Nuoren Mahlerin voimannäyttö

Mahlerin Ensimmäisen sinfonian kantaesitys oli vuonna 1889 Budapestissa, vaikka tuolloin teos kulki nimellä Sinfoninen runoelma. Vastaanotto oli tyrmäävä ja Mahleria syytettiin kakofoniasta, musiikillisesta rivoudesta ja kaikenlaisesta mielipuolisuudesta. Seurasi uusia esityksiä vuosien mittaan, ja aina vastaanotto oli kriittistä, joskaan ei ehkä aivan yhtä ymmärtämätöntä kuin kantaesityksessä. Vuosien saatossa Mahler muokkasi teosta, ja lopulta se sai neliosaisen sinfonian muodon.

Ensimmäinen sinfonia sisältää kaikkia niitä aineksia, joita Mahler tuotannossaan käytti: Rajuja vastakohtia, henkilökohtaisia tuntemuksia, omien liedien materiaalia, groteskin, banaalin tai ivallisen yhdisteleminen hauraaseen, herkkään, riemukkaaseen. Soitinnus on omaa luokkaansa, mutta rikkoi aikanaan konventioiden rajoja. Erityisesti sinfonian surumarssi on kuuluisa sointinsa omaperäisyydestä.

Teoksen esittää New Yorkin filharmoninen orkesteri, jota Mahler itse johti 1900-luvun alussa. Kapellimestarina Bruno Walter, Mahlerin oppilas ja pitkäaikainen ystävä.

Toimittajana on Eva Tigerstedt.

Lähetä: