Kirkastetun yön draamaa

1890-luvun lopulla wieniläinen Arnold Schönberg tutustui saksalaisen runoilijan Richard Dehmelin tuotantoon. Dehmelin uutta luova kieli ja aiheiden epäsovinnaisuus tekivät säveltäjään suuren vaikutuksen. Tuloksena syntyi vuoden sisällä joukko lauluja Dehmelin teksteihin sekä laaja jousisekstetto Verklärte Nacht eli Kirkastettu yö, joka sekin pohjautuu Dehmelin runoon. Viikon romantiikan klassikon esittelee Lotta Emanuelsson.

Schönberg ei ollut sitä tyyppiä jolla oli tapana heitellä kohteliaisuuksia kanssaihmisilleen; sitäkin merkittävämpi on siis tunnustus jonka hän runoilijalle antaa. Kirjeessä vuodelta 1912 Schönberg tunnustaa velkansa Dehmelille:

"Runoillanne on ollut ratkaiseva vaikutus kehitykseeni säveltäjänä. Ne saivat minut ensi kertaa etsimään uutta lyyristä ilmaisua. Tai pikemminkin, löysin sen etsimättä, pelkästään heijastelemalla musiikissa sitä mitä runonne minussa aiheuttivat. Ne, jotka tuntevat musiikkiani, voivat todistaa, että ensimmäiset yritykseni säveltää runojanne sisältävät enemmän siitä, mitä musiikistani myöhemmin kehittyi, kuin monessa myöhemmässä sävellyksessä."

Kirkastettu yö on yksiosainen sävellys, joka jakaantuu viiteen jaksoon, Dehmelin runon säkeistöjen mukaan. Runo kertoo tarinan rakastavaisista, jotka kohtaavat yöllä metsässä. Nuoren Schönbergin intohimoisessa musiikissa on paljon Wagneria – kantaesityksen jälkeen kuulijat sanoivat, että teos kuulosti siltä kuin orkesteri olisi soittanut Tristania ja Isoldea mutta mennyt pahasti sekaisin. Nykyään Schönbergin jousisekstettoa pidetään modernin kamarimusiikin mestariteoksena.

Lähetä: