Suuren urkusoinnin huumaa

Nuori konserttiurkuri on harvinainen ja kiehtova ilmiö. Pétur Sakari (s. 1992) piti urkuensikonserttinsa 13-vuotiaana ja nyt kuusi vuotta myöhemmin ura on toden teolla urkenemassa. Ovet ovat auenneet urkutaiteen luvattuun kaupunkiin Pariisiin, missä Pétur opiskelee urkujensoittoa ja urkuimprovisaatiota kansainvälisten huippu-urkurien Thierry Escaich´n ja Vincent Warnier´n johdolla.

Pétur Sakari on elänyt musiikin ympäröimänä koko elämänsä. Sellotunnit hän aloitti kolmevuotiaana, ja viralliset urkutunnit kahdeksanvuotiaana. Sakarin urkutaiteessa korostuu poikkeuksellisen korkeatasoinen soittimenhallintakyky ja näkemyksellinen tulkinta. Sakarin suuren formaatin soitosta voi tunnistaa hänen suuren urkuriesikuvansa Kalevi Kiviniemen, joka onkin uutterasti opastanut ja tukenut nuorta huippulahjakkuutta.

Katedraali soi! -festivaalin konsertissa Pétur Sakari tulkitsee itselleen kaikkein läheisintä repertuaaria: ranskalaista sinfonista urkumusiikkia. Turun tuomiokirkon suuret urut ja katedraaliakustiikka soveltuvat kyseiselle ohjelmistolle erinomaisesti.

Musiikin lomassa Pétur Sakari kertoo miten hänestä tuli urkuri. Samalla selviää, mistä juontaa juurensa hänen erikoinen etunimensä.

Konsertti on uusinta helmikuulta. Toimittajana Timo Asikainen.

Konsertissa kuultavat teokset:

Jehan Alain: Litanioita; Riippuva puutarha.
Olivier Messiaen: Ikuisen kirkon ilmestys.
Louis Vierne: Toccata sarjasta Fantasiakappaleita op. 53.
Pétur Sakari: Improvisaatio Thierry Escaichin Passacaglia-teemasta.
Áskell Másson: Larghetto (Suomen kantaesitys).
Marcel Dupré: Preludi ja fuuga H-duuri.
Pétur Sakari: Improvisaatio Jehan Alainin teemasta.

Pétur Sakari, Turun tuomiokirkon urut.

Äänitetty Turun tuomiokirkossa 12.2.

Lähetä: