Sarja on päättynyt
Nuoren Mendelssohnin kaksoiskonsertto
Viulun ja pianon kaksoiskonsertto on harvinainen yhdistelmä, mutta Felix Mendelssohn sävelsi konserton näille kahdelle soittimelle ja jousiorkesterille vuonna 1823 ollessaan vasta 14-vuotias. Kolmiosainen konsertto on laaja teos, jossa keskiössä on viulun ja pianon intensiivinen vuoropuhelu orkesterin jäädessä usein taustalle. Teoksessa kuuluu monien säveltäjien kuten Bachin, Chopinin ja Mozartin vaikutteita, mutta konsertossa on kuitenkin läsnä jo aito Mendelssohn. Musiikissa on romanttista kauneutta, mutta myös yllätyksellisiä ja voimakkaita tunnetiloja.
Romantiikan klassikko-teoksen solisteina esiintyvät viulisti Peter Csaba ja pianisti Ralf Gothóni ja orkesterina on Kuhmon Virtuoosit. Vajaa 20 vuotta sitten tehdyssä levytyksessä orkesterissa soitti myös viulisti Tuomas Rousi, joka toimii esittelyohjelman asiantuntijana. Toimittajana on Helena Hannikainen.
Johannes Brahms, klassinen romantikko
Brahms ei säveltäjänä ollut mikään vasta-alkaja, kun hän aloitti sinfonisen tuotantonsa. Ensimmäinen sinfonia syntyi pitkän kypsyttelyn jälkeen Brahmsin ollessa 43-vuotias, ja kolmas valmistui 50-vuotispäivien tienoilla. Ehkäpä taustalla lymysivät edeltäjien, Beethovenin ja kumppaneiden, loistava perintö, ja säveltäjän oma kova itsekritiikki. Kolmas sinfonia syntyi Wiesbadenissa vuoden 1883 keväällä ja kesällä, ensiesitys oli joulukuussa; Wienin Filharmonikoita johti Hans Richter, ja sinfoniasta tuli suurmenestys.
Teos on loistavasti rakennettu, luottaen klassisiin sävellystekniikoihin kuten sonaattimuotoon ja kontrapunktiin, mutta silti siinä ei ole mitään akateemista ja kuivaa. Se on täynnä emotionaalista painoa ja uskottavuutta; musikaalista kommunikaatiota.
Toimittajana Eva Tigerstedt
”Hyvän laulun” lemmenhuumaa
Gabriel Fauré sävelsi laulusarjansa La bonne chanson, Hyvä laulu, 1890-luvun alkuvuosina. Paul Verlainen morsiamelleen kirjoittamat, ylenpalttisen tunteelliset rakkausrunot herkistivät keski-ikäisen konservatoriovirkamiehen kirjoittamaan yhdeksänosaisen sarjan, jonka harmoniankäsittelyä jopa nuori Debussy piti liian monimutkaisena. Henkilökohtaisillakin seikoilla saattoi tosin olla merkitystä: sarjan säveltämisen aikaan Faurélla oli rakkaussuhde nuoreen laulajattareen Emma Bardaciin, josta myöhemmin tuli Debussyn vaimo. Faurén laulusarjan La bonne chanson esittelee Lotta Emanuelsson.
Harvoin soitettu viulukonsertto
Antonin Dvorákin viulukonsertto ei soi konserttisaleissa yhtä useasti kuin vaikkapa Brahmsin, Tshaikovskin tai Sibeliuksen konsertot. Tämä 1880-luvun alkupuolella valmistunut teos on luonteeltaan rapsodinen, melodinen ja teknisesti vaativa konsertto, jota monet huippuviulistit ovat levyttäneet David Oistrahista Christian Tetzlaffiin.
Antonin Dvorák sävelsi teoksen alun perin yhdelle aikansa tunnetuimmalle viuluvirtuoosille, Joseph Joachimille. Säveltäjä ja viulisti kävivät pitkään kirjeenvaihtoa ja Dvorák teki konserttoonsa monia Joachimin toivomia muutoksia. Mutta lopputulos ei kuitenkaan miellyttänyt viulistia, joka ei koskaan esittänyt konserttoa. Kantaesitys tapahtui Prahassa vuonna 1883 ja teoksen solistiosuuden soitti Dvorákin hyvä ystävä, tsekkiläinen viulisti Frantisek Ondricek.
Teoksen esittelee Helena Hannikainen ja asiantuntijana on Sibelius-Akatemian viulunsoiton lehtori Tero Latvala.
Nuoren Mahlerin voimannäyttö
Mahlerin Ensimmäisen sinfonian kantaesitys oli vuonna 1889 Budapestissa, vaikka tuolloin teos kulki nimellä Sinfoninen runoelma. Vastaanotto oli tyrmäävä ja Mahleria syytettiin kakofoniasta, musiikillisesta rivoudesta ja kaikenlaisesta mielipuolisuudesta. Seurasi uusia esityksiä vuosien mittaan, ja aina vastaanotto oli kriittistä, joskaan ei ehkä aivan yhtä ymmärtämätöntä kuin kantaesityksessä. Vuosien saatossa Mahler muokkasi teosta, ja lopulta se sai neliosaisen sinfonian muodon.
Suuren taiteilijan muistolle
”Kysytte miksi en ole koskaan kirjoittanut pianotrioa. Suokaa anteeksi, rakas ystävä; tekisin mitä hyvänsä teidän mieliksenne, mutta tätä en saata. Kuuloelimeni ovat sellaiset, että en kerta kaikkiaan voi sietää pianon yhdistämistä viuluun tai selloon. Minun mielestäni näiden soitinten sointiväri ei sovi yhteen, ja vakuutan teille, että minulle on kidutusta kuunnella minkäänlaista trioa tai sonaattia pianolle ja jousisoittimille…”. Näin vastasi Pjotr Iljitsh Tshaikovski ystävänsä ja mesenaattinsa Nadezhda von Meckin pyyntöön kirjoittaa teos tämän yksityisen trion käyttöön. Runsas vuosi myöhemmin Tshaikovski kuitenkin muutti mielensä. Syynä oli läheisen ystävän, Moskovan konservatorion perustajan ja aikansa merkittävimpiin pianisteihin kuuluneen Nikolai Rubinsteinin kuolema. Moskovan konservatorion salissa 23.3.1882 Rubinsteinin kuoleman vuosipäivänä kantaesitetty a-mollitrio op. 50 kantaa lisänimeä ”Suuren taiteilijan muistolle”. Tshaikovskin pianotrion a-molli esittelee Lotta Emanuelsson.
- Liszt hornan kierteessä
Franz Liszt oli päättänyt omistaa Dante-sinfoniansa ystävälleen Richard Wagnerille, josta sitten myöhemmin tuli myös Lisztin vävypoika. Alun perin hänen oli tarkoitus tehdä teoksesta kolmiosainen, jolloin kolmas osa olisi kuvannut paratiisia. Wagner neuvoi häntä kuitenkin jättämään paratiisi-osan säveltämättä, vedoten siihen, että taivaallisia iloja ei kukaan ihminen voisi edes musiikin keinoin kuvata. Wagner oli oikeassa siinä, että pahuus on aina kiinnostanut ihmisiä enemmän kuin pyhyys.
- Taiturillista viulismia
Viuluvelho Niccolo Paganinin viulukonserton nro 2 teema jää helposti kuuntelijan mieleen. Sama "pikku kelloa" matkiva sävelmä on löytänyt tiensä myös esimerkiksi Franz Lisztin musiikkiin. Paganini osasi melodiantekemisen taidon. Lisäksi hän uudisti ja kehitti viulunsoiton tekniikkaa. Romantiikan klassikon esittelee Helena Hannikainen. Ohjelma on uusinta viime vuoden maaliskuulta.
- Lahja vuokraemämännälle
Johannes Brahms kirjoitti toisen pianokvartettonsa A-duuri pienessä poikamiesasunnossaan Hampurin esikaupungissa. Työrauha puutarhaan aukeavassa viihtyisässä asunnossa lienee ollut ihanteellinen, sillä Brahms omisti teoksen vuokraemännälleen rouva Rössingille. Kvartetto on yksi Brahmsin nuoruudenajan hienoimpia teoksia: säveltäjä, joka ankaran itsekritiikkinsä piinaamana uskaltautui kirjoittamaan esikoissinfoniansa vasta 43-vuotiaana, kirjoitti alle kolmikymmenvuotiaana täysin suvereenia suurten linjojen instrumentaalimusiikkia, jossa piano saa autoritäärisen johtajan aseman.
Johannes Brahmsin pianokvarteton A-duuri esittelee Lotta Emanuelsson. - Schubertin viimeinen mestariteos
Franz Schubertin Jousikvintettoa C-duuri pidetään yhtenä merkittävimmistä kamarimusiikkiteosten joukossa. Schubert sävelsi sen syksyn synkistyessä ehkä kuukautta ennen kuolemaansa vuonna 1828. Schubert oli kuollessaan vain 31-vuotias, mutta aavisti loppunsa. Hän oli kantanut kynttilää Beethovenin hautajaisissa vuotta aiemmin ja oli sen jälkeen toivonut tulevansa haudatuksi mestarinsa viereen. RSO:n soolosellisti Eeva Rysä on esittänyt toisen sellon osuutta useita kertoja ja kokee teoksen itselleen läheiseksi.
- Aloittelijan täysosuma
Arnold Schönberg muisteli myöhemmin, että 19-vuotias Alban Berg oli hänen oppilaakseen tullessaan päästä varpaisiin laulusäveltäjä - ja suorastaan kykenemätön kirjoittamaan soitinsävellystä tai keksimään soittimellista teemaa. Nuori superlahjakkuus pantiin harjoittelemaan ankarasti soitinsävellysten kirjoittamista, mutta oppituntien ulkopuolella Berg kuitenkin jatkoi rakkaiden laulujensa säveltämistä. Parikymmentä vuotta myöhemmin, kun ooppera Lulu oli alkutekijöissään, Berg palasi näiden opiskeluaikaisten laulujensa pariin, valitsi niistä seitsemän parasta ja orkestroi ne koko siihenastisen ammattiuransa tuomalla taiturillisuudella. Sieben frühe Lieder, seitsemän varhaista laulua, ovat musiikinhistorian hienoimpia sävellysharjoitelmia.
- Amerikan Liszt
Amerikkalainen säveltäjä Edward MacDowell sai vankan klassisen musiikin koulutuksen Euroopassa, Ranskassa ja Saksassa. MacDowellin toisessa d-molli-pianokonsertossa kuuluukin suurten romanttisten pianokonserttojen vaikutteet. Franz Liszt auttoi nuorta säveltäjä-pianistia hänen urallaan. MacDowell sävelsi toisen pianokonserttonsa Saksassa asuessaan, mutta konsertto sai kantaesityksensä New Yorkissa vuonna 1889.
- Mendelssohnin Italialainen sinfonia
”Italialaiset todellakin osaavat nauttia elämästä”, Felix Mendelssohn kirjoitti perheelleen Italian matkaltaan vuonna 1830. Hän alkoi hahmotellaa uutta sinfoniaa, omien sanojensa mukaan kirkkaan taivaan ja lämmön inspiroimaa teosta, josta tulisi hänen onnellisin ja iloisin koskaan säveltämänsä teos.
- Ruotsalainen sinfonia on harvinaista herkkua
Wilhelm Stenhammarin sinfonia no 2 g-molli henkii monumentaalista juhlallisuutta, mutta taustalla tanssivat pohjolan kesäyön keijut kepeitä ja kansanomaisia tanssejaan. Vaikka väritys on jyhkeä ja melankolinen, ei säveltäjän luoma maisema vaivu synkkyyteen tai epätoivoon.
- Daphniksen ja Chloén tanssillinen rakkaustarina
Maurice Ravel työsti Daphnis ja Chloé-baletistaan kaksi orkesterisarjaa, joista toinen kuuluu orkesterikirjallisuuden värikkäimpiin ja upeimpiin teoksiin.
- Kesäiltapäivän raukeaa aistikkuutta
Claude Debussyn orkesterirunoelma Faunin iltapäivä vuodelta 1894 oli säveltäjän ensimmäinen mestariteos, ja olisi jo yksinään riittänyt viemään Debussyn musiikinhistoriaan.
- Kilpailuhäviäjä loistaa omaperäisyydellään
Maurice Ravelin Jousikvartetto F-duuri koostuu tavallaan vain yhdestä melodiasta, jota vaihdellaan osasta toiseen erilaisin värisävyin. Vaikka osat ovat hyvin vaihtelevia tempoiltaan ja soittotavaltaan, ne noudattavat kuitenkin pohjimmiltaan traditionaalista sonaattimuotoa tyypillisine toistoineen. Silti tämä kvartetto on aivan omalaatuinen omaperäisyydessään.
- Kuumeista kaihoa Debussyn jousikvartetossa
Claude Debussy on kirjoittanut vain yhden jousikvarteton, joka valmistui vuonna 1893. Voi vain kuvitella, että teos on ollut Debussyn mielestä kaikin tavoin ainutlaatuinen, sillä vain tähän teokseen hän on merkinnyt sävelläjin g-molli. Eikä missään muussa teoksessa ole opusnumeroa, mutta tähän on merkitty opukseksi 10, kuin tuulesta temmattu tasaluku, vain siksi että se näyttäisi komealta.
- Säveltäjäbasistin sentimentaalinen sinfonia
Sinfonisen progen mestarin – säveltäjä, basisti ja yhtyeenjohtaja Pekka Pohjolan (1952-2008) taidemusiikilliset pyrinnöt saivat säveltäjän elinaikana ristiriitaisisen vastaanoton.
- Musiikin uudet virtaukset - La mer
Claude Debussy (1862-1918) kuvailee suhdettaan musiikkiin: “Haluaisin saavuttaa musiikilla vapauden, jonka se voi saavuttaa ehkä parhaiten kaikista taiteenlajeista, rajoittumatta luonnon enemmän tai vähemmän tarkkaan jäljentämiseen, vaan turvautumalla pikemminkin Luonnon ja Mielikuvituksen salaperäiseen sopusointuun”.
- Requiem säveltäjän ja erään enkelin muistolle
Alban Berg (1885-1935) oli Anton Webernin ohella Arnold Schönbergin tärkein oppilas. Nämä kolme säveltäjää muodostivat Wienin toisen koulukunnan, joka mullisti länsimaisen taidemusiikin aivan uudenlaisella näkökulmallaan erityisesti harmoniaan.
- Virtuoosipianistin sävellyksiä
Venäläinen Aleksandr Skrjabin (1872-1915) oli sekä säveltäjä että virtuoositason pianisti. Skrjabinin teoslistalta löytyykin vajaan kymmenen orkesteriteoksen lisäksi lähes ainoastaan pianomusiikkia.
- Arenskin pianotrio haaveilee romantiikasta
Venäläisen säveltäjän Anton Arenskin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Hänen huikentelevainen elämänsä jäi lyhyeksi, sillä hän hukutti romanttista kaihoaan paitsi musiikkiin myös runsaaseen uhkapeliin ja alkoholin käyttöön. Hän kuoli Terijoella keuhkotautiin vuonna 1906 vain 45-vuotiaana.
- Hypnoottisen toiston ja orkestraation mestariteos
Yksi musiikinhistorian suosituimmista ja kuuluisimmista teoksista, Maurice Ravelin Boléro aiheutti säveltäjlleen harmaita hiuksia etenkin sen välittömän ja pysyväksi osoittautuneen menestyksen jälkeen.
- Stravinsky: Tulintu
Igor Stravinsky (1882-1971) oli yksi 1900-luvun tärkeimmistä säveltäjistä ja uuden musiikin suunnannäyttäjistä. Venäläisestä romanttisesta traditiosta kasvanut sävelkieli alkoi nopeasti muuttua kohti säveltäjän tavaramerkkinä tunnettua uusklassismia.
- Bartok: Viulukonsertto nro 2
Béla Bartókin toinen viulukonsertto tunnettiin vuosia vain nimellä viulukonsertto, ensimmäisen jäätyä pitkäksi aikaa unohduksiin myös säveltäjältä itseltään. Viulukonsertto nro 2 valmistui 1930-luvun lopulla ja Bartók omisti sen rakkaalle ystävälleen, unkarilaiselle viulistille Zoltán Székelylle aiemmin sävelletyn toisen rapsodian tapaan.
- Lauluja utuisista kesäöistä
Hector Berlioz ei ole suurelle yleisölle tuttu laulusäveltäjänä, vaikka hän sävelsi yksinlauluja varsin huomattavan määrän. Kesäöitä on säveltäjän tunnetuin laulusarja ja samalla todistus Berliozin taiteen intiimimmästä, mammuttimaisten teosten rinnalla elävästä puolesta.
- Rooman pinjoja
Italialainen säveltäjä Ottorino Respighi asui elämänsä viimeiset vuosikymmenet Roomassa, joka inspiroi häntä myös säveltäjänä. Hän teki kolme Rooma-nimistä sinfonista runoa, joiden aiheina olivat kaupungin juhlat, suihkulähteet ja pinjat. Respighiä on kuvattukin italialaisen maiseman sävelmaalariksi. Vuonna 1924 valmistunut Rooman pinjoja on neliosainen sävelruno, jossa kuvataan pinjoja erilaisissa paikoissa eri vuorokaudenaikoina.
- Sinfonisia tansseja
Sergei Rahmaninovin Sinfonisia tansseja on luonteeltaan romanttinen teos, mutta muotonsa ja harmoniansa puolelta teos on selvästi 1900-luvun musiikkia. Tämän viikon Romantiikan klassikossa lähestytäänkin jo tulevan kesän Romantiikan rajapintoja -ohjelman näkökulmia.
- Brucknerin kypsän kauden ainoa kamarimusiikkiteos
Kvintetto jousille F-duuri on sinfonikkona tunnetun Anton Brucknerin kypsän kauden ainoa merkittävä poikkeama sinfonioista ja kuoromusiikista.
- Karnevaalitunnelmia
Vappuaaton viihdykkeeksi sopii Robert Schumannin tunnetuimpiin romanttisiin sävellyksiin kuuluva pianoteos Karnevaali. Schumann sävelsi sen vähän yli kaksikymmenvuotiaana. Tälläkin teoksella on vahvat siteet Schumannin omiin elämänkokemuksiin. Monet pianokappaleet saivat alkunsa esimerkiksi jostakin läheisestä nimestä tai kirjallisesta kuvasta. Niin oli myös tämän sävellyksen kohdalla.
- Pääsiäisen mahtava kuorosinfonia
Sergei Rahmaninov kirjoitti kuoroteoksensa Vigilia vain kahdessa viikossa sotavuonna 1915. Se edusti arkaaisen ortodoksisen kirkkolauluperinteen uutta tulemista aikana, jolloin myös muu venäläinen musiikki pyrki löytämään oman kansallisen identiteettinsä. Perinteen renessanssi jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Venäjän vallankumous kaksi vuotta Vigilian kantaesityksen jälkeen muutti koko Venäjän kirkollisen elämän. Rahmaninov itse piti tätä teosta yhtenä parhaimmistaan.
- Schumann: Kevätsinfonia
Ensimmäisen sinfoniansa Robert Schumann kirjoitti hyvin nopeasti alkuvuodesta 1841. Sävellysprosessi kesti vain neljä päivää. Innoittajana toimi Schubertin Suuri C-duuri-sinfonia, mutta inspiraation lähteenä saattoi olla myös kauan odotettu, vastasolmittu avioliitto Clara Wieckin kanssa. Nuoripari joutui taistelemaan rakkautensa vuoksi vuosikausia Claran isää, Friedrich Wieckiä, vastaan. Tämä ei suvainnut suhdetta, mutta joutui lopulta oikeuden päätöksestä antamaan suostumuksensa avioliittoon syyskuussa 1840.
- Sarja näytelmäkirjailija Ludvig Holbergin kunniaksi
Edvard Griegin sarja Holbergin ajoilta jousiorkesterille sai ensiesityksensä pianoversiona. Teos syntyi näytelmäkirjailija Ludvig Holbergin 200-vuotisjuhlien kunniaksi ja viittaa kolmeen Holbergin aikalaissäveltäjään: Johann Sebastian Bachiin, Georg Friedrich Händeliin ja Domenico Scarlattiin.
- Tshaikovski: Muistoja Firenzestä
Pjotr Tshaikovski matkusteli mielellään ympäri Eurooppaa ja yksi hänen lempikaupungeistaan oli Firenze. Säveltäjä asui kaupungissa alkuvuoden 1890 ja kirjoitti siellä oopperaansa Patarouva. Kun hän palasi Venäjälle hän sävelsi saman vuoden kesällä seksteton jousille, joka sai lisänimekseen Muistoja Firenzestä. Teos on tehty kahdelle viululle, kahdelle alttoviululle ja kahdelle sellolle. Se jäi hänen viimeiseksi kamarimusiikkiteoksekseen.
- Loistelias viulukonsertto
Max Bruch on yksi niistä säveltäjistä, joka on saavuttanut nykyisen maineensa vain parin harvan teoksen myötä. Niistä harvoista suosituin lienee hänen ensimmäinen viulukonserttonsa, g-molli.
- Romanttinen sankarikonsertto
Tshaikovskin viulukonserton alkutaival oli takkuinen. Kaavailtu solisti Leopold Auer piti soolostemmaa mahdottomana soittaa, ja vaikka hän muutti mielensä joidenkin vuosien kuluttua ja alkoi esittää teosta innokkaasti, masensi tuomio säveltäjää suuresti. Vielä huonommin kävi kantaesityksessä, joka pidettiin Wienissä vuonna 1881 Adolf Brodskyn toimiessa solistina.
- Pianistien koetinkivi
Sergei Rahmaninovin kolmatta pianokonserttoa (1909) pidetään teknisesti yhtenä vaikeimmista romanttisista konsertoista. Tätä mainetta on ollut synnyttämässä esimerkiksi pianisti Josef Hoffman, jolle konsertto on omistettu, mutta joka ei kuitenkaan koskaan esittänyt sitä. Hoffmanin oppilas Gary Graffman on puolestaan pahoitellut, ettei opetellut konserttoa jo opiskeluaikoinaan, jolloin oli vielä ”liian nuori tuntemaan pelkoa”.
- Alttoviulun ja orkesterin musiikillinen matka
Hector Berliozin teos Harold Italiassa sai alkunsa kun Niccolò Paganini tilasi Berliozilta alttoviuluteoksen. Tuloksena oli ohjelmallinen sinfonia Harold Italiassa, joka on sinfonia orkesterille ja alttoviululle. Paganini ei halunnut kuitenkaan esittää teosta, koska siinä oli solistilla liian vähän soitettavaa. Harold Italiassa sai kantaesityksensä vuonna 1834 ja se oli aikansa suosituimpia teoksia, joka on pysynyt edelleen orkestereiden ohjelmistoissa.
- Klassis-romanttinen suosikkikonsertto
Camille Saint-Saënsin ensimmäinen sellokonsertto kuuluu haastavuudestaan huolimatta jokaisen sellotaiteilijan vakio-ohjelmistoon. Se on Schumannin, Dvořákin ja Elgarin konserttojen ohella yksi romantiikan ajan suurista sellokonsertoista.
- Loisteliaasti soiva Ruusuritari
Richard Strauss (1864-1949) teki läpimurtonsa toinen toistaan häikäisevämmin orkestroiduilla sinfonisilla runoilla. Toinen Straussille ehkä sinfonista runoakin tärkeämpi teostyyppi oli ooppera. Yhteensä 15 oopperaa elinaikanaan kirjoittanut säveltäjä aloitti melkeinpä Wagnerin vanavedessä suurta esityskoneistoa vaativalla dramaattisella ilmaisulla siirtyen vähitellen kohti sekä keveämpää aiheistoa että esityskoneistoakin. Viikon romantiikan klassikko on Ruusuritari ja siitä muokattu orkesterisarja. Klassikon esittelee Maija Hynninen.
- Rimski-Korsakovin Sheherazade - venäläisen orientalismin kruununjalokivi
Lukemattomien muiden 1800-luvun taiteilijoiden tapaan myös kuuluisa "venäläinen" viisikko innostui orientista, tuosta myyttisestä, eksoottisten seikkailujen, tuoksujen ja värien täyttämästä haavemaasta. Nikolai Rimski-Korsakovin mestarillinen vastine idän eksotismiin on tämän viikon romantiikan klassikko, Tuhannen ja Yhden yön tarinoista ammentava sinfoninen sarja Sheherazade, jota pidetään yhä vieläkin yhtenä taidemusiikin aarrearkun mestarillisimmista orkesteriteoksista. Siinä Rimski-Korsakov vei orkesterinkäytön taiteen huippuunsa ja lunasti maineensa orkesterin mestarina.
- Rytmiä, rosoa ja runollisuutta ranskalais-espanjalaisittain
Habanera ja seguidilla…näistä tanssirytmeistä on Édouard Lalon Espanjalainen sinfonia tehty. Tämä viisiosainen viulukonsertto sai kantaesityksensä Pariisissa vuonna 1875 espanjalaisen viuluvirtuoosin Pablo de Sarasaten esiintyessä solistina.
Mutta mahtuu konserttoon muutakin kuin tanssillisuutta: hiveleviä viulusointeja sulokkaasta liverryksestä kuumaan hehkutukseen ja virtuoosiseen loistokkuuteen. Surumieltä, säkenöivää elämäniloa ja kepeyttä!
Espanjalainen sinfonia innoitti myöhemmin Tshaikovskin säveltämään oman suositun viulukonserttonsa.
Haastateltavana viulisti Minna Pensola, toimittajana Eva Tigerstedt. - Vaeltavan kisällin rakkaudentuskaa
Gustav Mahler oli vasta 23-vuotias, kun hän aloitti Vaeltavan kisällin lauluja-sarjan säveltämisen. Mahler oli tuolloin vielä tuntematon säveltäjänä, mutta toimi Kasselissa teatterikapellimestarina ja rakastui sopraano Johanna Richteriin. Pianosäestyksellinen versio valmistui vuosina 1883-85, mutta lopullinen, orkestroitu teos sai kantaesityksensä vasta vuonna 1896.
Ajatus onnettomasti rakastuneesta vaeltajasta on tuttu mm. Schubertin Winterreisesta, mutta Mahlerin laulutekstit, ja varmaankin tunteet, ovat hänen omiaan. Sarjaa pidetään Mahlerin ensimmäisenä suurena mestariteoksena. Tiiviisti laulusarjaan liittyy myös ensimmäisen sinfonian synty, jossa Mahler käyttää paljon materiaalia kisällin lauluista.
- Keskeneräinen klassikko
1822 valmistuneet h-mollisinfonian kaksi ensimmäistä osaa aloittavat aivan uuden luvun Schubertin instrumentaalimusiikissa. Epäselväksi jää, miksi Schubert ei koskaan saanut jo pitkälle luonnostelemiaansa sinfoniaa valmiiksi. Viikon romantiikan klassikon esittelee Maija Hynninen.
- Se oikea satubaletti
Jo kun Pjotr Tshaikovskin säveltämän pähkinänsärkijä-baletin aivan ensimmäistä ensi-iltaa mainostettiin Pietarissa joulukuussa 1892, sai se mainosjulisteissa määreen satubaletti. Toki libreton taustalla on Ernst Theodor Amadeus Hoffmannin kertomus Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas, ja erityisesti Alexandre Dumasin siitä tekemä versio. Kuitenkin ennen kaikkea satumaailman taianomaisuus herää eloon baletin musiikissa.
- Kemisti ja feministi Aleksandr Borodin sävelsi kokousten välissä
Aleksandr Borodin (1833-1887) sanoi rakastavansa musiikkia ja kemiaa yhtä paljon. Hänen aikansa ei kuitenkaan kulunut kummankaan parissa. Borodin "oli juuri tulossa jostain kokouksesta ja matkalla toiseen". Monet toimet liittyivät naisten koulutuksen edistämiseen. Sunnuntaisäveltäjäksi tämä venäläiskansallisia ihanteita vaalineen Mahtavan viisikon jäsen loi varsin persoonallisen, mutta suppean tuotannon. Romantiikan klassikkona soi Borodinin jousikvartetto nro 2 D-duuri. Teoksen itseoikeutettuna tulkkina on maineikas Borodin-kvartetti.
- Sävelrunoja Tshekistä
Bedrich Smetana liittyy kiinteästi Tshekin kansalliseen itsenäistymiseen ja kansallisen kulttuurin heräämiseen. Isänmaa-aiheisia teoksia syntyi Smetanan elämän aikana useita. Tämän työn huipentuma on sinfonisten runojen sarja, Isänmaani, joka esitettiin kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa 1882. Viikon romantiikan klassikon esittelee Salla Matusiak.
- Viulukonserttojen kuningatar
Johannes Brahmsin viulukonsertto on konserttokirjallisuuden rakastetuimpia ja soitetuimpia ja teoksia. Se on myös monien viulukilpailujen vapaavalintainen konsertto. Brahms sävelsi konserton vuonna 1878 ja hän teki teosta yhteistyössä konserton kantaesittäjän Joseph Joachimin kanssa. Tuloksena oli suuren luokan viulukonsertto. Se on vaativa, tasapainoinen teos, jossa sen esittäjä saa näyttää upeasti solistisia taitojaan.
- Lyyrinen Ikisuosikki viulukonserttojen joukossa
Felix Mendelssohnin viulukonserton ensisävelet luovat tarttuvan e-molliteeman, joka jää helposti päähän soimaan. Niin se soi myös Mendelssohnin päässä, kunnes hän sai lopulta valmiiksi klassikoksi nousseen konserttonsa. Felix Mendelssohn sävelsi kuten eli - konservatiivisesti ja perinteitä kunnioittaen. Moni hänen mieltä liikuttavimmista teoksistaan syntyikin ennen kuin säveltäjän asema Saksan musiikkielämässä vakiintui.
- Valoisa sielunmessu
"Sielunmessuni on yhtä hellä kuin minä itse. Se ei viesti pelkoa tulevaa kohtaan, vaan joku voisi kutsua sitä jopa kehtolauluksi kuolemalle. Sellaisena minä nimittäin näen kuoleman: iloisena vapautuksena, armeliaana pyrkimyksenä kohti tuonpuoleista", totesi ranskalainen Gabriel Fauré Requiemistaan.
- Runollisen miniatyyrin mestari
Chopinin 24 preludia op. 28 muodostavat kaleidoskooppimaisen läikehtivän maailman, jossa tunnelmat liikkuvat äärimmäisyydestä toiseen. Nämä preludit eivät ole sananmukaisesti alkusoittoja, vaan itsenäisiä taideteoksia. Lyhimmät preludit ovat vain muutaman kymmenen sekunnin mittaisia, ja pisimmätkin ovat ohi muutamassa minuutissa.
- Käyrätorvikirjallisuuden aatelia
Käyrätorvi oli Richard Straussille läheinen soitin jo lapsuudesta saakka sillä säveltäjän isä oli Münchenin hoviorkesterin käyrätorvensoittaja. Käyrätorvi kulki Straussin teoksissa läpi hänen elämänsä. Hän sävelsi tälle soittimelle kaksi konserttoa ja kirjoitti käyrätorvisooloja oopperoihinsa ja sävelrunoihinsa. Käyrätorvikonsertto nro 2 valmistui sodan aikana vuonna 1942, jolloin Strauss oli 78-vuotias. Konsertto on vaativa virtuoositeos, joka kuuluu käyrätorvikonserttojen aateliin.
- Romanttisen kamarimusiikin kuulas helmi
Johannes Brahms oli jo päättänyt lopettaa säveltämisen, kun hän vuonna 1891 kuuli Meiningenin orkesterin sooloklarinetistin, Richard Mühlfeldin soittoa. Brahms oli niin vaikuttunut, että sävelsi Mühlfeldille trion, kvinteton ja kaksi sonaattia. Klarinettikvintetto h-molli op. 115 kuuluu romanttisen kamarimusiikkikirjallisuuden ehdottomiin mestariteoksiin. Sen syksyisessä tunnelmassa on aavisteltu Brahmsin elämän lopputilitystä, ja sitä verrataan usein Mozartin klarinettikvintettoon, joka sekin oli säveltäjänsä myöhäinen mestariteos. Brahms kuoli vuonna 1897. Viikon romantiikan klassikon esittelee Eva Tigerstedt.
- Faustilainen musiikkidraama
Franz Lisztin maine suurenmoisena pianistina ja pianonsoiton tekniikan uudistajana on ollut kiistaton kautta aikojen. Lisztin maine säveltäjänä on kuitenkin usein kyseenalaistettu ja vasta viime vuosikymmeninä on alettu tunnustaa Lisztin asema yhtenä 1800-luvun visionäärisimmistä säveltäjistä.
- Rimski-Korsakovin Sheherazade - venäläisen orientalismin kruununjalokivi
Lukemattomien muiden 1800-luvun taiteilijoiden tapaan myös kuuluisa "venäläinen" viisikko innostui orientista, tuosta myyttisestä, eksoottisten seikkailujen, tuoksujen ja värien täyttämästä haavemaasta. Nikolai Rimski-Korsakovin mestarillinen vastine idän eksotismiin on tämän viikon romantiikan klassikko, Tuhannen ja Yhden yön tarinoista ammentava sinfoninen sarja Sheherazade, jota pidetään yhä vieläkin yhtenä taidemusiikin aarrearkun mestarillisimmista orkesteriteoksista. Siinä Rimski-Korsakov vei orkesterinkäytön taiteen huippuunsa ja lunasti maineensa orkesterin mestarina.
- Kokonainen maailma
"Sinfonian täytyy olla kuin maailma. Sen on pidettävä sisällään kaikki. Sinfonian tarkoittaa minulle uuden maailman luomista kaikin käytössä olevin teknisin keinoin", totesi Gustav Mahler. Mahler kasvatti yhdessä Brucknerin kanssa sinfonian sen täyteen myöhäisromanttiseen kukoistukseen. Mahler jatkaa Beethovenin 9. sinfonian viitoittamaa tietä Wagnerin ja Berliozin vanavedessä. Teokset ovat usein ohjelmallisia - musiikki kertoo tarinaa tai ilmaisee tunnetilaa - ja niissä on kuorolla tai laulusolisteilla keskeinen asema. Mahlerin sinfoniat ovat hyvin henkilökohtaisia. Tämä hiukan neuroottinen, erittäin taikauskoinen ja herkkä taiteilija kirjoitti sinfonioihinsa elämänsä. Mahlerin 4. sinfonian esittelee säveltäjä Maija Hynninen.
- Rakkauden ja meren runoelma
Ernest Chaussonin Rakkauden ja meren runoelma kuuluu säveltäjänsä rakastetuimpiin teoksiin. Se kuvaa nuoren miehen kesäistä rakkautta ja seuraavan kesän sydämen murtumista. Tämä vuonna 1893 kantaesityksensä saanut teos on rikkaasti orkestroitu ja harmonioiltaan rohkea. Chausson sai vaikutteita niin opettajaltaan Massen'lta kuin Franckilta ja Wagneriltakin. Sävelkieli on kuitenkin selkeästi omintakeista. Lyriikan on kirjoittanut Maurice Bouchor, joka oli mieltynyt syreenin symboliikkaan ja meren moninaisiin olomuotoihin. Teoksen esittelee Eva Tigerstedt.
- Klassisen sinfonian huipentuma
Johannes Brahms (1833-1897) edusti aikalaisilleen musiikin vanhoja klassisia arvoja. Hän tunsi itsensä kuitenkin "tulevaisuuden muusikoksi", joka näki musiikin tulevaisuuden hiukan toisenlaisena kuin aikalaiset Richard Wagner tai Franz Liszt. Viikon romantiikan klassikko on Johannes Brahmsin 4. sinfonia. Teoksen esittelee Maija Hynninen.
- Taidetta tunteen vuoksi
Tshaikovskin kuudes sinfonia, lisänimeltään "pateettinen", on monen mielestä romantiikan "taidetta tunteen vuoksi" -asenteen puhdasverisin ilmentymä. Juuri samasta syystä sinfoniaa on moitittu "lapselliseksi" ja "kiusallisen tunteelliseksi". Yleisön suursuosion teos on saanut paitsi musiikkinsa, myös romantiikan tuoksuisen syntyhistoriansa vuoksi, joka suorastaan houkuttelee pitämään teosta Tshaikovskin musiikillisena testamenttina. - Toimittajana Karoliina Vesa.
- Näin puhui Zarathustra
Richard Strauss sävelsi uransa keskikaudella kymmenkunta toinen toistaan häikäisevämmin orkestroitua sinfonista runoa vieden lajityypin täyteen kukoistukseen. 1896 valmistunut Also sprach Zarathustra - Näin puhui Zarathustra - on näistä ehkä tunnetuin. Teoksen esittelee Maija Hynninen.
- Rokokoon hengessä
Pjotr Tshaikovski ei koskaan säveltänyt sellokonserttoa, mutta Rokokoo-muunnelmat sellolle ja orkesterille on hänen tuotannossaan lähimpänä sellaista. Tshaikovski ihaili viehkeää 1700-luvun rokokoo-tyyliä ja otti siitä mielellään vaikutteita. Rokokoo-muunnelmat ei kuitenkaan kopioi menneen ajan musiikkia, vaan se on kuin muistuma rokokoo-tyylin tunnelmista. Läpi teoksen kantava romanttinen ilmaisu sekä Tshaikovskin oma sävelkieli tekee siitä osan keskeistä sellokirjallisuutta. Viikon romantiikan klassikon esittelee Salla Matusiak.
- Pianon ja melodioiden ilotulitusta
Pjotr Tshaikovskin vuosien 1874–75 vaihteessa säveltämä ensimmäinen pianokonsertto koki alkumetreillään täystyrmäyksen, mutta on sen jälkeen jatkanut voittokulkuaan maailman konserttilavoilla. Tshaikovski tunnetaan nimenomaan upeiden melodioiden luojana, eikä hän ole säästellyt niitä myöskään pianokonsertossaan. Vangitsevat teemat seuraavat toistaan, ja Tshaikovskilla on jopa varaa jättää palaamatta johdannon mestarilliseen melodiaan enää myöhemmin teoksessa.
- Kirkastetun yön draamaa
1890-luvun lopulla wieniläinen Arnold Schönberg tutustui saksalaisen runoilijan Richard Dehmelin tuotantoon. Dehmelin uutta luova kieli ja aiheiden epäsovinnaisuus tekivät säveltäjään suuren vaikutuksen. Tuloksena syntyi vuoden sisällä joukko lauluja Dehmelin teksteihin sekä laaja jousisekstetto Verklärte Nacht eli Kirkastettu yö, joka sekin pohjautuu Dehmelin runoon. Viikon romantiikan klassikon esittelee Lotta Emanuelsson.
- Miksi Fantastinen sinfonia on niin fantastinen?
Hector Berliozin Fantastisen sinfonian kantaesitys Pariisin konservatoriossa vuonna 1830 oli tapaus, sensaatio, jollainen Pariisissa nähtiin seuraavan kerran vasta Stravinskyn kevätuhrin salimellakassa yli kahdeksaakymmentä vuotta myöhemmin. Sinfonian jokaiseen osaan liittyi jo kantaesityksessä sanallinen juonikertomus, ohjelmaselitys, joka oli romanttisessa paatoksessa vertaansa vailla. Käsinkirjoitettu ohjelma jaettiin Pariisin konservatorion hämmentyneellee yleisölle, joka papereita rapisutellen yritti ymmärtää säveltäjän mielenliikutuksia. Viikon romantiikan klassikon, Berliozin Fantastisen sinfonian esittelee Karoliina Vesa.
- Romanttinen järkäle
Camille Saint-Saënsin urkusinfonia jäi säveltäjän viimeiseksi sinfoniaksi, ja hän itse piti sitä suurimpana taiteellisena saavutuksenaan. Suuri se onkin, ainakin mitä tulee kokoonpanoon.
Teos kuullaan sunnuntaina klo 16.05 alkaen.
Klassikkoteoksia romantiikan aikakauden ehtymättömästä aarrearkusta.
Viikon Romantiikan klassikkoteos kuullaan kokonaisuudessaan sunnuntaina klo 16.05.
