Veikeitä amerikkalaisia viulusonaatteja

31-vuotias amerikkalaisviulisti Hilary Hahn esiintyi toukokuussa Wienin Musikvereinin Suuressa salissa pianisti Valentina Lisitsan kanssa. Ohjelmassa kuultiin muun muassa kahden amerikkalaissäveltäjän, Charles Ivesin ja Georg Antheilin sonaatit.

Hilary Hahn on ensimmäisiä uuden internet-sukupolven viulisteja, jotka pitävät aktiivisesti yhteyttä ihailijoihinsa netissä. Blogia Hahn on kirjoittanut jo yhdeksän vuotta ja hän kehottaa ihmisiä tekemään fanitaidetta ja tuomaan teoksia konsertteihinsa.

Tilastoista innostunut löytää Hahnin nettisivuilta mielenkiintoisia lukuja: yli 1300 konserttia, joista 260 omia resitaaleja. Vierailuja viidelle mantereelle, 42:een maahan, 276:een kaupunki, yöpymisiä 698:ssa hotellihuoneessa, 180 kapellimestarituttavuutta.

Konsertin ohjelmistossa on kaksi kiinnostavaa sonaattia amerikkalaissäveltäjiltä, Charles Ivesin (1874-1954) sonaatti nro 4 ja Georg Antheilin (1900-1959) sonaatti nro 1.

Charles Ivesin neljäs viulusonaatti on ohjelmallinen ja sen nimi juontuu amerikkalaisesta protestanttisesta Camp Meeting perinteestä eli suurista hengellisistä ulkoilmakokoontumisista. Sonaatin ensimmäinen osa marssi on muistuma Charles Ivesin isän musiikinopetuksesta omille lapsilleen. Lasten piti laulaa sävelmä yhtä aikaa eri sävellajeissa. Ives muistaa itse toisen lapsuuden musiikkiharrastuksen yhdessä ystävien kanssa: kaverukset viihdyttivät itseään marssimalla ympäriinsä laulaen tuttuja lauluja tarkoituksellisen epävireisesti. Toisessa osassa Ives käyttää Jesus Loves Me -melodiaa ja kolmannessa muistumia amerikkalaisesta kansanlaulusta Shall We Gather at the River.

Georg Antheil oli paitsi säveltäjä, myös pianisti, kirjailija ja keksijä-tutkija. Georg Antheilin kohdalla kerrotaan usein se melko uskomattomalta kuulostava tosiasia, että yhdessä amerikkalaisnäyttelijättären Hedy Lamarrin kanssa hän patentoi niin kutsutun FHSS-tekniikan, radiotaajuuksiin liittyvän taajuushyppelytekniikan, jota käytettiin hyödyksi torpedojen ohjailussa.

Antheilin kuuluisin sävellys on Ballet Mecanique, teos jossa esiintymislavalla balettitanssijoiden sijaan nähdään mekaanisia soittimia, alun perin kuusitoista pianolaa. Viulusonaatissa nro 1 Antheil hyödyntää pianon mekanistista luonnetta, mutta teoksessa on mukana myös reilu annos viulun perkussiivista soitantaa.

Konsertin ohjelma:

Giuseppe Tartini: Muunnelmia Corellin teemasta
Ludwig van Beethoven: Sonaatti viululle ja pianolle nro 5 F-duuri "Kevät"
Charles Ives: Viulusonaatti nro 4
J.S. Bach: Sonaatti viululle g-molli
George Antheil: Viulusonaatti nro 1

Äänitetty Wienin Musikvereinin Suuressa salissa 8.5.2011.

Toimittajana Laila Kangas.

Ainutlaatuisia esityksiä ja loistokkaita taiteilijoita Euroopan parhailta musiikkijuhlilta ja konserttilavoilta kuulet Euroradion konsertti-illoissa ja musiikkiohjelmissa sekä Ylen internetin kuuntelussa 7 päivän ajan.

Lähetä: