Pianon ja melodioiden ilotulitusta

Pjotr Tshaikovskin vuosien 1874–75 vaihteessa säveltämä ensimmäinen pianokonsertto koki alkumetreillään täystyrmäyksen, mutta on sen jälkeen jatkanut voittokulkuaan maailman konserttilavoilla. Tshaikovski tunnetaan nimenomaan upeiden melodioiden luojana, eikä hän ole säästellyt niitä myöskään pianokonsertossaan. Vangitsevat teemat seuraavat toistaan, ja Tshaikovskilla on jopa varaa jättää palaamatta johdannon mestarilliseen melodiaan enää myöhemmin teoksessa.

Kun Tshaikovski soitti ensimmäisen pianokonserttonsa läpi ystävälleen, pianisti Nikolai Rubinsteinille, seurasi ensin täydellinen hiljaisuus ja sen jälkeen hitaasti kiihtyvä arvostelun ryöppy. Konsertto oli Rubinsteinin mielestä "arvoton ja mahdoton soittaa. Juoksutukset ovat niin katkonaisia, kömpelöitä ja huonosti kirjoitettuja, ettei niitä voi pelastaa. Teos itsessään on vulgääri ja paikoin varastettu toisilta säveltäjiltä. Vain pari kolme sivua on säilyttämisen arvoista. Muu on heitettävä menemään tai kirjoitettava kokonaan uudestaan." Ainoa asia, jonka loukkaantunut Tshaikovski suostui vetämään yli partituurista, oli Rubinsteinin nimi omistuslehdellä.

Tshaikovski ei kuitenkaan luovuttanut, ja konserton kantaesitys Bostonissa saksalaisen Hans von Bülowin soittamana oli sensaatiomainen menestys. Myös Rubinstein käänsi myöhemmin kelkkansa, ja Tshaikovskin konsertto muodostui lopulta yhdeksi Rubinsteinin pianistin uran tärkeimmistä teoksista. Myös Tshaikovski tuli ystäväänsä vastaan, ja hän teki joitakin Rubinsteinin ehdottamia korjauksia konserton myöhempiin painoksiin. Viikon romantiikan klassikon esittelee Kaisa Joustie.

Lähetä: