Keskeneräinen klassikko

1822 valmistuneet h-mollisinfonian kaksi ensimmäistä osaa aloittavat aivan uuden luvun Schubertin instrumentaalimusiikissa. Epäselväksi jää, miksi Schubert ei koskaan saanut jo pitkälle luonnostelemiaansa sinfoniaa valmiiksi. Viikon romantiikan klassikon esittelee Maija Hynninen.

Franz Schubert (1797-1828) ehti kovin lyhyeksi jääneen elämänsä aikana säveltää uskomattoman suuren määrän teoksia. Yhdeksän enemmän tai vähemmän valmiin sinfonian lisäksi Schubertin tuotannon ehdoton helmi on lähes 600 pianosäestyksellisen yksinlaulun, liedin, kokoelma, joka loi perustan erityisesti romantiikan aikana kukoistaneelle saksankieliselle liedille.

Runot inspiroivat Schubertia ja hän pystyi kääntämään tekstin tunnelman - sen herkimpiä vivahteita myöten - laulumusiikkiinsa. Schubert aloitti sinfonikkona 16-vuotiaana, mutta kesti kuitenkin lähes kymmenen vuotta ennen kuin hän ylsi orkesterimusiikissaan laulumusiikkinsa tasoiseen ilmaisuun.

1822 valmistuneet h-mollisinfonian kaksi ensimmäistä osaa aloittavat aivan uuden luvun Schubertin instrumentaalimusiikissa. Epäselväksi jää, miksi Schubert ei koskaan saanut jo pitkälle luonnostelemiaansa sinfoniaa valmiiksi. Yhden teorian mukaan viimeiset osat ehkä valmistuivatkin, mutta katosivat tai löysivät tiensä joihinkin muihin teoksiin. Toisen teorian mukaan sävellystyön olisi keskeyttänyt kohtalokkaan sukupuolitaudin puhkeaminen.

Varmaa kuitenkin on, että vasta 25-vuotias Schubert oli saanut alulle teoksen, joka on jo kaksiosaisenakin mestarillinen. Niin kuin niin moni klassikkotarina, myös Schubertin keskeneräinen sinfonia jättää loppuratkaisun kuulijan itsensä tulkittavaksi. Jääkö tämä mestariteos keskeneräiseksi, vai onko säveltäjä sanonut kahden osan aikana jo kaiken sanottavansa aiheesta?

Lähetä: