Musiikkielämää luovutetussa Karjalassa

Tänä vuonna 70-vuotisjuhliaan viettävä Karjalan Liitto on halunnut korostaa musiikin ja ennen kaikkea laulun merkitystä karjalaiselle identiteetille. Neliosaisessa ohjelmasarjassa valotetaan rajan taakse jäänyttä laulavaa ja soittavaa Karjalaa, laulun laajaa kotimaata.

Hämäläisen rinnalla on karjalainen enemmän avomielinen, ystävällinen, liikkuva ja toimelias, mutta myöskin puhelijas, kerskaavainen, utelijas ja pikaluontoinen. Samalla on hän myös hellätuntoinen, tulee pian surulliseksi ja pian taas iloiseksi. Mielellään pukee hän puheensa runomuodon vivahdukseen, ja senpä vuoksi onkin Wäinön kannel kaikunut Karjalassa kaukaisilta ajoilta. (Wiipurin läänin kalenteri 1893).

Osa 1/4 - keskiviikkona 7.7.

Sortavala, Laatokan laulava kaupunki

Sortavalaa on vanhastaan pidetty musiikkikaupunkina. Sen mainetta ovat olleet luomassa vuonna 1880 toimintansa aloittanut opettajaseminaari sekä yleiset laulu- ja soittojuhlat. Erityisen merkitykselliset olivat vuoden 1935 Kalevalan riemuvuoden laulujuhlat, joista välitettiin suora radiolähetys myös Yhdysvaltoihin.

4500 asukkaan kaupungissa konserttitoiminta oli hämmästyttävän vilkasta. Vuosien 1885 - 1939 aikana julkisia konsertteja pidettiin peräti 700. Ensimmäinen omin voimin järjestetty oopperaelämys, Flotowin Martha, kaupungissa koettiin vuonna 1907. Sortavalan vilkasta musiikkielämää tutkinut professori Reijo Pajamo toteaakin, että Laatokan laulavassa kaupungissa kohtasivat musiikkiharrastuksissa harvinaisella tavalla eri yhteiskuntaluokat.

Ohjelman toimittaa Outi Paananen.

Kuuntele ohjelma Areenasta.

Osa 2/4 - keskiviikkona 14.7.

Saksalaisista organisaattoreista kuorolaulun kukoistukseen -

Reijo Pajamo kertoo Viipurin varhaisesta musiikkielämästä sekä kuorotoiminnasta

Viipurin musiikkielämän juuret löytyvät kaukaa keskiajalta, Viipurin linnasta sekä fransiskaani- ja dominikaaniveljien luostariyhteisöistä. Suomen kansainvälisimmässä kaupungissa saksalaismuusikkojen vaikutus heijastui vahvana vielä 1800-luvulla. Avainhenkilöiksi kohosivat monipuoliset muusikot Heinrich Wächter ja Richard Faltin. Vuosisadan lopulla "Karjalan musiikillinen herättäjä" Emil Sivori kehitti ennen muuta suomenkielisen väestönosan musiikin harrastustoimintaa. Sivori perusti myös Viipuriin lukkari-urkurikoulun (myöh. kirkkomusiikkiopisto) vuonna 1893.

Lukuisista kouluistaan tunnettu Viipuri oli kuorolaulun luvattu kaupunki, jossa toimi parhaimmillaan lähes 70 kuoroa. 1897 perustettu Viipurin Lauluveikot toimii yhä.
Kuorolaulun asema oli vahva erilaisten edistysseurojen ja ammattiryhmien keskuudessa niin itse kaupungissa kuin maaseudullakin. Lisäksi Viipurin sijainti Helsinki-Pietari -radan varrella toi kaupunkiin tunnettuja taiteilijoita ja takasi monipuolisen konserttitarjonnan.

Professori Reijo Pajamoa haastattelee Outi Paananen.
Kuuntele ohjelma Areenasta.

Osa 3/4 - keskiviikkona 21.7.

Orkesterielämää kansainvälisessä Viipurissa

Viipurin orkesterielämä sai alkusysäyksensä, kun Behmin koulun musiikinopettaja Richard Faltin vuonna 1860 kokosi orkesterin ja johti kaupungin viisi ensimmäistä sinfoniakonserttia. Hänen lähdettyä Helsinkiin, toiminta muuttui satunnaiseksi ja kapellimestarit vaihtuivat usein. Kaupungin sivistyneistö päätti vuonna 1894 perustaa Viipurin Musiikin Ystävät -yhdistyksen, joka antaisi orkesterille ja musiikkielämälle mahdollisuuden kehittyä ja monipuolistua.

Kapellimestareiksi saatiin vuosien varrella kiinnitettyä Suomen parhaita nuoria säveltäjiä. Muiden muassa Armas Järnefelt, Erkki Melartin ja Toivo Kuula toivat osaltaan innostusta ja näkemystä viipurilaiseen konserttielämään, joka oli vilkas ja kansainvälinen. Viipurissa kuultiin teoksia ja taiteilijoita, joita ei edes pääkaupungissa kuultu. Oman mausteensa orkesteritoimintaan toi kansallinen herääminen ja dramaattiset vuodet sotien ja itsenäistymisen myllerryksessä.

Filosofian tohtori Tuire Ranta-Meyer ja musiikin tohtori Pentti Kuula kertovat. Toimittajana Eva Tigerstedt.

Kuuntele ohjelma Areenasta.

Osa 4/4 - keskiviikkona 28.7.

Viipurin Musiikkiopisto – yhteishenkeä ja lapsitähtiä

Kun Viipurin Musiikin Ystäväin orkesteri ja orkesterikoulu lakkasivat toimimasta vuonna 1918, orkesterin viulisti Boris Sirob (myöh. Sirpo) tarttui tilaisuuteen ja perusti Viipuriin musiikkikoulun, josta myöhemmin tuli musiikkiopisto. Opettajiksi hän sai kaupungissa vaikuttavia eteviä muusikoita sekä Suomeen emigroituneita venäläisiä pedagogeja. Innostus oli suurta ja yhteishenki korkealla.

Jo alusta asti opetus oli kunnianhimoista ja vaativaa, mutta myös käytännönläheistä. Oppilaat esiintyivät runsaasti, ja opistoon perustettiin lukuisia orkestereita, jotka niittivät mainetta aina Keski-Eurooppaa myöten. Eikä sovi unohtaa ihmepoika Heimo Haittoa, Boris Sirobin erityissuojattia. Viipurissa asioita tehtiin hieman eri tavalla kuin muualla, ja tulokset olivat hyviä. Monet Viipurissa opiskelleet muusikot vaikuttivat myöhemmin keskeisillä paikoilla Suomen musiikkielämässä.

Viipurin Musiikkiopiston vaiheista kertovat musiikkitoimittaja Antti Häyrynen ja viulisti Veikko Saarnikoski. Toimittajana Eva Tigerstedt.

Kuuntele ohjelma Areenasta.

Lähetä: