Impressionisti vastoin tahtoaan

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta ranskalaisen säveltäjän Claude Debussyn syntymästä. Eräänlaisena musiikin impressionismin mallikappaleena pidetty Debussy inhosi itse hartaasti sanaa impressionismi, mutta termin käyttötapa on toki Debussyn päivistä neutraloitunut – alun perinhän se oli pilkkanimi, niin kuin useat muutkin taidesuuntien nimet. Sana ’impressionismi’ tuntuu kylläkin sopivan mainiosti kuvailemaan debussymäistä runollista, mielikuvitukseen vetoavaa sävelmaalailua.

Sävelmaalari Debussyn leipälajeja olivat orkesteri- ja pianomusiikki – piano oli hänen oma soittimensa, ja alun perin Debussy suunnittelikin konserttipianistin uraa. Kun säveltäminen alkoi kiinnostaa nuorukaisen mieltä yhä enemmän, hän joutui kohtaamaan oppilaitoksensa Pariisin konservatorion konservatiivisen ilmapiirin. Tie säveltäjänä tuntui nousevan pystyyn, mutta onneksi taitava pianonsoittaja saattoi tienata elantonsa säestämällä laulutunteja. Sattuipa niin, että hän rakastui suin päin erääseen lauluoppilaaseen, itseään joitakin vuosia vanhempaan Marie-Blanche Vasnier’hen. Alun kolmattakymmentä nuoruusvuosien laulua on sävelletty rouva Vasnier’n taiturillista, korkeaa koloratuuria varten.Kuoroteoksia Debussy sen sijaan sävelsi vain kourallisen. Jännittävimpiä niistä ovat 1400-luvulla eläneen Orléansin herttuan teksteihin sävelletyt a cappella -laulut.

Toimittajana Lotta Emanuelsson.

M-studio-ohjelmassa kuullaan seuraavat Yleisradion äänitteet Claude Debussyn sävellyksistä:
Ballade(Balladi); Estampes (Vaskipiirroksia)(Anna Kuvaja, piano)
Trois chansons de Charles d’Orléans (Kolme laulua Orléansin herttua Kaarlen runoihin)(Radion kamarikuoro, joht. Jani Sivén)
Pierrot; Rondeau; Fête galante; En sourdine; Clair de lune; Apparition (Kaisa Ranta, sopraano ja Ilmo Ranta, piano)
Masques (Naamiot); L’isle joyeuse (Ilojen saari)(Tuija Hakkila, piano)