Valoisa sielunmessu

"Sielunmessuni on yhtä hellä kuin minä itse. Se ei viesti pelkoa tulevaa kohtaan, vaan joku voisi kutsua sitä jopa kehtolauluksi kuolemalle. Sellaisena minä nimittäin näen kuoleman: iloisena vapautuksena, armeliaana pyrkimyksenä kohti tuonpuoleista", totesi ranskalainen Gabriel Fauré Requiemistaan.

Teoksen hämmästyttävin piirre onkin sen lähes täydellinen teatraalisuuden ja kuoleman lopullisuudessa rypemisen puute. Viimeinen osa in Paradisum, Paratiisissa, on suorastaan kuoleman ja tuonpuoleisuuden ylistyslaulu. Ei tuskaa, kauhua, tai helvetin liekkejä, vaan paratiisi.

Vaikka Fauré Requiemissaan katkaisi kahleet perinteisen sielunmessun kaavoihin, on sen sisältö monia muita sielunmessuja kirkkaampi. Faurén Requiem on positiivinen sielunmessu, rakastettu klassikko, jota kuunnellessa jokainen voi ainakin hetken olla varma oman sielunrauhan saamisesta. Utuisen kauniista tunnelmasta nousee sanoma, jonka Fauré sielunmessullaan halusi välittää.

Lähetä: