Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho lauantain oopperaillassa

Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin monivuotinen yhteistyö ei ollut kitkatonta, päinvastoin. Vuonna 1930 ensi-iltansa saanut Mahagonny oli kaksikon erisuuntaisten tavoitteiden kompromissi. Tästä huolimatta se on ylittämätön satiiri, "haistatus oopperan muodossa", kuten ohjaaja Erik Söderblom on todennut. Millaista onkaan elää maailmassa, jossa kaikki on kaupan? Wienin Valtionoopperan tuoreen produktion kapellimestari on Ingo Metzmacher.

Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho sai kantaesityksensä Leipzigissa. Sen yhteydessä natsit järjestivät mielenosoituksen, josta raportoitiin laajalti. Levottomuudet saivat muut oopperatalot vetämään teoksen jo suunnitellut esitykset pois ohjelmistosta. Vain Berliinin Theater am Kurfürstendamm rohkeni ottaa sen näyttämölleen joulukuussa 1931. Teosta on muuteltu versiosta versioon milloin politiikan, milloin taas siveyden vaatimuksia seuraten. Niinpä nykyään Mahagonnya näkee pienin varioinnein monina erilaisina versioina.

I näytös

Leski Leokadja Begbick, Prokuristi-Fatty ja Kolminaisuus-Mooses ovat poliisia paossa. Keskellä erämaata heidän autonsa simahtaa. Kolmikko päättää perustaa paikalle Mahagonnyn kaupungin, jossa hauskanpito on pääasia.

Sana tästä Eldoradosta leviää nopeasti ja Mahagonnyyn saapuvat ensimmäiset
"hait" eli ilotyttö Jenny Hill virkasiskoineen. Seuraavana kaupunkiin asettuu tukkijätkäkvartetti: Jim Mahoney, Suursyömäri-Jack, Kassakaappi-Billy ja Alaskan-Susi-Joe. Miehille luvataan huvituksia, naisia ja halpaa viinaa.

Ensimmäiset kaupungin antiin pettyneet tekevät jo matkaa pois Mahagonnysta, mutta leski Begbick ja hänen apurinsa osaavat vetää oikeasta narusta. He tarjoavat miehille nuoria tyttöjä. Suursyömäri-Jackin mielestä Jenny on 30 dollarin väärti, mutta Jenny torjuu tarjouksen ja kertoo laulussaan, mihin moinen summa oikeastaan riittää.

Jim Mahoney ottaa Jennyn suojiinsa sopivin ehdoin. Leski Begbick ja hänen apurinsa saavat huomata ettei Mahagonny olekaan kovin tuottoisa bisnes. Jim Mahoneykin haluaa lähteä kaupungista, mutta ystävät suostuttelevat Jimin jäämään.

Leski Begbick koettaa vauhdittaa liiketoimiaan panemalla toimeen joitakin supistuksia. Tämän nk. kieltolain aikana korkeakulttuuriakin koetetaan saada kukoistamaan järjestämällä pieni konsertin tapainen. Tukkijätkät häiritsevät taiteilua. Jim Mahoney ryhtyy kertomaan, kuinka Mahagonny on laiha palkinto raadannasta Alaskassa. Mahagonyssa ei kukaan voi olla onnellinen, siihen paikka on aivan liian tylsä ja rauhallinen.

Hurrikaani uhkaa Mahagonnya ja väki jää kauhistuneena odottamaan sen iskemistä. Koska hirmumyrsky joka tapauksessa tulisi tuhoamaan kaiken, miksei sitten eletä kuin viimeistä päivää ja tehdä mitä ikinä mieleen juolahtaa.

Hurrikaani on iskenyt naapuriin, Pensacolaan. Leski Begbickin mielestä tämä on osoitus siitä, että Jim Mahoney "eletään kuin viimeistä päivää -ajatteluineen" on oikeassa. Tästä käynnistyy Mahagonnyn kultakausi.

II näytös
Hurrikaani ohittaa Mahagonnyn. Tämä saa leski Begbickin vakuuttuneeksi, että kannattaa noudattaa Jim Mahoneyn neuvoa: "Mikään ei ole kiellettyä. kaikki on sallittua ja kaikki on ostettavissa." Kaupunkilaiset antautuvat neljälle pääharrastukselleen: syömiselle, naimiselle, tappelulle ja juopottelulle.
Suursyömäri-Jack kuolee ylensyöntiin ahmimisennätystä yrittäessään. Bordelli Mandelayssa leski Begbick kerää rahat miehiltä, jotka jonottavat Jennyn ja tämän huoraystävien luo.Kolmantena on vuorossa nyrkkeilyottelu Kolminaisuus-Mooseksen ja Alaskan-Susi-Joen välillä. Useimmat lyövät vetoa Mooseksen puolesta. Matsi on kohtuuton, sillä Mooses on raskaansarjan kavereita. Hän ei ainoastaan tyrmää Joe'ta, vaan tappaa tämän.
Kun päästään mahagonnylaisten neljänteen ajanvietteiseen, ryyppäämiseen, Jim Mahoney kutsuu kaikki kapakkaan. Miehet laulavat siitä, kuinka Mahagonnyssa voi tehdä vaikka mitä viidellä dollarilla, mutta Jim Mahoney alkaa haaveilla seilaamisesta takaisin Alaskaan. Hänellä ei ole rahaa. Jim alkaa houkutella Jennyä mukaansa. Humaltanut Jim hyppää biljardipöydälle, nappaa verhon purjeeksi ja kuvittelee olevansa paatissa .

Leski Begbick tulee paikalle ja alkaa vaatia maksua tarjotusta whiskystä sekä vahingoitetusta omaisuudesta. Jimillä ei ole rahaa ja hän kääntyy Jennyn puoleen. Jenny kieltäytyy. Sen sijaan hän laulaa, että "niin makaa kuin petaa". Jim viedään pois kahleissa. Yöllä Jim on yksin ja toivoo, ettei aurinko lainkaan nousisi aamulla.

III näytös
Kolminaisuus-Mooses myy lippuja Jimin oikeudenkäyntiin. Mooses toimii myös syyttäjänä, Prokuristi-Fatty asianajajana ja Mrs. Begbick tuomarina. Ensin syytettynä on Toby Higgins. Hän on tappanut miehen, mutta hänet vapautetaan. Rahalla saa vapauden.

Sitten tulee käsittelyyn Jim Mahoneyn tapaus. Kassakaappi-Billy ei suostu lainaamaan rahaa kaverilleen. Pienemmistä rikkeistä Jim saa lievempiä tuomioita, mutta kuolemaan hänet tuomitaan rikoksista pahimmasta eli rahattomuudesta.

Jim heittää hellät hyvästit Jennylle, joka julistautuu Jimin leskeksi. Jim testamenttaa Jennyn ainoalle elossa olevalle Alaskan kaverilleen Kassakaappi-Billylle. Jim teloitetaan.

Viimeisessä kohtauksessa kaupunki tuntuu lähestyvän loppuaan. Silti yhä vielä mahagonnylaiset kantavat plakaatteja ja osoittavat mieltään vaatien vapautta ja mahagonnylaisen elämäntavan jatkamista. Joukkoon liittyvät myös leski Begbick, Fatty ja Mooses julistaen, että mikään ei auta Jimia, eikä ketään muutakaan.

Musiikinjohto Ingo Metzmacher
Ohjaus Jérôme Deschamps
Leokadja eli leski Begbick - Elisabeth Kulman, mezzosopraano
Kolminaisuus-Mooses - Tomasz Konieczny, baritoni
Jenny Hill - Angelika Kirchschlager, mezzosopraano
Jim Mahoney - Christopher Ventris, tenori
Prokuristi-Fatty - Herwig Pecoraro, tenori
Jack O'Brien eli Suursyömäri-Jack - Norbert Ernst, tenori
Bill eli Kassakaappi-Billy - Clemens Unterreiner, baritoni
Alaskan-Susi-Joe - Il Hong, basso
Tobby Higgins - Wolfram Igor Derntlm, tenori
Kertoja - Heinz Zednik
Wienin Valtionoopperan kuoro ja orkesteri

Esitys on äänitetty Wienin Valtionoopperassa 24.1.2012
Kyseessä on uuden produktion ensi-ilta.

Illan kuluessa laulaja Reetta Ristimäki, Suomen Kansallisoopperan dramaturgi Juhani Koivisto ja toimittaja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä.