Torstaisin klo 11.00 - 11.58
Mitä kummaa - epäpuhtautta ECM:llä
Garth Knox on tunnettu nykymusiikkiin erikoistunut alttoviulisti, jolle muun muassa Kaija Saariaho on omistanut alttosoolonsa Vent nocturne. Knox kuuluu myös levy-yhtiö ECM:n vakiokalustoon, ja hänen uusimman levynsä konsepti on kuin suoraan tuottaja Manfred Eicherin unelmista: keskiaikaista fiilistelyä fiidelillä, duoiksi pelkistettyjä barokkiteoksia sointuisalla viola d'amorella sekä laadukasta nykymusiikkia alttoviululla, ja kaikki tämä mukavan yksinkertaisesti vain sellistin ja perkussionistin kanssa.
Wedmanin väkevät Mysteerisonaatit
Heinrich Ignaz Franz von Biberin kuusitoista Mysteerisonaattia on yksi barokin väkevimmistä sonaattikokonaisuuksista. Ruusukkojuhlan meditaatiomusiikiksi sävelletyt sonaatit kuvittavat Jeesuksen elämän tunteikkaimpia kohtauksia - ensin iloisia, sitten surullisia ja lopuksi juhlallisia. Kokonaisuutta esitetään ja levytetään yllättävän vähän, mikä johtunee sen vaatimista kiemuraisista scordatura-virityksistä. Kanadalainen barokkiviulisti Julia Wedman on onneksi tarttunut toimeen ja saanut aikaiseksi erittäin voimallisen tulkinnan. Wedman levytti sonaatit jo pari vuotta sitten, mutta Suomen jakeluun levy on tullut vasta nyt.
Parahultaisesti vieraannutettu barokkiooppera
Viime aikoina olen katsellut runsaasti barokkioopperoiden DVD-taltiointeja, ja huomannut että vaikka kansainvälinen oopperalaatu on todella korkea, barokkioopperoiden modernisoiminen on silti äärimmäisen vaativaa. Liian uskollisesti toteutettuina ne pitkästyttävät kuoliaaksi, liian modernisoituina taas muuttuvat ontoksi karnevaaliksi. Madridin kuninkaallisen teatterin tuotanto Claudio Monteverdin klassikosta Poppean kruunaus on onneksi täydellisessä tasapainossa.
Vanhojen flyygelien lumous
Pianisti Aleksei Lybimov ei ole mikään autenttisuuden yliairut, mutta vaihtelun ja vanhojen sointivärien kaipuussa vuoksi hän halusi palata Claude Debussyn musiikin juurille, siihen miltä Debussy kuulosti 1900-luvun alussa. Sattumoisin Lybimov pääsi käsiksi kahteen erittäin hienoon, vanhaan flyygeliin: Bechsteiniin vuodelta 1925 ja Steinwayhin vuodelta 1913. Siitä heräsi ajatus levyttää Debussyn kaksi preludikirjaa näillä kahdella flyygelillä.
Gambahyveitä ja -paheita Bachin soolosellosarjoissa
Brittiläinen sellisti Richard Tunnicliffe tunnetaan melkeinpä paremmin gambistina. Fretwork-gambayhtyeen nokkamiehenä hän on tarjoillut kuulijoille juoksevaa, kullanhohtoista gambahunajaa milloin minkäkin musiikin parissa. Nyt Tunnicliffe on levyttänyt barokkisellistien ylivertaisen suosikin, Bachin soolosellosarjat, ja soitossa on helppo kuulla gambavaikutteita - sekä hyvässä että pahassa.
Osmo Vänskä joutuu vielä treenaamaan
Musiikkilehdistä olemme jo vuosia sitten saaneet lukea, että Minnesotaan loppusijoitettu kapellimestari Osmo Vänskä on kaukomailla alkanut kaivata juurilleen ja ryhtynyt siksi tosissaan treenaamaan klarinetinsoittoa. Vänskä oli klarinetistina kelpo pulttisoittaja ennen kuin alkoi vispaajaksi. Todelliseen testiin Vänskän instrumentalismi joutuu BIS-yhtiön uutuuslevyllä, jolla hän Minnesotan orkesterimuusikoiden kanssa soittaa Kalevi Ahon kamarimusiikkia.
Kelvoton äänitys tappaa baryton-innon
Markus Kuikka on intohimoinen, taitava ja aikaansaapa muusikko, joka työllään ja innollaan nostaa tietoisuuteen soitinta nimeltä baryton. Tämä näppäiltävillä lisäkielillä höystetty gamban näköinen vekotin oli 1700-luvun muotioikku, jolle Joseph Haydn joutui nikkaroimaan musiikkia enemmän kuin olisi halunnut. Markus Kuikka on ollut kohtuullisempi ja tilannut uudet baryton-sävellykset toistaiseksi vain neljältä suomalaiselta nykysäveltäjältä. Kuten periodisoittimia ja nykymusiikkia yhdistävät projektit usein, tämäkin on taiteellisesti kiinnostava, mutta valitettavasti siitä tehty levy on kertakaikkisesti pilattu täysin kelvottomalla äänityksellä.
Huilukonserttoja kokolattiamattojen maasta
Britannian 1900-luvun orkesterimusiikissa ei varsinaisesti juhlittu avantgardella. Elgarin perinne ja light music -suuntaus saivat aikaan, että sumujen saarten musiikissa kuuluu kokolattiamattojen pehmeys ja vetoisten ikkunoiden raikkaus, ei modernismi. Kun tämän orkesteriperinteen solistiksi otetaan huilu, joka ei varsinaisesti sovellu synkkään julistamiseen, syntyy keväisen kevyttä musiikkia, sellaista kuin huilisti Emily Beynonin uudella levyllä.
Kagelin peilitalossa
Saksassa vaikuttanut postmodernin musiikin isoisä Mauricio Kagel on aina ollut minun mielestäni yhtä aikaa sekä ärsyttävä että kiinnostava. Kagel tasapainotti musiikkinsa tiukkaa yleisilmettä hupaisilla rytmeillä, maanläheisellä soittelulla ja nokkelilla lainauksilla, mutta niiden myötä musiikki salavihkaa vääntyi irvokkaaseen virnistykseen. Pahimmillaan Kagelin teokset ovat kuin kauhuelokuvakohtaus huvipuistossa. Parhaimmillaan ne ovat musikanttista leikkiä. Naxoksen uusi Kagelin huilumusiikille omistettu levy painottuu onneksi jälkimmäisiin.
Kypsä ja kevyt Mozart-ääni sopii ranskalaiseen ohjelmistoon
Ranskalainen Véronique Gens tunnetaan parhaiten ranskalaisen barokkioopperan huippusopraanona sekä valovoimaisena Mozart-laulajana. Äänellisesti Gens on sopraano minun mieleeni: täsmällinen, kevyt, linjakkaasti fraseeraava ja silti ilmaisuvoimainen. Minun mieleeni on myös se, että vanhan musiikin lisäksi hän on nyt levyttänyt uudempaakin ohjelmistoa, Berliozin ja Ravelin lauluja.
Oopperatapaus Makropoulos
Suomessa tämän hetken puhutuin ooppera on Jüri Reinveren Puhdistus, mutta hyvänä kakkosena tulee Leos Janacekin Tapaus Makropoulos. Yle välitti sen vastikään suorana Metropolitanista ja tähtiroolissa kuultiin Karita Mattilaa; syksyllä ooppera tulee myös Kansallisoopperaan, edelleen Mattilan tähdittämänä. Oopperafani voi parhaiten valmistautua syksyn oopperatapaukseen katsomalla tuoreen DVD-taltioinnin, joka on tehty Salzburgin musiikkijuhlilla viime vuonna ja tullut vastikään jakeluun myös Suomessa.
Loistavat urut tekevät kontrasteista sävyjä
Urkuri Kari Vuolalla on syytä olla tyytyväinen kotiseurakuntansa urkuihin. Naantalin luostarikirkon barokkityyliset, keskikokoiset urut lienevät lajissaan Suomen parhaat. Vuolan uuden levyn otsikkona on "Kontrasteja", ja vaikka ohjelmisto toden totta häilyykin oudosti Buxtehuden ja suomalaisen nykymusiikin välillä, Naantalin urkujen ominaissointi antaa kontrastien taustaksi parahultaista yhtenäisyyttä.
Goldberg-muunnelmat levollisesti harmonikalla
Liki kymmenen vuotta sitten harmonikkataiteilija Mika Väyrynen teki minusta kertaheitolla Bachin Goldberg-muunnelmien järkkymättömän ihailijan. Väyrysen virtuoosinen ja selväpiirteinen tulkinta todisti, että harmonikka on omiaan paljastamaan Goldberg-muunnelmien salat. Kaksisormioisen soittimen eriytyneet stemmat, palkeen aksenttimahdollisuudet ja kosketuksen ketteryys avasivat korvani musiikille, joka parhaidenkin pianistien ja cembalistien käsittelyssä helposti sameutuu. Nyt toinen suomalainen harmonikkataiteilija Janne Rättyä on tarttunut toimeen. Ja jälleen kerran lumoudun, mutta uudella tavalla.
Vivaldin räiskyvä alku
27-vuotias Antonio Vivaldi tuli Venetsian musiikkimarkkinoille ryminällä. Hänen opus ykkösensä sisälsi kaksitoista huippumuodikasta triosonaattia. Vivaldi noudatti Corellin esikuvaa sonaattien muodon suhteen, mutta toi persoonallisuuttaan voimakkaasti esiin rajuissa harmonioissa ja kauniisti kaareutuvissa melodioissa, jotka jo ennakoivat Vivaldin tulevia oopperamenestyksiä. Vivaldin Opus 1:tä on levytetty paljon, mutta L'Estravagante-yhtyeen uusi tulkinta lienee paras mitä on saatavilla.
Monityylisiä harmonikkatutkielmia
Harmonikkataiteilija Bjarke Mogensen on saanut kotimaassaan Tanskassa aikaan samantapaista säpinää kuin nuori Kari Kriikku aikanaan Suomessa. Uudelle musiikille avoin ja ihmisenä mukava kansainvälisen tason solisti saa säveltäjät säveltämään, mikä kohottaa sekä solistin että hänen soittimensa arvoa ja asemaa. Eniten Bjarke Mogensen on tehnyt yhteistyötä kolmekymppisen Kasper Rofeltin kanssa, ja yhteistyön hedelmät on nyt dokumentoitu levylle, joka jälleen kerran saa minut intoilemaan tanskalaisen nykymusiikin laadusta.
Barokkioboen kaipuuseen
Barokkioboe kuuluu suosikkisoittimiini, mutta valitettavasti sitä kuulee lähinnä ukko-Bachin kantaattien obligatoissa ja ykkösdivisioonan pikkusäveltäjien teoksissa. Onneksi nerokas uuden ajan airut Carl Philipp Emanuel Bach ymmärsi tilanteen, ja nikkaroi barokkioboelle laadukasta ohjelmistoa, jota Anna Starr ja Musica Poetica -yhtye nyt ovat levyttäneet.
Vaihtoehtomusiikkia natsiajan Saksasta
Tatjana Blomen tuore levytys Gerhard Frommelin (1906-1984) kolmesta pianosonaatista avasi minulle aivan uuden musiikkiestetiikan. Musiikinhistoria on nimittäin aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan ne säveltäjät, jotka tekivät työtään natsi-Saksassa eivätkä joutuneet pakenemaan rotunsa tai taiteensa takia. Schönbergin dodekafoniaa ja sarjallisuutta pidettiin 1950-luvulta alkaen poliittisesti korrektina, kun taas kaiken muun saksalaisen musiikin ylle lankesi fasismin varjo. Tämä on harmi, sillä esimerkiksi juuri Gerhard Frommel tarjosi aidosti omaperäisen vaihtoehdon sekä ekspressionismille, impressionismille että uusklassismille.
Valinnanvaraa kesähäihin!
Levy-yhtiö Alba ja urkutohtori Jan Lehtola elättelevät kunnianhimoista toivetta, että hääparit oikeasti miettisivät, minkä musiikin tahdissa haluavat astella alttarille ja sieltä pois. Melartin, Kuula ja Mendelssohn ovat nättiä musiikkia eikä mitään vikaa ole hääparin suosikkitelevisiosarjan tunnarissa tai viimeisimmän Idols-voittajan hitissä, mutta onko tarjolla muitakin vaihtoehtoja? Kyllä on, ainakin nyt kun Jan Lehtola levytti tuplalevyllisen kotimaista uutta ja vanhaa häämusiikkia Helsingin Paavalinkirkon uruilla, ja vieläpä julkaisutti saman valikoiman Sulasolilla nuottivihoksi.
Kolmen sukupolven modernismia
Levy-yhtiö Alba julkaisi uusimman levynsä viime viikonloppuna nykymusiikkifestivaali Tampere Biennalen yhteydessä. Julkaisupaikan syy oli selvä - levyn kolme säveltäjää vaikuttavat Tampereella ja edustavat kolmea eri sukupolvea. Mutta kun Tampere Filharmonia soittaa Usko Meriläisen, Jouni Kaipaisen ja Paavo Korpijaakon teokset, kuulijalle ei sentään tule maakuntahenkinen olo; lähinnä levy todistaa että suomalaiseen modernismiin lukeutuva musiikki on ollut hyvää jo kolme sukupolvea, ja että sillä on jatkuvuutta.
Paul Hillierillä on pieni ongelma
Tanskalaistunut kuorokonkari Paul Hillier ja hänen vakioyhtyeensä Theatre of Voices ja Kööpenhaminan Ars Nova ovat julkaisseet eräänlaisen best of -kokoelman Arvo Pärtin kuoro- ja lauluyhtyemusiikkia. Joskus 90-luvun alussa Hillier oli taikasana, joka sai kaiken musiikin keskiaikaveisuista Pärtiin kuulostamaan juuri oikealla tavalla nykyaikaiselta. Viimeaikaisten levytysten perusteella olen huomannut, että vaikka Hillierin osaaminen on tallella, tanskalaiset muusikot eivät ole parhaita mahdollisia eikä Hillierin luomisvoimakaan aivan entisellä tasolla.
Ola Gjeilo käyttää paljon sokeria ja vähän suolaa
Nuori norjalainen kuorosäveltäjä Ola Gjeilo muutti Yhdysvaltoihin vuonna 2001. Nimellisesti syynä oli opiskelu Juilliardissa, mutta veikkaan motiiviksi myös parempia markkinoita. Gjeilon musiikkia esittelevä uutuuslevy nimittäin osoittaa, että hän on hylännyt sointuisan mutta raikkaan pohjoismaisen nykykuorotyylin ja siirtynyt vieläkin sointuisampaan mutta ei kovin raikkaaseen tyyliin. Amerikassa suuriin sokerimääriin on totuttu, joten Gjeilo on noussut maan merkittävimpien kuorosäveltäjien joukkoon.
Varaa valita parhaat
Kolmekymppinen kitaristi Patrik Kleemola on menestyksekkään kansainvälisen uransa aikana ennättänyt tilata jo yli kolmekymmentä uutta kitarateosta. Se on sellainen määrä, että uudelle soololevylleen Kleemola on voinut valita päältä parhaat kahdeksan. Niinpä levy muodostaa erittäin täyteläisen nykymusiikkiannoksen.
Knauerin flyygeli-Bach kilkattaa oudosti
Joskus entisvanhaan, kun ei paremmasta tiedetty, oli muodikasta soittaa Bachin cembalokonserttoja modernilla konserttiflyygelillä. Näihin pyrintöihin riittävän ketterä orkesteri saatiin komentamalla filharmonisen sinfoniaorkesterin jousistosta takimmaiset pultit tauolle. Sebastian Knauerin ja Zürichin kamariorkesterin levytys Bachin suvun klaveerikonsertoista on toki edistynyt entisajoista, mutta tuntuu silti ummehtuneelta.
Silkinpehmeä oboe
Reilun tunnin mittainen levy pelkkää säestyksetöntä oboensoittoa saattaa äkkiseltään tuntua yhtä houkuttelevalta ajatukselta kuin sama aika liian tiukkojen vappuilmapallojen puhaltamista. Mutta kun asialla on maailman paras oboisti Céline Moinet, tunti sujuu ilmavasti ja kauniisti. Näin silkinpehmeää, lumovoimaista sointia kuuntelisi pidempäänkin.
Toimiva barokkilevykonsepti
Makedonialainen viulisti Emilio Percan on löytänyt uudelle levylleen kiinnostavan barokkisäveltäjänimen. Giovanni Pianilta on säilynyt jälkipolville vain vihkollinen viulusonaatteja, mutta niiden laatu kyllä riittää yhden levytysprojektin motiiviksi.
Tai Murray ottaa Ysaÿen henkilökohtaisesti
Eugène Ysaÿen sooloviulusonaatit ovat mitä viulistisinta musiikkia. Aikansa suurin viuluvirtuoosi Ysaÿe sävelsi ne vanhoilla päivillään kuin perinnöksi uuden ajan viulisteille. Niihin on tislattu koko sooloviulismin perinne ja viulunsoiton kulttuuri, mutta myös improvisatorisuutta ja vapautta. Pitkään pidin Thomas Zehetmairin hermoherkkää levytystä vuodelta 2004 parhaana Ysaÿe-tulkintana, mutta lähes yhtä lailla minut hurmaa nuori chicagolainen viulisti Tai Murray debyyttilevyllään.
Harmonikka ilmanraikastajana
Parin viime vuoden aikana olen suuresti innostunut tanskalaisesta nykymusiikista, jota maailmalle ansiokkaasti levittää Tanskan kansallinen levy-yhtiö Dacapo. Tanskalaiset eivät raahaa mukanaan yhtä raskasta modernismin painolastia kuin suomalaiset, ja aivan erityisen kevyeksi nykymusiikkiannokseksi osoittautui Dacapon tuore levy, jolla harmonikkatähti Bjarke Mogensen soittaa neljä tanskalaista harmonikkakonserttoa.
Joyce Yang on yhtä aikaa tulinen ja mekaaninen
Joyce Yangin ensimmäinen kappale debyyttilevyltään on Scarlattin haikea sonaatti d-mollissa. Ensimmäiseksi kappaleeksi se on hyvä valinta, juuri sopivan rauhallinen. Jo heti seuraavassa kappaleessa hän esittelee erinomaisia teknillisiä taitojaan, mikä jatkuukin koko levyn ajan.
Eteerinen äänitys viimeistelee hienon Ravel-levyn
Venäläinen Anna Vinnitskaja on jo taiteellisesti niin arvostettu nuori pianisti, että uuden levyn kanteen ei tarvita iltapukukuvaa, intensiivinen tuijotuskuva riittää. Uusi, Ravelin kauneinta pianomusiikkia sisältävä levy on jo kolmas, jonka Vinnitskaja on tehnyt arvostetulle Naïve-yhtiölle. Uraan on selvä syy - Vinnitskajan kosketuksessa on pianon menneen kulta-ajan taikaa.
Tuubaviihdettä - sitäkin on
Täällä Uudet levyt -ohjelmassa olen aina suuresti ihastellut pohjoismaisten naapuriemme kansainvälisiä vaskipuhallintähtiä. Ruotsalaisilla on trumpettiguru Håkan Hardenberger ja pasuunavelho Christian Lindberg, mutta Norja pistää homman isolleen - heillä on tuubapäällikkö Øystein Baadsvik. Uudella potrettilevyllään Baadsvik soittaa modernia viihdeklassista suuren puhallinsinfoniaorkesterin solistina, mutta tilaa on myös parille yllätykselle. Ensimmäinen saadaan heti alkuun, kun Baadsvik soittaa didgeridoota omassa kappalessaan Did you do?, joka yltyy varsin letkeään svengiin.
Kerrankin hauskaa klassista!
Kevään kunniaksi Uudet levyt -ohjelman huojuvasta levypinosta löytyi viimeinkin levyllinen aidosti hauskaa klassista musiikkia: Santiago-jousikvartetti ja kitaristi Ahmed Dickinson Cardenas ovat levyttäneet Leo Brouwerin, Miguel Del Aguilaa ja Javier Alvarezin kappaleita otsikolla Latin Perspective. Kyse ei kuitenkaan ole leimallisesti latinoklassisesta, vaan ihan yleisellä tasolla kiinnostavasta musiikista.
Avara akustiikka auttaa Faustin viulismia
Saksalainen viulisti Isabella Faust on vastikään levyttänyt hyvin omalaatuisen viulukonserttoparin: Bergin ja Beethovenin konsertot. Ennakkokäsitykseni perusteella nämä teokset sopivat Faustin soittotyylille mahdollisimman huonosti, koska hän kaikesta romanttisesta puristuksesta huolimatta tapaa soittaa ohuesti, ikään kuin kielen ja jousen kontakti olisi karhea ja epävarma. Onneksi levy ei ole niin työläännyttävä kuin pelkäsin.
Kirkastettua myöhäisromantiikkaa
Musiikin tohtori Anu Vehviläinen on ennättänyt Karol Szymanowskin pianoteosten kokonaislevytyksessä toiseen levyyn. Vehviläinen teki väitöstyönsä Szymanowskin soolopianotuotannosta, joten oppineisuutta riittää. Onneksi akateemisuus rajoittuu kattavaan levyesittelytekstiin - itse musiikissa tohtorinhattu ei kiristä päätä, vaan Vehviläinen pitää itsensä muusikkona.
- Maisky on Espanjassa kotonaan
Minun on aina ollut vaikea suhtautua sellisti Misha Maiskyn ulkoiseen olemukseen. Kun Maisky parta suittuna, kiharapehko taiteellisuutta uhkuen, valkoinen paita napaan asti auki ja kultaketju välkkyen poseeraa levykansissa, hän näyttää baltialaiselta uusrikkaalta, mikä hän tavallaan onkin. Hämmentävää kyllä Maiskyn uutuuslevy Espana! oli ensimmäinen, jota kuunnellessa pääsin epäolennaisten ulkomusiikillisten tekijöiden yli, ja ymmärsin että mieshän on loistava muusikko.
- Italia on muotia
Italialainen musiikki oli aivan erityisen muodikasta 1700-luvun Lontoossa. Sen ajan vääräleuat ilkkuivat, että jos muusikko haluaa kehittyä taiteilijana, hän menee Italiaan, mutta jos muusikko haluaa rahaa, hän menee Englantiin. Eivät kaikki Italian emigrantit Englannissa menestyneet, mutta parhaat kuitenkin, ja heidän musiikkiaan esittelee L'Avventura Londonin uusi levy, jonka nimikappaleen An Italian rant äsken kuulimme. Levyn ohjelmistossa on brittien rakastamia viuluvirtuooseja Vivaldia, Geminiania ja Corellia sekä muutama tuntemattomampi suuruus.
- Kuka oli Schnittke?
Molinari-kvartetti on tarttunut harvinaiseen haasteeseen ja levyttänyt Alfred Schnittken kaikki neljä jousikvartettoa. Vaikka säveltäjä on merkittävä ja teokset laadukkaita, viime vuosikymmeneltä muistan ainoastaan Kronos-kvartetin suttuisen ja Chilingirian-kvartetin paatoksellisen levytyksen. Molinari-kvartetti on tehtävänsä tasalla ja päivittää näkemyksemme siitä, kuka kumma oli Alfred Schnittke.
- Pianisti Hough säveltää ilman ennakkoluuloja
Minä tunnen pianisti Stephen Houghin lukemattomista Proms-konserteista sekä sellotähti Steven Isserlisin vakituisena soittokumppanina. Niinpä oli aikamoinen yllätys, että BIS-yhtiö levy esitteli Houghin myös säveltäjänä, ja vieläpä varsin monipuolisella ohjelmistolla. Sävellykset pianosonaatista kamarimusiikin kautta sellokonserttoon todistavat, että konserttipianistin ura on antanut Houghille monipuoliset eväät myös sävellystyöhön.
- Perusteltuja taukoja hiljaisuudessa
Gian Francesco Malipiero kuuluu samaan Italian kultaiseen säveltäjäsukupolveen kuin Respighi ja Casella. Kymmenien käyttökelpoisten oopperoiden lisäksi Malipiero nikkaroi seitsemäntoista sinfoniaa, jotka hiljattaisten levytysten perusteella ovat hieman väkinäisesti sinfonian muotoon pakotettuja. Naxos-yhtiön uusi levytys osoittaa, että parhaimmillaan Malipiero oli vapaasti assosioivissa orkesteriteoksissa, joita hän sävelsi kahdella otsikolla: Impressioni dal vero (Kuvia elämästä) ja Pause del silenzio (Taukoja hiljaisuudessa).
- Lontoon-Bachin tunteikas requiem
Harmonia Mundi tarjoaa pääsiäisviikon musiikiksi kiinnostavaa uutuutta. Johann Christian Bachin Requiem ja Miserere eivät tietenkään ole hänen isäukkonsa passioiden veroista hiljentymismusiikkia, mutta vetoavat kuulijaan samalla tavalla kuin Mozartin Requiem. Kun eleganttia klassismia edustava säveltäjä tarttuu suuriin, synkkiin tunteisiin, musiikki saa jännittäviä piirteitä.
- Ondinella taas loistava kuorolevy Baltiasta
Levy-yhtiö Ondine on ottanut asiakseen julkaista maailman parhaiden kuorojen tulkitsemaa vokaalimusiikkia. Suomessa ei ole maailman parhaita kuoroja, mutta Ondine on nokkelasti kääntänyt korvat Baltiaan. Viimeksi kehuin Latvian radiokuoron Vasks-levyn maassta taivaisiin, ja lähes yhtä huikea on Viron filharmonisen kamarikuoron uutuuslevy.
- 1900-luvun musikaalisimmat sellokonsertot
Sellisti Christian Poltéran uusi konserttolevy osuu ohjelmistoltaan napakymppiin. Levyn teokset on valittu hämmästyttävän tarkasti siten, että kuulijalle syntyy mielikuva sekä yhtenäisyydestä että vaihtelusta. Frank Martinin, Arthur Honeggerin ja Othmar Schoeckin sellokonsertot edustavat sitä keskieurooppalaista 1900-luvun alkupuolen tyylisuuntaa, joka ei ole ekspressionistinen, impressionistinen, myöhäisromanttinen, uusklassinen saati avantgardistinen, vaan perinteisen musikaalinen.
- Kuinka rouheasti voi Tshaikovskin konserton soittaa?
Ranskalainen viulisti Laurent Korcia ei kuulu varauksettomiin suosikkeihini. Hänen kiistämätön rohkeutensa kärsii usein soiton rosoisesta, hartsinpölyisestä yleisilmeestä. Naïve-yhtiön uutuuslevyllä Korcia kuitenkin esiintyy edukseen. Kiitos kuuluu nokkelasti valitulle konserttoparille: harvinaisemmassa Korngoldin konsertossa Korcian hyveet korostuvat, kun taas puhki soitettuun Tshaikovskin konserttoon hänen paheensa antavat aivan uutta näkökulmaa.
- Tältä kuulostaa klassismi parhaimmillaan
Levy-yhtiö Ondinea voi onnitella siitä, että se muutama vuosi sitten teki sopimuksen newyorkilaissyntyisen alttoviulistin David Aaron Carpenterin kanssa. Elgarin, Schnittken ja Berliozin jälkeen on tullut kolmannen levyn aika, joka sisältää kolme huippukiinnostavaa teosta: 1700-luvulla eläneen Joseph Martin Krausin kaksi alttoviulukonserttoa ja konserton alttoviululle, sellolle ja orkesterille.
- Käyrätorvi soi täydellisesti ja kovaa
Käyrätorven suurnimi Marie-Luise Neunecker näyttää lakatut kyntensä Brahmsin ja Ligetin triojen parissa. Kalevi Ahon Solo X puolestaan on sen luokan ulkoilmamusiikkia, että on pideltävä hatusta kiinni.
- Japanilaissäveltäjä ei pelkää leikkiä
Tämä levyerikoisuus sisältää japanilaisen Mari Takanon teoksia. Bis julkaisi ensimmäisen Takano-levyn kymmenen vuotta sitten, mikä herätti laajaa kansainvälistä kiinnostusta. Erikoista, että seuraavan levyn julkaisemiseen meni melkein kymmenen vuotta. Nuotitkin on saatavissa vain käsikirjoituksina.
- Renée Fleming osaa ranskansa
Maailman merkittävimpiin laulajiin lukeutuva sopraano Renée Fleming on levyttänyt kokoelman teoksia eniten rakastamallaan kielellä, ranskalla. Kuulemme hienot tulkinnat Maurice Ravelin, Olivier Messiaenin ja Henri Dutilleux’n keskeisistä teoksista.
- Debussyn laulut vuotavat
Taas tuli todistettua, miten laulajat jakavat mielipiteitä. En pidä lainkaan siitä, että sopraano Natalie Dessayn ääni tuntuu vuotavan. Joku toinen voisi sanoa, että hän juuri sillä tavalla tavoittaa Claude Debussyn laulujen unelmoivan maailman. Mutta ei, en taivu.
- Kaksi kontratenoria löysi toisensa
Eipä usein tule eteen duettolevyä kontratenoreille. Sellaisen ovat tehneet Philippe Jaroussky ja Max Emanuel Cenčić. Jaroussky on se suurempi tähti, mutta Cenčić erottuu tummemman ja paremmin fokusoidun äänensä ansiosta.
- Sellisti pysäyttää ajan
Sellisti Johannes Moser on yksi ikäpolvensa kysytyimmistä sellisteistä. Hänellä on kotelossaan arvostettu Echo-klassik-palkinto ja kokemusta maailman tärkeimmiltä konserttiareenoilta. Debyytti Berliinin filharmonikoiden edessä tapahtui viime syyskuussa.
- Tasalaatuista taustamusiikkia
Levy-yhtiö Pilfink, Itä-Suomen lahja vähäväkisille taidemusiikkimarkkinoillemme, on kiinnittänyt talliinsa maamme ykköstrumpetisti Jouko Harjanteen, ja nyt levyjä pusketaan markkinoille tasaisen varmaa tahtia. Laatukin on pysynyt tasaisen varmana, vaikka luovuudesta Harjannetta ei välttämättä voi kehua. Uusin levy "Soirée à la francaise" pelaa varmaan päälle sekä ohjelmistossa että tulkinnoissa.
- Cincinnatin orkesteri liittyy omakustantajien joukkoon
Cincinnatin sinfoniaorkesteri on liittynyt siihen alati kasvavaan huippuorkesterien joukkoon, joka julkaisee levynsä itse. Kehitykseen on monta syytä: kansainvälisten levy-yhtiöiden toiminta on kaventunut, studiolevytysten tekeminen on kallistunut mutta konserttitaltiointien tekeminen helpottunut - ja läsnäolo musiikkimaailmassa myös levyjen kautta pysynyt yhtä tärkeänä kuin aina. Meitä suomalaisia saattaa mairitella, että uusin cincinnatilaisten työllä ja tuskalla omakustantama levy sisältää peräti kaksi suomalaista nykymusiikkiteosta, Aulis Sallisen Sinfonian nro 8 ja Esa-Pekka Salosen Gambitin.
- Anonymous 4 kestää aikaa
Anonymous 4 -lauluyhtyeen neitokaiset ovat suunnilleen Emma Kirkbyn ikäisiä. Heillä on takanaan jo reilu neljännesvuosisata keskiaikaisen musiikin kirkasäänistä veisuuta. Kvartetti ehti välillä olla pari vuotta tauolla, mutta palasi uudella innolla, mistä todistaa myös heidän uusin levynsä. Keskiajan tunnetuimpiin lukeutuvasta musiikkikokoelmasta Las Huelgas -koodeksista on taas löytynyt uutta laulettavaa, ja Anonymous 4 tulkitsee sitä yhtä sulokkailla enkeliäänillä kuin ennenkin.
- Bo Hansson osaa geneerisen pohjoismaisen kuorosoinnin
Ruotsalainen Bo Hansson ei ole maansa arvostetuin taidemusiikkisäveltäjä, mutta kuoropiireissä hänet tunnetaan sekä Ruotsissa että maailmalla. Kuusikymppinen musiikin monitoimimies ja entinen jazz-kitaristi saa yllin kyllin sävellystilauksia, ja Hyperion-yhtiön julkaisema uutuuslevy kertoo syynkin: Hansson hallitsee geneerisen, miellyttävän, pohjoismaisen kuorosoinnin.
- Liian alkuperäinen barokkiooppera?
Uudet levyt -ohjelmassa olen kerta kerran jälkeen hurmaantunut loistavista barokkioopperatuotannoista, jotka on musiikinystävien riemuksi vieläpä saatettu DVD:lle. Menneen ajan unohdettu taiteenlaji on noussut uuteen kukoistukseen, kun moderni dramaturgia ja huumori ovat näyttäneet barokkioopperan nyky-yleisölle kiehtovassa ristivalotuksessa. Pariisin Champs-Élyséen teatterin tuotanto Vivaldin oopperasta Orlando furioso osoittaa kuitenkin, että barokkiooppera voidaan myös pilata, esimerkiksi liialla autenttisuudella.
- Emma Kirkby on alkanut mäkättää
Arvostettu BBC Music Magazine listasi hiljattain Emma Kirkbyn maailman sopraanoiden kaikkien aikojen kärkikymmenikköön. Se on suuri saavutus vanhan musiikin spesialistilta, joka ei ole kerännyt irtopisteitä oopperalavoilta. Kirkbyn ura on kieltämättä vertaansa vailla. Kirkkaalla, kevyellä ja suoralla äänellään hän lähes yksin määritteli renessanssi- ja barokkilaulannan ihanteet jo kolmekymmentä vuotta sitten. Valitettavasti nykyään, 63-vuotiaana, Kirkby ei enää ole entinen, enkelimäinen itsensä, ja uusi levyllinen Montéclairin soolokantaatteja on paikoin työlästä kuunneltavaa.
- Thoresenin fuusiomusiikki palkittiin hyvästä syystä
Vuonna 2010 norjalainen kuusikymppinen säveltäjä Lasse Thoresen voitti pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon vokaalisekstetillään Opus 42. Palkinto ei ole mikä tahansa kunniakirja vaan pohjoismaiden merkittävin tunnustus ja reippaat 40 000 euroa rahaa. Norjalainen Lindberg Lyd on nyt julkaissut teoksesta levytyksen, joten suuri yleisö pääsee viimeinkin ihastelemaan, kuinka etevä teos palkinnon sai.
- 2010-luvun Hilliard Ensemble tulee New Yorkista
Yleensä renessanssin vokaalipolyfoniaa esitettäessä pikkuvirheet sutataan ja epäyhtenäisyys häivytetään tuplaamalla tai mieluummin triplaamalla stemman äänet. Harvassa ovat ne yhtyeet, jotka saavuttavat rikkeettömän puhtauden ja yhtenäisyyden yhdellä äänellä stemmaa kohti. Yksi näistä harvinaisuuksista on New York Polyphony, jonka levy-yhtiö BIS on kaapannut talliinsa.
- Melankolisen kaunis muistolevy Montserrat Figuerasille
Sopraano Montserrat Figueras menehtyi viime vuoden marraskuussa syöpään, pitkään taisteltuaan, perheensä ympäröimänä. Menetys oli suuri myös vanhan musiikin ystäville, jotka monta kymmentä vuotta saivat nauttia Figuerasin täyteläisestä äänestä ja sielukkaista tulkinnoista. Onneksi ja lohdutukseksi Figuerasin ura on dokumentoitu levylle poikkeuksellisen kattavasti. Tästä materiaalista Figuerasin puoliso Jordi Savall on surutyökseen koostanut kahden levyn muistopaketin.
- Uskottavampaa oopperaiskelmää kuin yleensä
Suomalaisten oopperatähtien tangolevyt ja viihdeviritykset aiheuttavat yleensä verratonta myötähäpeää. Isolla äänellä ja vielä isommalla vibratolla pilataan iskelmien välittömyys, yksinkertaisuus ja aitous. Jostain syystä viihdelaulanta luonnistuu espanjalaisilta ja latinalaisamerikkalaisilta oopperatähdiltä paljon pakottomammin. Placido Domingo veteli hiljattain espanjalaisia copla-iskelmiä kuin rutinoitunut keikkalaulaja, ja aivan yhtä vakuuttava on tenori Roberto Alagna, jonka uusin levy Pasión sisältää eteläamerikkalaista iskelmää.
- Pienimuotoista, suurisydämistä
Musiikki tapaa parhaiten säilyä rikkaiden instituutioiden hulppeissa kirjastoissa. Tämän takia esimerkiksi 1500-luvun musiikista on nykyaikaan välittynyt vääristynyt kuva - ikään kuin musiikki olisi elänyt vain katedraaleissa ja hoveissa. Stile antico -lauluyhtyeen ja Fretwork-gambayhtyeen uutuuslevy korjaa mielikuvaamme osoittamalla, että kaunista musiikkia laulettiin ja soitettiin myös yksityiskotien rauhassa.
- Håkan Hardenbergerin ikivihreät hurmaavat myös levyllä
Ruotsalainen trumpetistitähti Håkan Hardenberger ja jousiorkesteri Academy of St. Martin-in-the-Fields kävivät pari viikkoa sitten Helsingin Musiikkitalossa hurmaamassa yleisöä ikivihreillä herkkumelodioilla. Projekti on totta kai saatettu myös levylle, ja hyvä niin, koska puhki soitettuihin hittisävelmiin on tartuttu tavallista huolellisemmin, asenteella jossa tuntuu taloudellisen potentiaalin lisäksi myös taiteellinen näkemys.
- Elämäniloinen musiikkijuhla
Ranskalainen Amarillis-barokkiyhtye on levyttänyt Johann Christian Bachin viisi kvintettoa ja yhden seksteton, ja kerrankin levyn otsikko pitää minkä lupaa - tämä tosiaan on "A Music Party" (Musiikkijuhla).
- Flyygelistä syvyyttä Händelin sarjoihin
Uudet levyt -ohjelmassa pysyttelen yleensä tyylinmukaisen periodisoitannan kannalla, mutta poikkeuksiakin on. Yksi aivan erinomainen poikkeus on Lisa Smirnova soittamassa Georg Friedrich Händelin cembalosarjoja Steinwaylla. Tuplalevyn esipuheessa Smirnova ei pyytele anteeksi. Hän sanoo suoraan, että hänen mielestään moderni konserttiflyygeli tuo Händelin sarjoihin hurmaavaa syvyyttä ja ymmärrystä. Tämän sanottuaan Smirnova soittaa väitteensä todeksi.
- Ei pelkkää BISiä
Sinfonia Lahti on leimautunut vahvasti levy-yhtiö BISiin, mutta mitään virallista yksinoikeussopimusta ei ole. Orkesterin uusimman levyn on julkaissut ranskalainen Mirare-yhtiö, ja vaikka yhteinen kokemus puuttuu, tulos on laatuunkäypää, kansainvälistä musiikkituotantoa.
- Pienempi kokoonpano ei vähennä Ahon sinfonioiden tehoa
Kalevi Aho tunnetaan lukuisista järeistä, intensiivisistä ja paikoin meluisista sinfonioistaan. Sinfoniasarjan rinnalla Aho on säveltänyt myös kolme pienimuotoisempaa kamarisinfoniaa jousiorkesterille. Tapiola Sinfoniettan ja BIS-yhtiön levy osoittaa, että vaikka kokoonpano on pienempi, Ahon intensiteetti pysyy.
- Goldbergien gambaversio haastaa Fretworkin
Bachin Goldberg-muunnelmat kuuluvat suosikkimusiikkiini, ja siksi olen täällä Uudet levyt -ohjelmassa vuosien ajan pitänyt erityistä huolta siitä, että niiden levytykset esitellään ja arvioidaan tuoreeltaan. Gambayhtye Fretworkin versio ilmestyi jo viime vuoden puolella, mutta jäi minulta harmillisesti huomaamatta - mutta onneksi hyvä musiikki ei happane kuukaudessa tai parissa.
- Adagio-levyn solistina Turun tuomiokirkko
Sony Classical -yhtiön Suomen-konttori julkaisi Turun filharmonisen orkesterin Adagio-levyn jo syksyllä, mutta sain sen käsiini vasta aivan hiljattain. Sony ilmeisesti panostaa enemmän Idols-tähtien lanseeraamiseen kuin klassisen musiikin promootioon. Levyn otsikkoa on silti työstetty huolella - "The Most Beautiful Adagios" on kuin tehty supermarkettien halpamyyntiin.
- Tulkinta ja teosvalinnat synnyttivät hienon debyyttilevyn
Vaikka viulisti Mikhail Simonyanin DG-debyyttilevyn konsertot tulevat eri puolilta maapalloa, ne ovat jollakin tapaa sukulaissieluja. Taaksepäin katsovina 1900-luvun teoksina nämä armenialaisen Aram Hatshaturjanin ja amerikkalaisen Samuel Barberin sävellykset onnistuvat hyödyntämään perinnettä ja paikallisia aineksia.
- Suurella kammalla löytyi espanjalaisia lauluja
Sopraano Patricia Petibon on julkaissut espanjalaiseksi mainostetun levyn, jonka espanjalaisuuskäsite leviää Ranskaan, Brasiliaan ja Kolumbiaan saakka tarkoittaen kai jotakin romanttista kevyteksotiikkaa tai ”ei-saksalaisuutta”.
- Näin syttyy kamarimusiikin loiste
Ensemble Kheops -nimiseen kokoonpanoon kuuluvat Suomessakin vierailleet muusikot käyrätorvensoittaja Hervé Joulain ja klarinetisti Ronald van Spaendonck. Joukko voi tarvittaessa kasvaa yhdentoista soittajan kokoiseksi.
- John Cagen lyömäsoitinteokset ovat aikansa lapsia
John Cage oli se bizarri amerikkalainen, jonka tunnetuin teos lienee 4’33”, teos jossa lavalle saapuva pianisti ei soita nuottiakaan. Kaksikymmentä vuotta sitten kuolleen Cagen tuotanto on valtava. Neljännesvuosisadan ajan on jatkunut suuri ponnistus levyttää kaikki hänen teoksensa – näinä vuosina vuorossa ovat lyömäsoitinteokset, joista ensimmäisellä levyllä kuullaan teoksia nimeltä ”Imaginary Landscape” ja ”Credo in US” eri versioineen.
- Kuunnelkaa hyvät ihmiset La Bellissimaa
Yksi viime vuosikymmenen sopraanotapauksista on ollut venäläinen Anna Netrebko, ”La Bellissima”, joka ylimaallisen kauniin äänensä ja kasvojensa ansiosta pitää asemansa DVD-oopperoiden ja megagaalojen vakiotähtenä.
- Laulajat juhlivat suositussa Glagoliittimessussa
Jälleen on ilmestynyt uusi levytys Leoš Janáčekin suosikkiteoksista, Glagoliittimessusta ja sinfoniettasta. Esiintyjäkiinnityksistä erottuvat vahvat laulajat - sekä solistit että Henryk Wojnarowskin valmentama Varsovan filharmoninen kuoro.
- Itämainen eksotiikka löysi sointinsa
Ranskalainen Les Siècles -niminen orkesteri soittaa François-Xavier Rothin johdolla herkullisen kokoelman itämaista eksotiikkaa tavoittelevia sävellyksiä. Pääteos on Igor Stravinskyn Tulilintu, minkä lisäksi mukana ovat muun muassa Alexandre Glazunovin Saraseenien tulo, Christian Sindingin Danse Orientale, Anton Arenskin Egyptin öitä ja Edvard Griegin Pikku peikko pianosarjasta Lyyrisiä kappaleita.
- Mehevän rytmikäs orkesterisäveltäjä Ruotsista
Viime vuosina olen tullut siihen tulokseen, että moderni konserttimusiikki pelastetaan teoksilla, joissa on vahva rytminen draivi, raikas mutta aavistuksen tonaalisuuteen nojaava harmonia sekä mielikuvituksellisesti, korvia huumaavasti käytetty orkesteri. Kaikki tämä pitää vieläpä tehdä omalla äänellä. Ruotsalainen Anders Hillborg on yksi harvoista tällaisen musiikin osaajista, mutta ihme kyllä Ruotsista löytyy samaa lajia toinenkin - Tobias Broström.
- Uuden yleisön kouluttamista - vai ehdollistamista?
Levy-yhtiö Naxos on keksinyt nokkelan ja kauniin tavan hyödyntää laajaa katalogiaan. Se on alkanut paketoida klassista musiikkia lapsille sarjassa, joka käynnistyy levyllä My First Classical Album. Samalla konseptilla on koottu levyt myös pianomusiikista, Mozartista ja Beethovenista.
- Youtube-ilmiön Beethoven-sykli
EMI Classicsin kunniaksi on sanottava, että yhtiö seuraa nykyistä mediatodellisuutta tarkasti. Yhtiön uusinta pianistikiinnitystä HJ Limiä ei valittu kilpailumenestyksen vaan Youtube-menestyksen perusteella. Verkkoon ladattu parin vuoden takainen Baselin-konsertti sai aikaiseksi niin valtavan tietoliikenteen, että EMI vakuuttui Limin fanipohjasta ja karismasta. Valitettavasti EMI valitsi Limin debyyttiprojektiksi Beethovenin pianosonaattien kokonaislevytyksen, mikä ei parhaalla tavalla hyödynnä Youtube-karismaa.
- Georghiun kunnianosoitus Callasille ei sorru matkimiseen
EMI Classicsin suurin tähti on Angela Georghiu ja hyvästä syystä. Karismaattinen, kuvankaunis sopraano tekee näyttäviä rooleja maailman tärkeimmillä oopperalavoilla, saa mediahuomiota lemmenhuolillaan ja levyttää säännöllisesti sekä kokonaisia oopperoita että aariakokoelmia. Georghiun uuden levyn otsikoksi EMI on rohjennut laittaa "Homage to Maria Callas". Kyse ei ole vain kunnianosoituksesta vaan myös markkinoinnista, Georghiun nostamisesta Callasin rinnalle.
- Romanttista Bartókia
Kanadalainen viulisti James Ehnes levytti jokin aika sitten Bartókin viulukonsertot, ja projekti jatkuu nyt saman säveltäjän viulusonaateilla ja -rapsodioilla. Ehnesiä on kehuttu aikamme Jascha Heifetziksi, mutta tämän levyn perusteella jättäisin vertailut sikseen. Heifetz oli suoraviivainen, hermoherkkä virtuoosi kun taas Ehnes on romanttinen, täyteläisellä vibratolla soittava tyyliniekka.
- Uusi manner, vanhentuneet barokkimetkut
Amerikan periodiylpeys Philharmonia-barokkiorkesteri oli kymmenisen vuotta sitten yksi merkittävimmistä vanhan musiikin yhtyeistä. Sen levytyksiä soitettiin täällä Suomen Yleisradiossa taajaan, mikä osaksi johtui siitä, että Yhdysvaltoihin ei silloin tarvinnut maksaa esityskorvauksia. Philharmonia-barokkiorkesterin tuore levytys Vivaldin Vuodenajoista osoittaa, että aika entinen ei koskaan enää palaa - joukkio on taantunut tekemään tusinatulkinnan.
- Eliittikokoonpano soittaa Bachinsa taitavasti
Maailman parhaisiin lukeutuva vanhan musiikin kokoonpano Freiburgin barokkiorkesteri on ottanut haasteen vastaan ja levyttänyt Bachin suursuosikit, neljä orkesterisarjaa. Millä eväillä liittyä levytysperinteeseen, jossa kilpailevat Tafelmusikin, Musica Antiqua Kölnin, Akademie für Alte Musik Berlinin, Boston Baroquen tai La Petite Banden kaltaiset jättiläiset?
- Maurice Ravelin pianomusiikista syntyi täydellinen levytys
Steven Osbornen levylle on satanut ylistyksiä, joihin on helppo yhtyä. Maurice Ravelin pianomusiikki vaatii monipuolista muusikkoutta, johon kuuluvat erinomainen tekniikka, rikas fantasian ja sointivärien taju sekä taito luoda dramaturgisesti kestäviä kokonaisuuksia väliin hankalistakin aineksista.
- Meksikolaissäveltäjä kirjoitti kuusi hienoa jousikvartettoa
Meksikolainen nykymusiikki on ollut minulle täysin valkea alue, joten en ollut koskaan kuullutkaan maan merkittävimmästä nykysäveltäjästä Mario Lavistasta (s. 1943). Olipas hyvä että aukko tuli paikattua, sillä hänen jousikvartettonsa ovat upeaa musiikkia.
- Englanninkielisiin yksinlauluihin löytyy oikea tunnelma
Yksi Britannian arvostetuimmista laulajista, mezzosopraano Sarah Connolly, on esittelee uutuuslevyllään valikoiman maansa parhaita yksinlauluja. Levyn ohjelmisto ulottuu 1920-luvun kultakaudesta Richard Rodney Bennettin sarjaan, jonka foxtroteissa ja tangossa Connollystä kuoriutuu viettelevä kabaréelaulaja.
- Bach voi soida ällöttävästi
Klassikkolevytysten ääressä yritän unohtaa luutuneet käsitykseni ja olen valmis niiden murtamiseen. Olen suvaitsevainen Bachin kuuntelija ja minulle sopii sen soittaminen modernilla konserttiflyygelillä (jopa 1980-luvun Yamahalla).
- Tervetuloa, kärsimys!
Uudella levyllä kuullaan 1700-luvulla syntyneitä lamentaatioita, joiden esikuvana on Palestrinan kaksi sataa vuotta aiemmin luoma vanhurskas tyyli. Musiikin vanhanaikaisuus ja toisaalta ajanmukaiset oopperavaikutteet tekevät siitä kiehtovan historiallisen saarekkeen.
- Purcell-fuusiota hifiäänellä
Brittiläinen levy-yhtiö Linn Records ratsastaa jo nimensä puolesta korkealaatuisen mutta persoonallisen brittihifin maineella. Yhtiön levyt soivat yleensä varsin makoisasti, ja aivan erityisen hyvin Linnin äänifilosofia sopii Henry Purcellin triosonaatteihin, joita uudella levyllä soittaa Retrospect-trio.
- Vänskän "uusi" Sibelius-sykli
Kapellimestari Osmo Vänskä on Minnesotan orkesterin kanssa viimeinkin saanut käynnistettyä Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytyksen sinfonioilla kaksi ja viisi. Vastaavan kokonaislevytyksen Vänskä teki jo lahtelaisten kanssa viitisentoista vuotta sitten, mutta tokihan iso amerikkalainen orkesteri on parempi kuin nousukiitoiset lahtelaiset ja tokihan tulkinta kypsyy. Mutta ei se kypsy, tai ainakaan totuus ei ole yksioikoinen.
- Herkkuja Rautavaaran makkarakoneesta
Ondine-yhtiö jatkaa sitkeästi Einojuhani Rautavaaran musiikin saattamista levylle, ja mikäs on jatkaessa, kun Rautavaara voimansa tunnossa edelleen säveltää tasalaatuista, muhevasti soivaa orkesterimusiikkia. Sellaista ovat uudenkin levyn pääteokset, toinen sellokonsertto "Towards the Horizon ja lyömäsoitinkonsertto "Incantations".
- Sellon ja teorbin sointihurmaa
Puolituntematon divaritason säveltäjä Giovanni Benedetto Platti löysi 1700-luvun alussa niin sanotun vihreän oksan erään rikkaan kreivin hovista. Kreivi soitti intohimoisesti selloa, joten Platti sävelsi hänelle soitettavaa, ja hyvä että sävelsi. Plattin sonaatit ole maailman nerollisinta musiikkia, ja puisevasti soitettuna niiden olisi ollut parempi jäädä arkistoihin pölyä keräämään. Sellisti Sebastian Hessin ja luutisti Axel Wolfin tulkintana tämä musiikki kuitenkin elävöityy ehkäpä barokin sielukkaimmaksi hovimusiikiksi.
- Innostava paluu lastenkamarimusisointiin
Minua vanhemmat suomalaisen nykymusiikin ystävät muistavat 60-luvun lastenkamarikonsertit, joissa rikottiin perinteitä, sääntöjä ja soittimia. Konserttien äänimaisema rakennettiin oikeita soittimia tai muita esineitä väärinkäyttämällä. Kapinahenkinen rahistelu, kopistelu ja hakkaus jäi sittemmin muodista, mutta vähitellen se on tehnyt paluun - tosin ilman kapinahenkeä, oikeana musiikkina. Esimerkiksi ruotsalainen Curious Chamber Players palauttaa avantgardistiset äänikokeilut musiikin työkalupakkiin, ja tekee sen hienosti myös uudella levyllään.
- Beethoven-projektin lupaava alku
Onyx-yhtiö tuntuu kaappaavan leipiinsä kaikki kamarimuusikot, jotka suhtautuvat työhönsä vakavasti. Sellainen on myös nuori pianisti Jonathan Biss, tunnetun muusikkosuvun vesa. Alttoviulisti Paul Biss ja viulisti Miriam Fried ovat suomalaisille tuttuja lukuisilta kesäfestivaaleilta, eikä polvi ole heidän pojastaan ainakaan pahentunut, niin etevästi Jonathan aloittaa kunnianhimoisen projektinsa, Beethovenin pianosonaattien kokonaislevytyksen.
- Sointuisasti neljällä saksofonilla
Raschèr-saksofonikvartetti on tehnyt varsin pitkän ja runsaan päivätyön, kun ottaa huomioon kokoonpanolle sopivan ohjelmiston niukkuuden. Nelikko on soittanut Bachinsa moneen kertaan, ja nykyään pääpaino asettuu uudelle musiikille, jota saksofonikvartetille sävelletään koko ajan lisää. BIS-yhtiön uutuuslevyllä Raschèr-kvartetti soittaa kolmen yli viisikymppisen säveltäjän konsertot, ja kaikkien osapuolten kokemus kuuluu varmuutena ja musikaalisuutena.
- Hyvää nykymusiikkia saa markkinoida seksillä
Entisaikojen jättiyhtiö EMI Classics on viime ajat ollut hiipumaan päin, mutta vielä heillä riittää tähtiluokan artisteja, muun muassa brittiläinen Alison Balsom. Hän on vaalea, modernisti seksikäs nainen, joka soittaa perinteisen miehekästä soitinta, trumpettia. Lienee selvä että Balsomia on helpompi markkinoida kuin vaikkapa kotomaamme totista torvensoittajaa Jouko Harjannetta. Markkinoinnin helppoudessa ja muusikon seksikkyydessä ei ole mitään pahaa, etenkään jos niillä saadaan ilmoille ja kuunteluun niinkin kiinnostavaa musiikkia kuin Balsomin uudella levyllä.
- Onneksi seurakuntien levyt ovat parantuneet
Joskus kymmenen vuotta sitten seurakuntien julkaisemat puolihengelliset taidemusiikkilevyt kuuluivat tukevasti harrastemusiikin puolelle ja aiheuttivat ammattipiireissä lähinnä myötähäpeää - jos ei soitolla niin ainakin äänityksellä ja graafisella suunnittelulla. Onneksi äänityksen, grafiikan ja soitonkin taso on noussut - seurakuntakategorian levyistä saa nykyosaamisella aivan asiallisia musiikkituotteita. Sellainen on myös Vihdin seurakunnan julkaisema sellisti Hannu Kiisken soololevy.
- Mikä meni mönkään?
Olisi oikein mukava jos kaikki musiikki olisi hyvää, mutta ei se ole. Silloin musiikkikriitikon tehtävänä on kritisoida - tai siis haukkua. Musiikinkuluttajapalvelutehtäväni nimissä minun on nyt kerrottava, että Gérard Caussé soittaa alttoviulua huonosti, ja hänen uusin levynsä on joko suuri munaus tai tietoista musiikinkuluttajan kusettamista.
- Keskiaikainen herkkupöytä
Joskus 2000-luvun alussa kaikilla vakavasti otettavilla keskiaikaisen musiikin levyillä piti olla ainakin yksi Johannes Ciconian kappale. Tämä flaamilainen säveltäjäguru sävelsi sekä hengellistä että maallista musiikkia kaikilla aikansa tyyleillä, joten valikoimaa riittää moneen yhteyteen. Sikäli on yllättävää, että Ciconian koko tuotanto mahtuu tuplalevylle - sellaisen on julkaissut belgialainen levy-yhtiö Ricercar.
- Orkesteri voittaa solistin Vivaldin aarioissa
Saksalaissopraano Simone Kermes on sen verran ansioitunut barokkimusiikin saralla, että hän katsoi asiakseen saattaa markkinoille vielä yhden levyllisen Vivaldin aarioita; niitähän on viime aikoina kuultu sekä ovista että ikkunoista. Kermesin aariavalikoima on melko tyypillinen. Kaksi neliosaista kantaattia antaa ryhtiä ja vilkkaan sotaisat ooppera-aariat antavat menoa ja meininkiä.
- Kaksinkertaisen kömpelö Goldberg-versio
Vuosien mittaan olen kehittänyt intohimon Bachin Goldberg-muunnelmiin. Aina kun tästä kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivestä ilmestyy uusi versio, kuuntelen sen ahnaasti - ja yleensä petyn. Nerokkaita klassisia tulkintoja on hyvin harvassa, ja vielä harvemmassa on aidosti uutta näkökulmaa tuovia jazz-versioita. Newyorkilainen nuori jazzpianisti Dan Tepfer on kantanut oman kortensa kekoon, mutta ei se keko siitä juuri komistunut.
- Jatko-osan taidetta
Monen levyn mittaiset kokonaislevytysprojektit ovat musiikin kannalta tärkeä asia - onhan se tyydyttävää saada harkittu ja syvällinen näkemys laajaan kokonaisuuteen, vaikkapa nyt sitten Franz Xaver Richterin sonaatteihin huilulle, cembalolle ja sellolle. Musiikkikriitikolle moiset projektit ovat epämukavia. Jos ensimmäinen levy on hyvä ja toinen jatkaa samaa rataa eikä levyjen musiikkia oikein erota toisistaan, niin mitä voi sanoa?
- Konserttipianismi pilaa kuubalaiset tanssit
1800-luvun lopulla elänyt säveltäjä ja pianisti Ignazio Cervantes on sikäli poikkeuksellinen henkilö, että hän asusteli Kuubassa ja yritti siellä asti jatkaa keskieurooppalaista pianoperinnettä. Eikä siinä kaikki - Cervantesilla oli vieläpä kunnianhimoinen pyrkimys yhdistää oman maansa tanssillinen musiikkiperintö romanttiseen pianismiin. Idea oli hieman sama kuin Chopinillä, joka hienovaraisesti muokkasi puolalaisista tanssilajeista ja kansansävelmistä omaäänistä pianomusiikkia.
- Hvorostovski äänen ytimessä
Valkotukkainen baritonikomistus Dmitri Hvorostovski kuuluu Ondine-yhtiön onnistuneisiin taiteilijakiinnityksiin. Hän vetää yleisöä niin oopperarooleissa kuin konserteissakin - ja ennen kaikkea hänen äänensä tuntuu vuosien mittaan vain kypsyvän ja paranevan. Uudella levyllä Hvorostovski tarjoilee Rahmaninovin romansseja - ja oppitunnin siitä, mitä on äänen ydin.
- Making of -dokumentista ei lisäarvoa Mullovan fuusiolevylle
Puolisen vuotta sitten arvioin tässä ohjelmassa viulisti Viktoria Mullovan ja hänen miehensä, jazz-sellisti Matthew Barleyn fuusiolevyn The Peasant Girl. Muistaakseni en innostunut. Kunnianhimoisen levyn tavoitteena oli kaivella Mullovan maalaistyttöjuuria ja viulunsoiton mustalaisperinnettä. Mullova kuitenkin pysyi Moskovan konservatorion huipputuotteena eivätkä Barleyn jazzia ja progea yhdistävät sovitukset nousseet siivilleen, vaikka bändin pojat kuinka yrittivät. Penseä vaikutelma jäi kaivelemaan, joten kun Onyx julkaisi levystä making of -dokumentin DVD:nä, päätin antaa levylle uuden mahdollisuuden. Ehkä haastattelut ja studiosessiomateriaali avaisivat levyn tarkoituksen uudella tavalla.
- Kokeellista kvartetti-ilmaisua vuonna 2012
Millaista voisi olla kokeellinen jousikvartetti-ilmaisu 2010-luvulla? Sadomodernismin harmaus on hylätty, koputukset ja rohistelut havaittu epäluonnollisiksi, Kronos-kvartetin crossover meni muodista jo 90-luvulla. Pitäisi ottaa huomioon äänitekniikan kehitys, pitäisi löytää uusia yleisöjä taidemusiikin ulkopuolelta, pitäisi olla miellyttävää mutta haastavaa. Yhden ehdotuksen 2010-luvun jousikvartettisoundiksi tekee Radio String Quartet Vienna uudella levyllään Radiodream.
- Jyväskylän KO tarvitsee isompia haasteita kuin Naxos ja Pleyel
Jyväskylän kaupunginorkesterin ilahduttavan runsaat Naxos-levytykset ovat painottuneet Haydn-sarjaan sekä 1800-luvun alkupuolen ykkösdivarin säveltäjiin. Orkesterin koon, kehitystavoitteiden ja taloudellisten realiteettien kannalta tämä on ymmärrettävää, mutta alkaisin silti kaivata keskisuomalaisilta korkeamman profiilin näyttöjä kuin uuden levyn Pleyel-ohjelmisto.
- Vivaldin Teuzzone ohittaa suojauksen
Levy-yhtiö Naïve on jo yhdentoista vuoden ja yli neljänkymmenen levyn verran toteuttanut massiivista Vivaldi-projektiaan. Tarkoituksena on saattaa levylle kaikki Torinon yliopiston kirjaston Vivaldi-käsikirjoitukset, ja niitähän riittää. Projektin levyt tunnistaa kansikuvista, jotka ovat raikkaita, tyylikkäitä kasvokuvia kauniista mallitytöistä. Uudet levyt -ohjelmassa projektin levyjä on esitelty ja arvioitu sitkeän säännöllisesti, ja kun sain käsiini uuden tripla-CD:n Vivaldin oopperasta Teuzzone, turnausväsymys iski. Mutta ohi meni - levy on upea.
- Viktoriaaninen alttoviuluhurmio
1900-luvun alussa Britanniaan ilmaantui kuin tyhjästä polkaisten maailman ensimmäinen alttoviulusolistiksi kelpaava taiteilija, Lionel Tertis. Ohjelmistoa hänellä ei ollut mutta sitä tehtiin nopeasti. Hyperion-yhtiön uusi levy dokumentoi romanttisen alttoviulismin hurmioituneen, innoittuneen alkuajan oivallisessa hengessä.
- Mustonen, Skrjabin - ja Fazioli
Olli Mustonen on viime vuosina paitsi rauhoittanut ryöpsähtelevää pianismiaan myös niittänyt mainetta Skrjabinin musiikin tulkkina. Äkkiseltään ihmetyttää, kuinka Mustosen korkeaoktaaninen ja erotteleva soitto muka sopii myöhäisromantiikan hämyilyyn, mutta Ondinen uutuuslevy todistaa, että yhdistelmässä on runsaasti hyviä puolia.
- Miksei Suomessa ole Latvian radiokuoroa?
Olen vuosien mittaan päätynyt siihen vakaumukseen, että aina kun Latvian radiokuoro julkaisee levyn, kyseessä on merkkitapaus. Kokoonpano ei tihku mediaseksiä mutta kuuluu taiteellisesti levy-yhtiö Ondinen parhaisiin kaappauksiin. Aina kun latvialaiset laulavat, iloitsen musiikin puolesta, mutta samalla suren, ettei meillä Suomessa ole tällaista suvereenin ammattitason kuoroa, jonka sointi yhdistää keskieurooppalaisen korrektiuden, slaavilaisen paatoksen ja pohjoismaisen kirkkauden.
- Ranskalais-italialaista esioopperaa
Ranska ei ikinä ole ollut järin menestyksekäs oopperamaa. Jo taidemuodon alkuaikoina 1600-luvun lopulla Ranskassa ymmärrettiin, että omalla oopperareseptillä ei pitkälle pötkittäisi, ja katse käännettiin trendikkääseen Italiaan. Muodin aallonharjalla ratsasti nuori nousukas nimeltä André Campra, joka ahnaasti tarttui tilaisuuteen ja nimesi uuden oopperansa Venetsian karnevaaleiksi. Otsikko lupaa riemua ja kirjavuutta, mutta nykykuulijalle tarjolla on lähinnä italialaisten ja ranskalaisten vaikutteiden hienovaraista bongailua.
- Tuttua Savall-estetiikkaa rauhanomaisin maustein
Jordi Savall joukkoineen on viime vuosina ottanut tavakseen tehdä järkälemäisiä CD-kirjoja, joissa tiettyä teemaa valotetaan tuplalevyllisellä musiikkia, sivistyneellä esseistiikalla ja kuvilla. Lajin uusin edustaja kantaa otsikkoa Mare Nostrum, ja se sisältää entistä pontevamman rauhanviestin. Kulttuurisesta näkökulmasta tämä on hyvä asia.
- Paul Hillierin eksoottisia löytöjä
Paul Hillier on arvostettu kuoronjohtaja ja muusikko ja visionääri, mutta hänen viimeisimpien levytystensä perusteella en ole ollut varma, pärjääkö hän nykyisessä kotipesässään Tanskassa. Kööpenhaminan Ars Nova -yhtyeen yksilötaito ja kunnianhimo eivät oikein tunnu riittävän kansainväliseen huipputasoon, tai ehkä Hillier ei enää jaksa vaatia tarpeeksi. Uusi levy lupaa parempaa, ja muistuttaa mieliin, että parhaimmillaan Hillier on löytäjä ja etsijä vertaansa vailla.
- Suomessa ei ole Nordheimin veroista modernistiklassikkoa
Täällä Suomessa on ja on ollut säveltäjiä moneen lähtöön, mutta kellään ei ole samaa asemaa kuin Arne Nordheimilla oli Norjassa. Meillä modernismi oli joukkoliike mutta Norjassa Nordheim joutui yksinään siivoamaan kansallisromantiikan jätteet ja raivaamaan tilaa uudelle. Simax-yhtiön uutuuslevylle on koottu tämän modernistitaistelijan orkesteriteoksia kuusikymmentäluvulta 2000-luvulle.
- Hahn löytää musiikkia Ivesin sonaateista
Amerikkalainen vakuutusliikemies ja säveltäjä Charles Ives tunnetaan omaleimaisena esimodernistina, joka muiden outojen päähänpistojen ohessa härskisti liimaili oman aikansa renkutuksia myöhäisromanttisen sävelkielen sekaan, päälle ja alle, usein vielä eri sävellajissa ja rytmissä. Siksi on kiinnostavaa, että amerikkalainen viuluilmiö Hilary Hahn on valinnut uudelle levylleen Ivesin sonaatteja, ja vielä kiinnostavampaa on, että Hahn löytää niistä suurta kauneutta ja herkkyyttä.
- Elokuvasäveltäjä Herrmannin nuoruudensyntejä
Bernard Herrmann muistetaan elokuvamusiikista ja vain siitä. Hitchcockin ja monen muun elokuvaohjaajan luottosäveltäjä oli kuitenkin monipuolinen muusikko, joka ammattiylpeydellä julisti, että "täytyy olla hyvä säveltäjä että voi olla hyvä elokuvasäveltäjä, enkä kutsuisi useimpia kollegoitani säveltäjiksi."
- 50-luvun urkudesignia
Säveltäjä Jaakko Linjama tunnetaan Olympiahymnistä eikä juuri muusta. Ahkera urkutohtori Jan Lehtola on ottanut asiakseen muistuttaa, mitä muuta tämä pitkän linjan kirkkosäveltäjä ja urkuri sai aikaiseksi Muuramen perukoilla eläessään. Linjaman urkumusiikkia esittelevälle levylle Lehtola on valinnut soittimekseen Jyväskylän Taulumäen kirkon urut.
- Epätasaisuus kiusaa nokkahuilulevyä
Epätasaisuus vaivaa nokkahuilisti Michala Petrin uutuuslevyä. Parasta antia ovat nopeiden osien virtuoosipaikat, sillä Petrin tekniikka vaikuttaa virheettömältä. Ihailtava on myös tapa, jolla hän tekee hengityspaikoista luontevan osan teoksen kerrontaa.
- Viulutähti levytti taas klassikon
Kanadalaissyntyinen James Ehnes on saavuttanut suurta suosiota levytyksillään ja kiertueillaan. Hänen Stradivariuksessaan on hauraan kaunis ääni ja hänellä on kyky saada musiikki puhumaan.
- BBC löysi Rózsa-levylle erinomaiset muusikot
Miklós Rózsa (1907–1995) ei kauaa viihtynyt synnyinmaassaan Unkarissa, vaan kouluttautui Saksassa, työskenteli Ranskassa ja Britanniassa ja lopulta Yhdysvalloissa, jossa hän kohosi merkittävään asemaan suosittuna elokuvasäveltäjänä.
- Kiviniemi jyräyttelee luxembourgilaisia huippu-urkuja
Kalevi Kiviniemi on julkaissut hienon levyn, jolla hän soittaa Luxembourgissa sijaitsevan Dudelangen kaupungin Martinkirkon uruilla ranskalaista ohjelmistoa. Alkaneena vuonna 100 vuotta täyttävät urut rakensi saksalainen Georg Stahlhuth yhdessä poikansa Edouardin kanssa.
- Sloveniankielisistä lauluista syntyi laatulevy
Saksankieliset Liedit tunnetaan, mutta mitenkäs on slovenialaisten laita? Nyt slovenialaisia yksinlauluja ja duettoja saa kokonaisen levyllisen verran laadukkaina tulkintoina.
- Fasch-tulkinnoista tuli tuskin hovikelpoisia
Johann Friedrich Fasch (1688–1758) työskenteli 36:n vuoden ajan Berliinin lähellä sijaitsevassa Anhalt-Zerbstin hovissa. Hän sävelsi kantaatteja ja muuta musiikkia seremoniakäyttöön sekä soitinteoksia musiikkia rakastavan Johann Augustin ja tämän vaimon Hedwig Friederiken viihdykkeeksi.
- Uudelleenlöydetty renessanssimessu ravisuttaa
Tämä ei ole suositeltava levy pelkästään 1500-luvun messumusiikin ystäville, vaan kaikille joilla on kyky kuunnella ja tuntea. Viime vuoden puolella julkaistu levy sai lokakuussa Gramophone-palkinnon, sillä se on myös eräänlainen kulttuuritapaus.
- Tässä ovat vuoden 2011 mielenkiintoisimmat levyt
Musiikkitoimittaja Janne Koskinen valitsi itsevaltiaan tavoin vuoden 2011 aikana ilmestyneistä kotimaisista taidemusiikkilevyistä mielenkiintoisimmat. Mukaan pääsi myös dokumenttielokuva Carlos Kleiberista, sillä hän on ”melkein suomalainen, koska on kapellimestari”. Vuoden henkilöksi Koskinen valitsi säveltäjä Ilkka Kuusiston, jonka uuden oopperan Kansallisooppera tammikuussa hyllytti.
- Yksiulotteista Bachia
Johann Sebastian Bachin sonaatit viululle ja klaveerille ovat kamarimusiikin kiistämätöntä parhaimmistoa. Uusimman kokonaislevytyksen niistä ovat tehneet viulisti Florian Deuter ja cembalisti Philippe Grisvard. Nimet eivät äkkiseltään sano mitään, mutta kumpainenkin on tehnyt näyttävää uraa Keski-Euroopan merkittävimmissä barokkiorkestereissa. Valitettavasti levy ei aivan pärjää viimeaikaisille kilpailijoilleen.
- Matalamielinen Paganini-dokumentti
Uudet levyt -ohjelmassa on viime aikoina esitelty myös DVD-taltiointeja. Kansainväliset ooppera- ja konserttitaltioinnit avartavat mukavasti näköalaa maailman musiikkitarjonnan huippuihin. Samaa toivoin myös Christopher Nupenin dokumenttielokuvalta Paganini's Daemon, mutta jouduin karvaasti pettymään.
- Akustiikkaongelmat hämärtävät TFO-osaamista
Turun filharmonisen orkesterin ja Petri Sakarin uutuuslevy Aarre Merikannon sinfonioista nro 1 ja 3 on monella tapaa ajankohtainen. Kulttuuripääkaupungin orkesteri on vasta viime vuosina tarttunut innolla levytystyöhön; ylikapellimestari Petri Sakari päätti kautensa vastikään; Merikannon Juha pyörii Kansallisoopperassa, ja saattaa herättää kiinnostuksen säveltäjän muuhunkin tuotantoon.
- Klassista metallia
Levy-yhtiö Naxoksen Suomen osasto on herännyt siihen hienoon todellisuuteen, että Suomessa on erittäin paljon musiikista syvällisesti innostunutta nuorisoa. Klassisen puolen yhtiön harmiksi Suomen nuoriso tosin on syvällisesti innostunut lähinnä metallimusiikista, vaan eipä hätää. Naxos on Suomen mustille ja raskaille musiikkimarkkinoille tuottanut kolmen levyn boksin otsikolla Dark Side of the Classical Music.
- Angry Birds ja kumppanit sinfonisesti
Videopelimusiikki lienee tällä hetkellä yksi taloudellisesti ja kulttuurisesti tärkeimmistä musiikin lajeista. Se musiikki, minkä säestyksellä teinipojat ja nörttiaikuiset tuhlaavat kolmasosan elämästään, ei voi olla vaikuttamatta syvällisesti kulttuuriimme ja musiikkielämyksiimme. Ei siis ihme, että London Philharmonic Orchestra on löytänyt markkinaraon ja äänittänyt levyllisen tunnetuinta videopelimusiikkia sinfonisina versioina.
- Chopin-guru Mertanen onnistuu jälleen
Alba on vastikään julkaissut kaksikin levyä Turun filharmoniselta orkesterilta. Toisessa tosin huomio kiinnittyy lähinnä pianosolisti Janne Mertaseen, joka on Alban monivuotinen luottotaiteilija. Ohjelmisto on valittu otsikolla Grand Chopin, mikä tarkoittaa orkesterisäestyksellisiä, näyttäviä konserttikappaleita, sellaisia kuin Puolalainen kansanlaulufantasia ja Klakowiak-konserttirondo.
- Perinteisenkarhea mieskuorojoulu
Yläluokkainen brittilaulelu, ruotsalaisen kuoroperinteen hempeys ja lapsikuorojen vilpittömyys sopivat toki jouluun, mutta itse kaipaan myös aitosuomalaista mieskuoroa. Sellaista missä ei ole kontratenoreita, mikrofoneja tai muita hömpötyksiä, vaan rivitolkulla patinoituneita tenoreita ja möreitä bassoja laulamassa vanhojen kansakouluopettajien tekemiä joululauluja kansallisromanttisiin teksteihin. Sellaista tarjoaa tänä jouluna mieskuoro Laulu-Miehet, jota johtaa Matti Hyökki.
- Sulavampaa kuin jouluruoka
The King's Singers ei esittelyjä kaipaa edes täällä Suomessa, niin monesti nämä sulavat brittiherrasmiehet ovat käyneet täälläkin julistamassa kontratenorein somistetun miesyhtyelaulun iloista sanomaa. Mitä ilmeisimmin nämä kuninkaan laulumiehet tekevät joulukiertueellaan tiliä siinä missä Rajatonkin, niin varmaotteiselta ja harkitulta heidän joululevynsä vaikuttaa. Signum Classics -levymerkillä julkaistu kokonaisuus on sitä paitsi aito konserttitaltiointi, mikä todistaa miekkosten rikkeettömästä osaamisesta.
- Joulun ammattilaiset
Suomessa harva suhtautuu jouluun samalla ammattimaisuudella kuin lauluyhtye Rajaton. Moni-ilmeiseen mikrofonilaulantaan suuntautunut kuusikko maksaa tänäkin syksynä itselleen kuukausipalkkaa sitkeästä joulunvietosta pitkällä ja loppuunmyydyllä kiertueella. Rajattoman edellinen joululevy on myynyt käsittämättömät satatuhatta kappaletta, ja myy edelleen, mutta täksi jouluksi yhtye teki aiheesta uuden version.
- Tähtikirkasta kuorotunnelmaa
Kamarikuoro Sofia Vokalensemble on tulosta Tukholman huippulaadukkaiden musiikkikoulujen työstä. Sekakuorossa laulaa nuoria aikuisia, jotka jo peruskoulun musiikkiluokilla ovat kasvaneet musiikkiin ja lauluun. Tuloksena on pohjoismaista kuoroperinnettä kauniisti ja ammattimaisesti edustava kuoro, jonka kuulas, suorastaan tähtikirkas sointi sopii joulumusiikkiin kuin tähti kuusenlatvaan.
- Mietiskelyjazzia jouluyöhön
Mitä kuunnella jouluyönä, sitten kun joulu on jo laantunut, kun lahjakrääsä on kärrätty pois olohuoneesta, kun lapset ja sukulaiset ovat menneet nukkumaan, kun toivon mukaan pakkaslunta satelee ja vain kuusen kynttilät valaisevat? Silloin ei oikein sietäisi reipasta barokkia eikä kestäisi joululaulujen liturgiaksi laimentuneita sanoja, ja kuitenkin haluaisi taustalle jotain levollista, mieluusti sellaista jossa kuuluisi joulun taianomaisuus.
- Bachien perhejoulu kestää uudelleenjulkaisun
Vanhoista levytyksistä uudella teemalla kokoonpantu barokkimusiikkikokoelma on sangen yleinen joulumusiikin laji. Olemattomien tuotantokustannusten ansiosta levy-yhtiöt saavat puristettua tällaisten sillisalaattien hinnan mid price -kategoriaan, mikä takaa pääsyn tavaratalojen musiikkihyllyyn ja sieltä tavalliselle kansalle. Joukkoon mahtuu vanhentunutta kuraa, mutta Capriccio-yhtiön barokkijoulukokoelma otsikolla Weihnachten der Bach-Familie.ei ole pahimmasta päästä.
- Sekava joulutarina
Vanhan musiikin kuoroguru Paul Hillierin joulunviettoon kuului hänen nuoruudessaan brittiläinen, katolinen Nine Lessons and Carols -perinne. Siinä joulutarina kerrotaan yhdeksällä lukukappaleella ja niiden väliin sijoitetuilla joululauluilla. Laatulevy-yhtiö Harmonia Mundin joulumusiikkitarpeeseen Hillier on nyt muokannut perinteestä oman, kansainvälisen versionsa, jonka esittävät hänen omat tanskalaisyhtyeensä Theatre of Voices ja Ars Nova Copenhagen.
- Joulurosollia kuninkaalliseen makuun
Ruotsalaiset odottavat tällä hetkellä joulun lisäksi myös prinsessa Victorian vauvaa, ja siksi lienee sopivaa poimia seuraava joululevy Ruotsin hovista. Julmusik på Kungliga Slottet on Ruotsin hovin ja kuninkaallisen soittokunnan yhteisprojekti, ja kun myyntitulotkin menevät hyväntekeväisyyteen, niin täällä Suomessakin sopii katsastaa kansankodin virallinen joulumusiikki.
- Ranskalainen meriupseeri sävelsi hienoa kamarimusiikkia
Outoa, ettei säveltäjä Jean Cras (1879–1932) ole koskaan aiemmin tullut eteeni. Cras oli Maurice Ravelin aikalainen, ja aika samanhenkiseltä kuulostaa hänen musiikkinsa. Minuun se tekee heti vaikutuksen - tietysti myös siksi, että asialla ovat erinomaiset muusikot.
- Epäkorrekti pianisti tekee vaikutuksen
Italialaissyntyisen Alessio Baxin soitto varmasti jakaa mielipiteitä, joten hyvät pianismin portinvartijat, pitäkää penkeistänne kiinni ja varautukaa raivon tunteisiin. Bax on levyttänyt Sergei Rahmaninovin herkkupaloja, joiden kuuntelun aikana minusta tuli hänen kannattajansa.
- Beethovenin bagatellit ovat pieniä lasipallomaailmoja
Palkittu fortepianon taituri Ronald Brautigam jatkaa Beethovenin kaikkien pianoteosten levysarjaansa. Kymmenes levy sisältää bagatelleja, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ”sivuseikkoja”, mutta mitä vielä: Beethovenin bagatellit ovat ihastuttavia lasipallomaailmoja, joita ravistaessa lumi alkaa sataa.
- Aale Lindgrenin vibrato tulee sydämestä
Helsingin kaupunginorkesterin pitkäaikainen oboisti Aale Lindgren on levyttänyt pianisti Mikko Niemen kanssa kansallisuudeltaan suomalaisten säveltäjien teoksia.
- Torinon Shostakovitsh soi rosoisesti
Naxos jatkaa uutterasti italialaisen Alfredo Casellan (1883–1947) orkesterimusiikin sarjaa. Kolmannen sinfonian kohdalla voi sanoa, että säveltäjä kiinnostaa enemmän kuin tulkinta. Montaa italialaista sinfonikkoa ei heti tule kielen päälle. Alfredo Casella – Torinon Shostakovitsh – sävelsi kolmannen sinfoniansa toisen maailmansodan alkuvuosina.
- Englantilaistrio löysi levylleen harvinaisuuksia
Iso-Britanniassa vaikuttava Emanuel Ensemble on levyttänyt vetovoimaisia teoksia huilulle, sellolle ja pianolle. Yhtyeessä loistavat huilisti Anna Stokes ja pianisti John Reid. Sellisti Louisa Tuck ei aina saa Cordano-selloaan hehkumaan.
- Nuori harmonikkatähti teki monipuolisen soololevyn
Latvialaissyntyisen harmonikansoittajan Ksenija Sidorovan levyllä on hyvä valikoima musiikkia Bachista Berioon. Sidorova on opiskellut harmonikansoittoa Riian lisäksi Lontoon Royal Academy of Musicissa. Hänellä on tilillään monta kilpailuvoittoa, ja esiintymiset tärkeillä areenoilla ovat alkaneet.
- Klarinetisti Fröstin tanssimusiikki tarvitsisi kuvan
Ruotsalainen klarinetisti Martin Fröst tunnetaan paitsi ylimaallisesta soinnistaan myös liikunnallisista esityksistään. Erityisesti Fröstin leipäheitto, Anders Hillborgin klarinettikonsertto Peacock Tales vaatii tanssitaitoja. Uudelle levylleen Fröst on koonnut sekalaisen valikoiman myös muulla tavoin tanssillisia kappaleita.
- Hiljaisuutta ja hirsirakenteita
Sofia Gubaidulinan statuksesta kertoo, että hänen musiikkinsa on löytänyt tiensä myös levy-yhtiö Naxoksen valikoimiin, mid price -hyllyjen vaarallisille vesille. Asialla on joukko norjalaisia eli harmonikkataiteilija Geir Draugsvoll, sellisti-kapellimestari Öyvind Gimse ja Trondheimin sinfoniaorkesteri. Uutuuslevyn kaksi teosta kattavat säveltäjän pitkästä urasta kaksi vuosikymmentä. Harmonikkakonsertto Fachwerk on toissa vuodelta, Silenzio viululle, sellolle ja harmonikalle on läpimurtovuosilta 1990-luvun alusta.
- Gubaidulina - edelleen nero
Sofia Gubaidulina on post-neuvostoliittolaisen musiikin grand old lady. Gubaidulinan kahdeksankymmentävuotisjuhlavuoden kunniaksi hänen musiikistaan on ilmestynyt hiljattain useitakin levytyksiä. Ne palauttavat mieleen, miksi Gubaidulinasta tuli tähtiluokan säveltäjä. Hänen musiikkinsa on vetävämpää kuin Shtshedrin, monipuolisempaa kuin Schnittke ja osapuilleen yhtä henkevää kuin Pärt.
- Arte dei Suonatoren Vivaldi on edelleen elämys
Vajaat kymmenisen vuotta sitten hämmästyin, kun Euroopan yleisradioliitto alkoi välittää huikean hienoja barokkitaltiointeja Puolasta. Asialla oli Arte dei Suonatori, jonka Vivaldi-soitto osaltaan määritteli barokkisoittoideaalini. Yhtyeen uutuuslevy osoittaa, että hyveet ovat tallella, elleivät jopa entisestään jalostuneet.
- Encore-levy onnistuu myös tuuballa
Encore-levyn genre on tuttu: Taituriksi tarjoutuva artisti tarjoaa kuulijoille pianon säestyksellä tuulihatunkevyen cocktail-palavalikoiman vuoroin harmittomia virtuoosikappaleita, vuoroin ikivihreitä viihdeaarioita. Harri Lidsle osoittaa, että tähän suosittuun ja vaativaan genreen voi osallistua myös tuuballa, vaikka on siinä omat haasteensa.
- Light music -perinnettä suomalaisittain
Ilkka Kuusiston orkesterimusiikkia sisältävää uutuuslevyä ei voine määritellä säveltäjälevyksi, koska hän ei pidä itseään säveltäjänä vaan musiikin käsityöläisenä. Tämä on osoitus terveestä itsetunnosta mutta myös vähättelyä. Ilkka Kuusisto jos kuka tietää, miten orkesterin saa soimaan.
- Saraste teki nuorten kanssa suurenmoisen Sibelius-tulkinnan
Nuorten suomalaismuusikoiden muodostama Nordea Jean Sibelius -sinfoniaorkesteri on levyttänyt Jukka-Pekka Sarasteen johdolla Beethovenin Coriolanus-alkusoiton sekä Sibeliuksen Finlandian ja sinfonian nro 1 e-molli.
- Carlos Kleiberin erikoisesta elämästä syntyi vuoden paras dokumenttielokuva
Eric Schulzin elokuva kapellimestarilegenda Carlos Kleiberista on eräs vuoden parhaista klassisen musiikin dokumenttielokuvista. Elokuva sai lokakuussa Gramophone-palkinnon DVD-dokumenttien sarjassa.
- Nuori Kamus-kvartetti loistaa Seppo Pohjolan parissa
Kamus-kvartetti on levyttänyt hienot tulkinnat Seppo Pohjolan neljästä jousikvartetosta. Ne ovat syntyneet niin pitkän ajan kuluessa, että niistä käy ilmi säveltäjänsä ilmaisun kehitys. Riivattu ensimmäinen kvartetto noudattaa vielä ankaraa modernismia. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin syntyneessä kolmannessa kvartetossa on pipo löystynyt ja musiikissa kukkii huumorikin.
- Jollohohe, mitä kuorolaulua!
Lähestyvä Richard Wagner -juhlavuosi on innoittanut Pentatone-levymerkin aloittamaan kymmenen Wagner-oopperan levysarjan. Levytykset ovat konserttitaltiointeja Berliinin filharmoniasta ja esitykset johtaa Marek Janowski. Orkesterina ja kuorona ovat Berliinin radiokuoro ja sinfoniaorkesteri. Sarjan aloittavassa Lentävässä Hollantilaisessa on hyviä ja huonoja puolia: solistit tuottavat pettymyksiä, mutta kuoro ja orkesteri loistavat. Äänitys on teknisesti erinomainen ja Wagnerin musiikin valo tulvii korviin.
- Uusi Toivo Kuula -levy tuottaa pettymyksen
Chorus Cathedralis Aboensisin uutuuslevy sisältää kahdeksan Toivo Kuulan kuoroteosta. Kuoron taidot eivät valitettavasti yllä Kuulan teosten vaatimalle tasolle. Baritonisolistiksi kiinnitetty Esa Ruuttunen ei äänityksissä ole ollut parhaimmillaan.
- Ruotsalaissopraanon Schumann on suviaamun musiikkia
Ruotsalaisen sopraanon Miah Perssonin ääni vaati itseltäni hiukan totuttelua. Hänen edellinen Mozart-levynsä sai paljon kehuja, ja uutta Schumann-levyä kuunnellessa tulee mieleen, onko tämä Perssonille parasta mahdollista ohjelmistoa.
- Kirkasvaloa kaamokseen
Kamarikuoro Currende ei täällä Suomessa kuulu tunnetuimpiin vokaalipolyfoniayhtyeisiin, mutta alan sydänmailla Belgiassa Currende on toiminut jo kolme vuosikymmentä. Pitkä kokemus ei onneksi tarkoita, että yhtyeessä veisaisi ääneltään kuluneita setiä ja tätejä, vaan että kuoron sointi on poikkeuksellisen hioutunut, kypsä ja silti kirkas.
- Mozartia kaikin tavoin
Australian kamariorkesterin ja viulisti Richard Tognettin soitto oli muutamia vuosia sitten kriitikoiden suosiossa. Olihan se hienoa ja erityistä, että Australiassa asti osattiin yhdistää periodi-instrumenttien sointi modernin kamariorkesterin hyveisiin. Porukan hiljattainen levytys Mozartin viulukonsertoista ei kuitenkaan täysin vakuuttanut minua, ja projektin toisessa osassakin on ongelmansa - jos kohta myös hienoutensa.
- Saraste, Sibelius - ja Lontoo
Lontoon filharmoninen orkesteri on yksi lukuisista orkestereista, jotka ottivat kohtalon omiin käsiinsä, kun yhteistyö levyjättien kanssa kariutui. Lontoolaiset alkoivat julkaista parhaita konserttitaltiointejaan omalla levymerkillä. Toiminta lienee kannattavaa - ainakin se on jatkunut jo vuosia. LPO-levymerkin uusimmalla levyllä orkesteria johtaa Jukka-Pekka Saraste, ja ohjelmistossa on tietysti Sibeliusta (Pohjolan tytär ja viides sinfonia) sekä Lutoslawskin Konsertto orkesterille. Teokset on taltioitu legendaarisessa Royal Festival Hallissa vuonna 2008.
- Häiriintynyt sinfonia, häiriötön konserttitaltiointi
Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarina on vuodesta 2008 toiminut Esa-Pekka Salonen. Perinteinen brittiorkesteri ei ehkä vaikuta hauskimmalta leikkikaverilta Saloselle, mutta Philharmonia-orkesterissa on samaa massiivista iskukykyä ja juhlavaa kiiltoa kuin Los Angelesin filharmonikoissa, ja sehän Saloselle sopii. Salosesta on vanhemmiten kuoriutunut tunnustettu Mahler-guru, ja Philharmonian kanssa hän on aiemmin taltioinut Mahlerin yhdeksännen. Nyt vuorossa on kuudes, Mahlerin eriskummallisin sinfonia, rakenteeltaan klassinen mutta sisällöltään häiriytynyt.
- Kaupunginkvartetti osaa ja yrittää
Oopperajuhlakaupunki Savonlinnan arkista taidemusiikkielämää pyörittää kylmällä talvikaudella pienin mahdollinen runko-orkesteri eli jousikvartetti. Tällainen kaupunginorkesterityö vaatii poikkeuksellista sitkeyttä ja taitoa. Vaikka kvartettia joskus kasvatetaan avustajilla orkesteriksi asti, yleensä nelikko on itse vastuussa itsestään ja musiikistaan. Siksi on erittäin hienoa, että Savonlinna-kvartetti on jaksanut haastaa itsensä levyttämällä - ja vielä hienompaa on, että levyä kuuntelee mielikseen.
- Suomen paras ortodoksinen kamarikuoro - mihin se riittää?
Suomalaista ortodoksista kirkkomusiikkia on vaikea levyttää hyvin. Ortodoksit tuntevat perinteen ja pitävät laulamisesta, mutta heitä on sen verran harvassa, että huippukuoroon ei oikein löydy aineksia. Muutkin toki laulavat mielellään ortodoksista kirkkomusiikkia, mutta perusluterilaiset eivät hallitse ortodoksiperinnettä, koska eivät laula palveluksissa. Toistaiseksi etevin ratkaisu tähän ongelmaan on kamarikuoro Krysostomos, jota johtaa Mikko Sidoroff.
- Kansallisoopperan räp on hulvaton mestariteos
Kansallisoopperan mainiot työntekijät ovat julkaisseet Youtuben videopalvelussa räpin, jolla he kutsuvat kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen oopperaan.
- Soile Isokosken uusi Strauss-levy on pettymys
Sopraano Soile Isokoski on vakipianistinsa Marita Viitasalon kanssa levyttänyt uuden Richard Strauss -levyn. Muistissa on Isokosken edellinen Strauss-levy yhdeksän vuoden takaa, joka saavutti valtaisan suosion ja Gramophone-palkinnon.
- Sointia, jota tekee mieli koskettaa
Juha Kankaan johtamalta Keski-Pohjanmaan kamariorkesterilta on ilmestynyt kokoelma kansanmusiikkivaikutteisia teoksia nimellä ”Fiddler’s Spring”, ”Pelimannin kevät”. Maineikas kamariorkesteri toimii akseleilla Kokkola-Wien-Tokio, ja kansanmusiikkivaikutteisia teoksia on löytynyt aitoista ja vajoista eri puolilta Eurooppaa.
- Näin hehkuu englantilainen kamarimusiikki
Tämä levy oli jo jäädä kokonaan sivuun, sillä se ilmestyi heinäkuussa, jolloin Ylen levykriitikot kuuntelivat lähinnä linnunlaulua. ”Better late than never”, joten julkaisua ehtii vielä suositella.
- Anu Komsi levytti hienon teoskokoelman
Sopraano Anu Komsi on hieno taiteilija, jonka persoonallinen ääni, ohjelmisto ja tulkintavalmius ovat saaneet paljon ystäviä. Komsin levyn ohjelmisto on kunnianhimoinen ja saa minulta kehut jo pelkän valikoimansa perusteella. Hurja taidonnäyte on Arnold Schönbergin ”Herzgewächse” op. 20: siinä Komsin on laulettava kolmiviivainen f pianissimossa, vokaalilla y!
- Virtuoosikappaleet eivät paljon naurata
Sellisti Seeli Toivio on veljensä Kalle Toivion kanssa julkaissut levyllisen viuluvirtuoosien taiturikappaleita sellosovituksina. Mukana ovat monet klassikot Sarasaten Mustalaislauluista Bazzinin Peikkotanssiin. Kappaleet eivät ole aivan vakavia, mutta vakavasti Toivion sisarukset ne soittavat.
- Mozart-neroutta!
Kanadalainen pianonero Angela Hewitt on levyttänyt paljon ja hyvin. Siksi en meinannut aluksi uskoa, että vasta nyt häneltä on tullut ensimmäinen Mozart-levytys. Hyvää kannattaa odottaa, ja tämä levy on niin ylivertaisen hyvä, että jo nyt odotan sille malttamattomana jatkoa.
- Barokkioopperaa ymmärtää vain katsottuna
Oopperamestari Händelin aarioiden kokoelmalevytykset tuntuvat joskus irrallisilta ja kontekstittomilta. Tämä ei tarkoita, että pitäisi pakottautua kuuntelemaan Händelin oopperoita kokonaislevytyksinä - se on tylsyyden huippu ja mahdotonta nykyihmisen keskittymiskyvylle. Sen sijaan suosittelen hyviä DVD-taltiointeja hyvin ohjatuista Händelin oopperoista. Sellainen on Arthaus Musikin julkaisema Händelin Alcina Wienin valtionoopperan tuotantona.
- Whittall osaa sointimagiansa
Eipä aavistanut pianisti Risto-Matti Marin mitä saisi kun tilasi Matthew Whittallilta hieman musiikkia. Suomalaistunut kanadalainen päästi mielikuvituksensa valloilleen, ja syntyi reilun tunnin mittainen pianojärkäle Leaves of Grass, kaksitoista preludia Walt Whitmanin runojen mukaan. Tämän mittakaavan sooloteos on harvinainen nykyaikana, mutta vielä harvinaisempaa on se, että teos kokonaisuudessaan toimii.
- Robert Parsons pyrkii korvasta sisään
Robert Parsons oli brittiläisen vokaalipolyfonian varhainen mestari - tai oikeastaan suuri lupaus. Hän kuoli nuorena eikä ennättänyt vakiinnuttaa asemaansa edes sen vertaa, että olisi jättänyt itsestään tietoja historiankirjoihin. Väliäkö sillä kun musiikki puhuu puolestaan.
- Hohtavat äänet, irralliset aariat
Naïve-yhtiön uusin tarjokas Händelin aariakokoelmien lukuisaan joukkoon on otsikoltaan Streams of Pleasure, ja sillä laulaa sooloja ja duoja kaksi näyttävää naista, suosikkialttoni Marie-Nicole Lemieux ja hyväksi tietämäni sopraano Karina Gauvin. Kun vielä Il Complesso Barocco -yhtyettä johtaa Alan Curtis, odotukset ovat korkealla.
- Espanjalainen kohtaa kansainvälisen
Oletteko koskaan kuulleet Manuel de Fallan pianomusiikkia? Harva on, vaikka de Falla sävelsi sitä melko tavalla. Suurin osa teoksista on peräisin 1800-luvun puolelta, säveltäjän nuoruudesta, kun hän vielä teki pianistin uraa ja tarvitsi näyttävää soolomateriaalia. Harmonia Mundin uutuuslevyllä pianisti Javier Perianes osoittaa, että näistäkin teoksista löytyy helmiä - tai ainakin tunnelmaa.
- Englantilaisherran sävellykset vaikuttavat, mutta levytyksiin jäi rosoja
Levytykset unohdetun brittisäveltäjän Sir Arthur Somervellin (1863–1937) tuotannosta ovat karttuneet uusilla teoksilla: sinfonisilla muunnelmilla ”Normandia” ja pianokonsertolla a-molli ”Highland”. Levymerkki Hyperion on aiemmin julkaissut Somervellin klarinettikvinteton, viulukonserton ja yksinlauluja, jotka ovat hänen tuotantonsa eniten esitettyä materiaalia.
- Fliterin Beethoveniin voi tykästyä
Onpas pianolevyjä nykyään paljon. Olisivatko ne edullisia tuottaa, kun muusikoita on vain yksi? Pianisti Ingrid Fliter tulee minulle ensimmäistä kertaa vastaan. Tunnustan, etten ole viime vuosina käynyt seuraamassa BBCn New Generation -konserttisarjaa enkä Varsovan Chopin-festivaalia, joilla hän on esiintynyt. Fliter levyttää Emille, mitä voidaan jo pitää saavutuksena.
- Katalonialainen pianotaide tarttuu hetkeen
Katalonialainen Jordi Masó on yksi Naxosin rengeistä: hän on nauhoittanut yhtiölle ällistyttävän määrän piano- ja kamarimusiikkia. Katalogista löytyy muun muassa Joaquín Turinan, Déodat de Séveracin, Mario Castelnuovo-Tedescon ja Xavier Montsalvatgen teoksia.
- Mies ja klarinetti riittävät musiikkielämykseen
Sveitsiläisklarinetisti Reto Bieri on julkaissut levyllisen teoksia sooloklarinetille. Markkinoilla ei tällaisista albumeista näy olevan tunkua. Mukana on nykymusiikin klassikoita, kuten Elliott Carterin ”Gra” ja Luciano Berion ”Lied”, sekä vähemmän kuultuja teoksia Péter Eötvösiltä ja nuorelta Gergely Vajdalta.
- Virolainen nykysäveltäjä osaa asiansa
Virolainen kirjallisuus on esillä Helsingin kirjamessuilla, mutta myös maan säveltaiteella on paljon annettavaa. Älkää kavahtako, jos jälleen kuulette baltialaisen säveltäjän kirjoittamaa latinankielistä tunnelmointia. Virolainen Erkki-Sven Tüür on ammattimies, jonka musiikki ei kosiskele. Se on hienosti kirjoitettua, ja se tuntee kokoonpanojen ilmaisumahdollisuudet.
- András Schiff on pienten mielenliikahdusten taituri
Näyttävän uran tehnyt András Schiff on viime aikoina tykästynyt Robert Schumannin teoksiin. Uudella kaksoislevyllä ovat sarja Papillons, pianosonaatti fis-molli, Lapsikuvia, Fantasia C-duuri, Metsäkuvia ja Teema muunnelmineen ”Geistervariationen”. C-duuri-fantasian lopusta Schiff on levyttänyt kaksi versiota. Itse hän pitää parempana Schumannin alkuperäistä päätösosaa.
- Martinun yksinlauluja - kuin isoäidin laulamana
Sanotaan, että kotona tehty on parempaa. Kotona tehty kakku voi olla lässähtänyt, sen koristelut haparoivat ja se tuskin säilyy seuraavaan päivään. Kotona tehty on kuitenkin sympaattista ja median rakastamaa.
- Ei pelkkä tissiooppera
Mitä pitäisi ajatella vakavasta modernista oopperasta, jonka päähenkilönä on edesmennyt amerikkalainen povijulkkis Anna Nicole Smith? Ei tietenkään mitään ennen kuin sen katsoo, ja onneksi sen voi katsoa nykyään DVD:ltä eikä vain Lontoon kuninkaallisessa oopperassa. Kyseessä on terävän yhteiskuntakriittinen, ajankohtainen ja taiteellisesti pätevä tragikoominen ooppera.
- Sopivan savuista barokkijazzia
Ranskalainen serpenttivirtuoosi Michel Godard ei ole ensimmäinen, joka keksii yhdistää Monteverdin jazziin ja barokkisoittimet saksofonisooloihin. Monteverdin ostinato-bassot, sielukkaat sointukierrot ja elämänmyönteiset laulut sopivat jatsareille keskimääräistä barokkitunnelmointia paremmin. Godardin kokoamassa kuuden hengen projektissa on vieläpä taitoa ja ymmärrystä säilyttää Monteverdin henki.
- Mies ECM:n takana
Levy-yhtiö ECM on kiehtonut Uudet levyt -ohjelmaa vuositolkulla. Toisaalta ECM on tuonut ilmoille aikamme merkittävimpiä säveltäjiä ja esittäjiä maantieteellisistä ja genrerajoista välittämättä. Toisaalta se on sitkeästi pitäytynyt staattisessa, nostalgian ja pidättyvyyden leimaamassa tunnetilassa, jonka yletön tasalaatuisuus viimeistellään kaikuisalla äänityksellä ja mustavalkoisilla taidevalokuvakansilla, joiden parasta ennen -päiväys taisi olla 80-luvun lopussa. ECM henkilöityy tuottajaansa Manfred Eicheriin, ja siksi perehdyin suurella mielenkiinnolla uuteen DVD-dokumenttiin nimeltä Sounds and silence - Travels with Manfred Eicher.
- Rysanovin alttoviulu-covereista puuttuu lisäarvo
Viikko sitten kollegani Janne Koskinen esitteli Uusissa levyissä nousevan alttoviulutähden David Aaron Carpenterin. Carpenterilla on vain yksi haastaja, toinen nouseva alttoviulutähti Maxim Rysanov. Kumpikin on ottanut asiakseen kaivaa alttoviululle näyttävää solistimateriaalia sellistien tontilta, ja mikäs siinä. Jokin aika sitten Carpenter lumosi minut Elgarin sellokonsertolla ja Rysanov Bachin soolosellosarjoilla. Valitettavasti Rysanovin uusi levy osoittaa, että pelkkä uusi soitin ei riitä musiikilliseen kiinnostavuuteen.
- Väärällä tavalla hengästyttävää viulismia
Suomen levy-yhtiöylpeys Ondine on viime ajat ollut hieman alavireessä. Se julkaisee paljon kansainvälistä laatutuotantoa mutta tuntuu luottavan perusvarmoihin tähtiin enemmän kuin rohkeisiin löytöihin. Musiikissa varmuus tarkoittaa väistämätöntä keskinkertaisuutta, sen todistaa myös Ondinen uutuus, jolla Christian Tetzlaff soittaa Mendelssohnin ja Schumannin viulukonsertot.
- Rautavaaraa lapsikuorolle
Ondine tekee sitkeästi töitä Einojuhani Rautavaaran musiikin saattamiseksi levylle. Projektin viimeisin levy sisältää Rautavaaran musiikkia lapsikuorolle. Sitä on yllättävän paljon ja se on yllättävän hyvää, vaikka onkin peräisin lähinnä 70-luvulta. Mitä ilmeisimmin Rautavaara suhtautuu lapsikuoroon vakavasti ja pystyy kääntämään sen rajoitukset mahdollisuuksiksi.
- Viulukonsertto sai innoituksensa Australian luonnosta
Vuonna 1943 syntyneen australialaisen Ross Edwardsin viulukonsertto on täynnä värikirjoa ja rytmejä. Teos on saanut innoituksensa Australian luonnosta, ja kertoo myös siitä, miten Edwards 1980-luvulla löysi uuden tyylin ehdottoman modernismin jälkeen.
- Inkisen Sibeliuksessa on vibratoa
Pietari Inkinen (s. 1980) aloitti Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin johdossa kolme vuotta sitten. Nyt Inkinen on saanut päätökseen orkesterinsa kanssa tekemänsä Jean Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytyksen. Sarjan neljäs ja viimeinen osa sisältää kuudennen ja seitsemännen sinfonian sekä sävelrunon Finlandia.
- Supersize Chopin
Maineikas brittipianisti (tosin nykyään myös Australian kansalainen) Stephen Hough on julkaissut kaikki Frédéric Chopinin valssit ja kerännyt jo paljon ylistystä kansainvälisessä lehdistössä. Yhä vain uusilta Gramophone-palkinnoilta ei kai voi välttyä.
- Mittava Clementi-levysarja jatkuu erikoisuuksilla
Brittipianisti, kapellimestari ja Royal College of Musicin kunniajäsen Howard Shelley on tehnyt suurtyön ja soittanut kuudelle kaksoislevylle kaikki Muzio Clementin pianosonaatit. Eikä siinä vielä kaikki: uusimmalla tuplalevyllä Shelley soittaa vielä Clementin capriccioja ja muunnelmia.
- Alttoviulistien perusteoksesta ilmestyi vaikuttava tulkinta
Newyorkilaissyntyinen David Aaron Carpenter herätti kaksi vuotta sitten huomiota hienolla levytyksellään Edward Elgarin ja Alfred Schnittken konsertoista. Tässä välillä Carpenter on saanut Avery Fisher- ja Leonard Bernstein -palkinnot aiempien huomionosoitusten jatkoksi.
- Arkista arktista kuoromusiikkia
Rovaniemellä vaikuttava Seitakuoro on tasan viisikymmentä vuotta pitänyt Pohjois-Suomen kuorokunniaa yllä. Viime aikoina kuoronjohtaja Kadri Joamets on saanut Seitakuoron tasoa nostettua, mistä kertoo asiallinen kilpailumenestys lähimaiden pienillä kuorofestivaaleilla. Seitakuoro ei ole lähtenyt haastamaan Etelä-Suomen kunnianhimoisia kamarikuoroja vaan on pitänyt identiteettinsä ja ohjelmistonsa lappilaisena. Siitä kertoo myös Seitakuoron uutuuslevy, otsikoltaan Arktisia näkyjä.
- Saksofonitohtorin uudet seikkailut
Saksofonitohtori Olli-Pekka Tuomisalo on ottanut asiakseen levyttää kaikki suomalainen saksofonimusiikki. Nyt projekti on edennyt jo kahdeksanteen levyyn. Tuomisalon levyjen taso on välillä vaihdellut, mutta aina olen ihaillut hänen vakaumuksellista energiaansa ja sitä näennäistä helppoutta, jolla hän löytää, ottaa haltuun, esittää ja lopulta saattaa levylle yhä uusia ja uusia kappaleita.
- Nykymusiikki pukee Mutteria
Aiemmissa Uudet levyt -ohjelmissa olen joskus kritisoinut Anne-Sophie Mutterin täyteläistä, lähes turpeaa viulusointia, joka ei juuri muutu musiikin vaatimusten mukaan. Mutta ainakin Mutterin soitto on tunnistettavaa, mikä näinä aikoina on suuri ansio. Mutterin uusimmalla levyllä kuullaan pelkästään kappaleita, jotka hän on tilannut varta vasten itselleen. Levy osoittaa, että myös nokkelat nykysäveltäjät tunnistavat Mutterin ominaislaadun - ja pystyvät käyttämään sitä musiikin hyväksi.
- Gustavo Dudamel ei kohtaa göteborgilaisia
Göteborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina on vuodesta 2007 toiminut venezuelalainen nuorisoihme Gustavo Dudamel, mutta vasta nyt yhteistyötä on dokumentoitu levylle. DG:n julkaisema kolmen levyn boksi sisältää konserttitaltiointeja vuodesta 2008 vuoteen 2010. Ohjelmistona on neljä sinfonianjärkälettä: Brucknerin yhdeksäs, Sibeliuksen toinen sekä Nielsenin neljäs ja viides. Kankea yleisvaikutelma levystä tekee selväksi, miksi Dudamel on mieluummin kapitalisoinut markkina-arvonsa levyttämällä Los Angelesin filharmonikkojen sekä Venezuelan Simon Bolivar -nuoriso-orkesterin kanssa.
- Shostakovitshia miedommalla angstilla
Moisei Vainbergin musiikki kuulostaa Shostakovitshilta. Tarkemmin sanottuna se kuulostaa vilpittömän hyväntuuliselta Shostakovitshilta, joka on vastikään saanut neuvostokansojen tunnustusmitalin. Eli ei se kuulosta Shostakovitshilta laisinkaan.
- Orkesterilla kirkastetut laulut
BIS-yhtiön uutuuslevyllä Ruotsin paras mezzosopraano Katarina Karnéus laulaa Mahlerin kolme parasta laulusarjaa, siis Kindertotenlieder, Rückert-Lieder ja Vaeltavan kisällin lauluja. Göteborgin sinfoniaorkesteria johtaa Susanna Mälkki, nykymusiikkiosaajana, vaativana harjoittajana ja musiikin palvelijana tunnettu. Ero Vainberg-levytyksen kapellimestari Svedlundiin on hämmästyttävä.
