-juh tai itä-hansien keskuudessa narkas-juh on hantien soitin.
Sangwyltap on taas mansien sama soitin mutta mansi-versio. Keskeinen ero on se, että sangwyltap on seitsemänkielinen ja nars-juh on viisikielinen.
Mutta käytännössä ne soivat hyvin samalla tavalla, koska sangwyltapissa on tuplattu alin ja ylin kieli eli molemmissa on ainoastaan viisi ääntä. Niillä soitetaan ihan samoja kappaleita ja ne kuulostavat hyvin samalta molemmilla soittimilla, kertoo Tuomas.
Ohjelmassa kuulemme, miten nämä kanteleen siperialaiset sukulaiset soivat ja mikä suhde niillä ja Tuomaksella itsellään on shamanismiin.
Tšuvassit
'Soittotekniikkamme eroavat toisistaan. Kun teillä on Suomessa sammutusteknikkaa, niin meillä kanteletta näppäillään ylöspäin sammuttamatta sointia', kertoo kanteleensoitonopettaja Marina Guseva tšuvassi -kanteleen
eli köslen soittotekniikasta.
Kanteleen kielin -sarjan 13. osassa matkataan jälleen Volgan alueelle ja kuullaan köslen soittoa kun Marinan Gusevan oppilaat pitävät meille konsertin Tšeboksaryssa, Tšuvassian pääkaupungissa. Tapaamme myös
soitinrakentaja Mihailov Vladimir Antonovitšin. Hänestä köslessä on haastetta, sillä siinä on kaarevan leukakanteleen muoto.
Ukrainalaiset
Kreikkalaiset ottivat vangiksi kolme muukalaista, joilla oli kanteleet
aseiden sijaan.
Hallitsija kysyi: 'Keitä olette?' 'Me olemme slaaveja', muukalaiset vastasivat 'ja asumme Itämeren kaukaisimmalla rannalla.' Näin kirjoittaa kreikkalainen Theofylaktos Simokattes. Miten tämä liittyy ukrainalaiseen kanteleeseen, se selviää Kanteleen kielin -ohjelmasarjan tämänkertaisessa osassa.
Valko-venäläiset
Valkovenäläinen Ales̀ Chumakoŭ on jäsenenä Stary Olsa -nimisen, keskiaikaisen musiikin yhtyeessä, joka soittaa vanhaa musiikkia.
Yhtyeen perustaja, valkovenäläinen kanteleensoittaja Zmicer Sasnouski pyysi Alesia mukaan yhtyeeseen vuonna 2001.
Zmicerin soitinkokoelmassa oli monia vanhoja soittimia, kuten kampiliira, keskiaikaisia rumpuja, museosoittimista ja dokumenteista elvytettyjä valkovenäläisiä säkkipillejä, mandoliini ja monia muita soittimia.
Soittimien joukossa oli myös siipikantele, koverrettu, kuusesta tehty, kertoo Ales̀ Chumakoǔ joka innostui tekemään itsekin kanteleita.
'Kun aloin rakentaa kanteleita, ymmärsin, että nämä soittimet ovat ainutlaatuisia. Niissä on ainutlaatuinen äänen synty.'
Kanteleen kielin -sarjan yhdennessätoista osassa kuulemme lisää Ales̀ Chumakoǔn ajatuksia valkovenäläisten kanteleesta, sen asemasta hänen kotimaassaan sekä tietenkin hänen rakentamansa kanteleen ainutlaatuista ääntä.
Tataarit
Kanneltaja Timo Väänäsen pitkäaikainen haave toteutui, kun Kanteleen kielin -työryhmä vieraili Venäjällä, Volgan alueen Tatarstanin tasavallassa syksyllä 2011. Tataarien kantele eli gösle, oli tuntunut hänestä etäisimmältä ja eksoottisimmalta koko hankkeen kantelekirjossa ja Timo, kuten koko muukin ryhmä oli innokas kuulemaan ja näkemään soittimen elossa.
Yllätys oli suuri, kun ryhmä joutui paikan päälle päästyään toteamaan, että tataarien kanteletta ei ehkä enää soiteta lainkaan.
Mutta onko tilanne sittenkään niin murheellinen? Se selviää Kanteleen kielin -ohjelmasarjan kymmenennessä osassa Vappupäivän iltana.
Puolalaiset
Kun Puolan Gdanskissa tehtiin vuonna 1949 kaivauksia varhaishistoriallisen käsityöläisyhteisön asuinalueella, löydettiin 40 senttimetriä pitkä viisikielinen soitin. Se muistutti mm. suomalaista pienkanteletta, jouhikkoa ja Novgorodin kanteletta ja sitä alettiin kutsua Gdanskin gesleksi.
Nuoren puolalaisen, darkfolk-musiikkia soittavan muusikon, Robert Jaworskin kiinnostus skandinaavista musiikkia kohtaan innosti hänet tutustumaan kansansoittimiin kuten jouhikkoon ja kanteleeseen. Tutustumisen myötä hän ryhtyi kehittämään itselleen soitinta Gdanskin geslen pohjalta.
Pääset kuuntelemaan Robertin jousikanteleen sointia Kanteleen kielin -ohjelmasarjan yhdeksännessä osassa.
Liettualaiset
Kanteleen kielin -ohjelmasarjan kahdeksannessa osassa vierailemme Liettuassa, Kaunasin Povilas Stulgasin kansansoitinmuseossa.
Isäntämme museokäynnillä on tutkija Romualdas Apanavičius. Muusikko Laura Lukenskiene soittaa meille museon kankles-soittimilla ja esittää mm. liettualaisen, muinaisen musiikin perinteeseen kuuluvan sutartine-sävelmän. Sutartine on otettu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle vuonna 2010.
Marilaiset
Matkaamme ohjelmasarjan seitsemännessä osassa Marinmaan pääkaupunkiin Joškar-Olaan. Tutustumme monitoiminaiseen Marina Albertovna Eltemerovaan, joka on marilaisen kanteleen kyslen eli käršin soittaja ja opettaja. Marina opettaa Kulttuurialan ammattiopistossa ja tekee samalla väitöskirjaa marilaisesta kanteleesta. Ja ohjaa nuoria aikuisia marilaisen kulttuuriperinteen ääreen:
'Niin kauan kuin marinkieltä puhumme haluan kanteletta säilyttää ja soittaa.
Jos emme kunnioittaisi kulttuuriamme ja perinnettämme, lakkaisimme kunnioittamasta meitä itseämme', hän sanoo.
Venäläiset
Tällä viikolla tutustutaan venäläisten rikkaaseen kantele-kulttuuriin. Ohjelmassa käydään Etnogenez - yhtyeen konsertissa, jossa soi perinteisenmallinen venäläinen siipikantele. Kazanin Filharmonian lavalla tapaamme Jelena Krišinan, joka soittaa kaltiokanteleisiin kuuluvaa pöytäkanteletta ja antaa näytteen myös näppäiltävän pöytäkanteleen soinnista. Lopuksi pääsemme Tšuvassiassa äänitettyyn konserttiin, jossa kuulemme kehitettyä venäläistä siipikanteletta.
- Latvialaiset
Kanteleen kielin – ohjelmasarja vierailee viidennessä osassaan kanteleklubilla Latviassa. Klubi-iltaa vietettiin helteisessä pääkaupungissa, Riiassa kesällä 2010.
Klubin puuhanainen, kanteleensoittaja Laima Jansone iloitsi muiden mukana tapahtumasta, jonka teki erikoislaatuiseksi se, että pitkästä aikaa niin latvialaisen perinteisen pienkanteleen soittajat, kuin latvialaisen konserttikanteleen
taidemusiikin soittajat kohtasivat yhteisessä illassa. - Vepsäläiset
Juri Mugatšev haltioituu vepsäläisen kanteleen soitosta. 'Itse olen nuotit kirjoittanut, ne säveliksi laulanut ja stringarteisella itseäni säestänyt.' Näin kertoo vepsäläinen Gyrik Vavilkhane,venäläiseltä nimeltään Juri Mugatšev. Tapasimme hänet syksyllä 2010 Petroskoissa, jossa hän asuu talvet.Hän soittaa vepsäläistä kanteletta, jota itse kutsuu stringkarteiseksi. Soitin on kymmenkielinen vepsäläinen kantele. Malli on saman kaltainen kuin Armas Otto Väisäsen 1900-luvun alussa tutkimat kanteleet. Väisänen kutsui soitinta stribunik - nimellä. Kolmas nimitys soittimelle on kandel.
Kuulemme, kuinka tämä 75-vuotias, itseoppinut mies haltioituu laulamaan vepsän kielellä ja soittamaan vepsäläistä kannelta. - Udmurtialaiset
Kun Elena Vald aloitti udmurtialaisen kanteleen eli krezin soiton, ei hän tiennyt siitä kovinakaan paljon. Perinne oli katkennut täysin. Hän soitti ensin pitkältä sivulta, mutta soittaa nyt perinteen mukaisesti lyhyeltä sivulta. Volgan alueen kantelekansojen kantele on leukakantele eli soittimen kieliasettelu on symmetrinen. Kuinka leukakantele soi? Sen kuulet Kanteleen kielin -sarjan kolmannessa osassa.
- Virolaiset
Virolainen kanteleensoittaja ja opettaja Tuule Kann perusti 12 - vuotta sitten jazzkitaristi Jaak Sooäärin kanssa duon nimeltään Quite Quiet Duo, kun kuulijat olivat pyytäneet heiltä hiljaista musiikkia. Tätä hiljaista musiikkia ja Tuule Kannin ajatuksia kuulemme Kanteleen kielin ohjelmassa ohjelmasarjan toisessa osassa.
- Karjalaiset
Soitinrakentaja, opettaja ja muusikko Rauno Nieminen veistää puuta Itä-Karjalan Haikolan kylän kesäyössä ja puhuu rauhallisella äänellä kanteleen valmistukseen tarvittavista välineistä: "Siinä tarvitaan puuta, puukko ja kirves; taltta ja pora; vaskilankaa, rautanaulat ja savusauna." Käsissä valmistuu Ontrei Malisen kanteleen kopio. Alkuperäinen vuodelta 1833 löytyi jännittävien vaiheiden jälkeen Kansallismuseostamme.
Vuosi 2012 on kanteleen teemavuosi.
Kanteleen kielin on 17-osainen ohjelmasarja, joka vie matkalle kantelekansojen luo.
Ohjelmat kuullaan tiistaisin Yle Radio 1:n Kansanmusiikin ilta -ohjelmissa tiistaisin 7.2.2012 alkaen klo 19.03.