- Toinen kierros lahtelaista
Pietari Inkinen sai vastikään levytettyä Sibeliuksen sinfoniat Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin kanssa. John Storgårds aikoo levyttää Sibeliuksen sinfoniat uuden orkesterinsa BBC Philharmonicin kanssa. Kun Hannu Lintu aloittaa RSO:n ylikapellimestarina, tarkoitus on levyttää Sibeliuksen sinfoniat, vaikka Sarastehan teki sen RSO:n kanssa jo kahdesti. Ja muistattehan kuinka nuori Okko Kamu aikanaan paalutti asemansa levyttämällä Sibeliuksen sinfoniat?
- Bacewicz-ilmiö jatkuu
Viime vuonna käsiini osui levyllinen tuntemattoman puolalaisen säveltämiä viulukonserttoja. En ollut koskaan kuullut Grazyna Bacewiczista, mutta jo sen yhden levyn perusteella oli aivan selvää, että levy-yhtiön kannatti penkoa musiikin marginaaleja. Kriitikkokollegat maailmalla olivat samaa mieltä, ja viulisti Joanna Kurkowiczin ja Puolan RSO:n levytys sai kansainvälistä ylistystä osakseen. Nyt Chandos on jatkanut Bacewiczin viulukonserttojen kokonaislevytystä samoilla esittäjillä, ja yhä edelleen olen aivan lumoutunut tämän säveltäjän voimasta ja omaperäisyydestä.
- Turkulainen huippukuoro
Pari vuotta sitten turkulaiset kuoroihmiset kokosivat voimansa ja pistivät pystyyn Key Ensemblen. Tarkoituksena oli luoda kunnianhimoinen kamarikuoro, joka toimisi periodiluonteisesti ja ammentaisi kokoonpanonsa laajemmasta laulajapoolista. Konsertit, radionauhoitukset ja muu toiminta ovat osoittaneet, että homma toimii. Kuoronjohtaja Teemu Honkasen kunniaksi on sanottava, että hän pystyy motivoimaan mukaan Turun seudun parhaat laulajat.
- Cembaloriemua Espanjasta
Kotomaan cembalistien kärkikaartiin kuuluva Anna-Maaria Oramo on saattanut levylle aimo annoksen Antonio Solerin sonaatteja. Solerin nimi ei ehkä ole niitä tunnetuimpia, mutta kyse on arvostetusta cembalosäveltäjästä, joka 1700-luvun Espanjassa nikkaroi varsin eläväisiä sonaatteja. Soler mainitaan yleensä munkiksi, vaikka oikeammin hän oli kulttuuripainotteisen luostarin musiikinjohtaja, ja hyvissä suhteissa maalliseen hoviin.
- Herkullisia barokkisointeja
"On ihailtavaa että Telemann käyttää kaikkia musiikin lajeja ja kaikkien kansakuntien musiikkia täyteläisesti mutta kevyellä kosketuksella, sekoittamatta tai pilaamatta omaa makuaan, joka pysyy kauniina, hienostuneena ja yhtenäisenä." Näin kirjoitti eräs aikalaiskriitikko Georg Philipp Telemannin musiikista. Tuo määritelmä tulee kauniilla tavalla esiin Ensemble Meridianan uutuuslevyllä, jolle on koottu herkullinen valikoima Telemannin konserttoja ja sonaatteja yleiseurooppalaiseen, sujuvaan tyyliin.
- Kvartetto päivässä
Boris Yoffe säveltää arkillisen jousikvartettomusiikkia joka päivä. Siis joka ikinen päivä, ainakin tarinan mukaan. Hän on tehnyt niin jo vuodesta 1995, joten kvartettolehtisiä alkaa olla arkullinen. ECM-yhtiön uutuusjulkaisulle Rosamunde-jousikvartetti valitsi niistä osan. Höysteeksi otettiin samantapaisia pätkiä Yoffen toisesta projektista, jossa kvartetin lisänä kuullaan neliäänistä lauluyhtyettä, joka laulaa säkeitä Laulujen laulusta.
- Altto sankarina
Italiassa barokin aikaan oli muotia, että oopperoiden maskuliiniset sankariroolit räätälöitiin kastraateille. Sattuneesta syystä kastraattiaariat ovat nykyään kontratenorien heiniä, mistä kaikki nykykuulijat eivät pidä. Nathalie Stutzmannin ja Orfeo 55 -barokkiorkesterin uutuuslevy osoittaa, että italialaisen barokkioopperan suurin nimi, Antonio Vivaldi, teki kuitenkin toisin.
- Perinteisin menoin
Ondine-yhtiön harkitusta kansainvälistymisestä hyvä esimerkki on Venäjän kansallisen orkesterin ja Mihail Pletnjovin ottaminen talliin, lähinnä kai Tshaikovskia levyttämään. Venäjällä osataan Tshaikovski, joten parasta on levyttää sitä Venäjällä. Se että levy-yhtiön juuret ovat Suomessa ei ole nykyään mikään peruste toimia Suomessa.
- Kuula-läpimurto ulkomailla?
Nykyään pidetään paljon ääntä musiikkiviennistä ja kehuskellaan suomalaisen musiikin voittokulkua maailmalla. Ulkomaalaiset suuret orkesterit kuitenkin levyttävät suomalaista musiikkia äärimmäisen harvoin - jos ei oteta lukuun Sibeliusta ja tähtikapellimestarien nykymusiikkiprojekteja. Joskus ihmeitä tapahtuu: BBC:n konserttiorkesteri on Martyn Brabbinsin johtamana tehnyt levyllisen Toivo Kuulan harvinaisia teoksia, ja saanut vieläpä solistikseen sopraano Susan Grittonin. Kannessa on Gallén-Kallelan Aino ilman kähmivää Väinämöistä, joten Suomi-brändin kiillottajat hyppinevät innosta.
- Mitä angloamerikkalaisessa minimalismissa tapahtuu?
Aikanaan angloamerikkalainen minimalismi alkoi radikaalina ja syvällisenäkin vaihtoehtoliikkeenä, mutta vuosien saatossa liikkeen valtavirta on laimentunut easy listening -hutuksi, joka harvoin pääsee ujuttautumaan mannereurooppalaisiin taidemusiikkipiireihin. Silloin tällöin on silti hyvä tarkistaa, mitä genressä on tapahtunut.
- Uuden orkesterimusiikin pelastaja
Anders Hillborgin teos Eleven Gates alkaa parin minuutin siirtymällä yhdestä äänestä D-duuriin. Jo siinä on läsnä kaikki se, minkä perusteella ruotsalaisessa Hillborgissa on ainesta modernin konserttimusiikin pelastajaksi. Katkelma on aineksiltaan yksinkertainen mutta toteutukseltaan rikas, helposti hahmottuva mutta kiinnostava, taiturillisesti orkestroitu mutta musiikkiin keskittyvä, sisällöltään metafyysiseen kurkottava mutta pelkästään korvalle tehty.
- Vähitellen avautuvat teosjärkäleet
Alban uutuuslevyllä Tampereen kaupunginorkesteri soittaa kaksi Veli-Matti Puumalan teosjärkälettä, kaksikymmentäviisiminuuttisen orkesterikappaleen Chainsprings ja nelikymmenminuuttisen pianokonserton Seeds of Time. Äkkiseltään tuntuu haastavalta löytää aikaa ja keskittymiskykyä moiseen kuuntelurupeamaan - konserttisalin rauhassa teokset toimisivat varmasti paremmin. Kun vielä kumpainenkin teos alkaa umpimodernistisin sävyin, kuulijan täytyy laittaa silmät kiinni ja ajatella tasavaltaa.
- Nämä laulajat muistivat Kienzlin
Nyt on hyvä mahdollisuus tutustua unhoon jääneen itävaltalaissäveltäjän Wilhelm Kienzlin (1857-1941) yksinlauluihin. Tuotantoon kuuluu yhdeksän oopperaa, kolme jousikvartettoa ja yli 200 yksinlaulua.
- Liszt-levy vahvistaa Hamelinin mainetta
Kanadanranskalainen Marc-André Hamelin on hyvää vauhtia matkalla pianolegendojen joukkoon. Uusi Liszt-levy tyydyttää jälleen yleisön kyltymätöntä virtuositeetin ja melodraaman janoa.
- Espanjalaislevyllä huipennukset lässähtävät
Espanjalaisen Joaquín Turinan (1882-1949) kamarimusiikki on pitänyt pintansa festivaalien ja konserttisarjojen ohjelmistoissa. Viulu- ja pianoteosten ohella hänen tuotantoonsa kuuluu neljä pianotrioa, jotka espanjalainen Arriaga-trio on levyttänyt.
- Kamarimusiikkilevy vie 1800-luvun puolivälin Pariisiin
Uusi kamarimusiikkilevy on koottu Frédéric Chopinin oppilaiden sävellyksistä, joiden syntytarinoista saa kiehtovan käsityksen 1800-luvun puolivälin Pariisista. Valokeilaan pääsevät Chopinin uskottu ystävä Karol Mikuli, norjalainen Thomas Tellefsen ja ihmelapsi Karoly Filtsch.
- 1500-luvulta löytyi matka-arkullinen gambamusiikkia
Gambayhtyeiden eliittiin lukeutuva Phantasm on julkaissut uuden levyn, joka jatkaa kokoonpanon korkealaatuista linjaa. Phantasm toimii Oxfordin yliopiston residenssiyhtyeenä, johon kuuluvassa Merton College Chapelissa nauhoitus on tehty.
- Oramo ja RSO loistavat uudella Saariaho-levyllä
Uusin Kaija Saariahon (s. 1952) musiikkia sisältävä levy hemmottelee kuulijaa. Solistinumeroissa esiintyvät klarinetisti Kari Kriikku ja sopraano Anu Komsi. Välissä kuullaan Ingmar Bergman -vaikutteinen orkesterinumero ”Laterna Magica”.
- Savallin brändi menestyy
Suositun gambistin ja musiikinjohtajan Jordi Savallin oma levymerkki Alia Vox julkaisee viitisen laadukasta uutuutta vuosittain. Myyntiluvut ovat olleet hyviä, mutta kesällä ranskalaisen Classica-lehden haastattelussa Savall myönsi, että äänilevyalan kriisi on saanut myös Alia Voxin väen mietteliääksi. Savallin mukaan pärjäämistä ovat auttaneet yhtiön pienuus ja teosten taustojen uuttera tutkiminen. Toivottavasti se riittää, sillä uusi Jean-Philippe Rameaun orkesterisarjoja sisältävä levy on jälleen helmi.
- Frank Zappa sai taas barokkiasun
Olli Virtaperkon johtama seitsemänhenkinen Ensemble Ambrosius on tullut tunnetuksi Frank Zappan sävellysten erikoisista tulkinnoista. Kokoonpanon uudella levyllä kuullaan konserttitaltiointeja Hampurin Sankt Katharinen kirkosta, jossa yhtye vuosi sitten esiintyi Zappan entisen laulusolistin Napoleon Murphy Brockin kanssa.
- Monet vaienneet yksityisurut saivat äänen
Ahkerasti levyttävä urkuri Jan Lehtola on julkaissut vuoden kenties kiinnostavimman suomalaisen taidemusiikkilevyn. Urkujen ja urkutaiteen historiaa esittelevän sarjan viidennellä levyllä Lehtola soittaa neljää harvoin kuultavaa puolijulkisen tilan soitinta: Kymi-yhtiöitten juhlasalin, Visavuoren, Kalelan ja Amos Andersonin taidemuseon urkuja. Levyllä ei ole ainoastaan korkeatasoisia esityksiä, vaan myös perusteelliset ja hyvin kirjoitetut esittelyt kunkin soittimen historiasta.
- Näissä teoksissa tapahtuu
Säveltäjä Sebastian Fagerlundin (s. 1972) maineen leviämistä olen viime vuosina seurannut iloisena, mutta myös hämmentyneenä. Fagerlund on kyennyt menestymään alalla, jolle on ennustettu huonoja aikoja, jopa kuolemaa. Hänen puhutteleva musiikkinsa on lyönyt läpi klassisen musiikin infantiileilla markkinoilla.
- RSOn sooloklarinetisti levytti hienon konserttokimaran
Radion sinfoniaorkesterin konserteissa on kuuden vuoden ajan voinut ihastella sooloklarinetisti Christoffer Sundqvistin musikaalisia sooloja. Sundqvistia kysytään usein myös konserttojen solistiksi: uudella Alba-levyllä hän soittaa kolmen erilaisen teoksen solistina.
- Staier tarjoaa cembalosoinnin rikkauksia
Uudella levyllä kosketinsoitinten armoitettu mestari, saksalainen Andreas Staier, käyttää jälleen Anthony Sideyn ja Frédéric Balin rakentamaa kopiota Hieronÿmus Albrecht Hassin vuonna 1734 rakentamasta cembalosta. Hass kuului maineikkaaseen saksalaiseen soitinrakentajasukuun, joiden rakentamat cembalot olivat ajalle poikkeuksellisen moderneja. Monien muiden Hass-cembaloiden tapaan myös vuoden 1734 soittimessa on harvinainen 16-jalkainen äänikerta, jonka avulla ääniala laajenee oktaavin verran alemmaksi. Cembalopiireissä tällaisten soittimien käyttö vanhassa musiikissa on ollut muodikasta jo jonkin aikaa.
- Mullova ei nolaa itseään crossoverissa
Suosikkiviulistini Viktoria Mullova on ihailtavalla ja poikkeuksellisella tavalla uudistunut taiteilijana. Neuvostokoneiston koulimasta jääkuningattaresta on kehkeytynyt rento, lämmin muusikko, joka etenkin periodimusiikin parissa pystyy lähes improvisatoriseen vapauteen. Mullova on kuitenkin koko ajan pitänyt kiinni vahvuuksistaan eli kellontarkasta tekniikasta, rikkumattomasta intonaatiosta, kirkkaasta soinnista ja voimakastahtoisesta soitosta. Luotan yhtä lailla sekä vanhan että uuden Mullovan arvostelukykyyn, mutta silti poskia kuumotti, kun sain käsiini tuoreen levyn, jolla Mullova soittaa jazzin ja progen suuntaan sovitettua crossover-materiaalia miehensä, sellisti Matthew Barleyn ja tämän yhtyeen kanssa.
- Värivirtuoosi Osmo Palmu
Osmo Palmun uusi levy Recital Español sisältää melko perinteisen, kitaran kulta-ajalla hekumoivan kattauksen Turinaa, Torrobaa, Tarregaa ja de Fallaa, sekä renessanssimausteena de Milánin luuttusävellyksiä. Kattaus on ehkä perinteinen, mutta sen säihke ainutlaatuinen.
- Kertomuksia ilosta, intohimosta ja sokerista
Säveltäjä Uljas Pulkkis tunnetaan sekä nykymusiikin että miestenmuodin saralla konservatiivisesta otteesta mutta kiistämättömästä ja aikaa kestävästä tyylistä. Pulkkisin ensimmäisen orkesterisävellyslevyn julkaisi BIS, mutta nyt hänen uudempiin teoksiinsa on tarttunut Ondine ja Tampereen kaupunginorkesteri. Uutuus vahvistaa mielikuvaa itsevarmasta ja taitavasta säveltäjästä, mutta minulle Pulkkisin musiikki asettaa samoja esteettisiä haasteita kuin aiemminkin. Kun keinot ovat näin perinteisiä, pitäisikö päämäärän olla vastaavasti radikaalimpi?
- Pikkuviat hillitsevät Weber-intoa
Tapiola Sinfonietta jatkaa uudella levyllä seikkailua Carl Maria von Weberin energisessä musiikissa. Edellisen levyn riehakkaat ja rajut sinfoniat saivat minut innostumaan Weberistä uudella tavalla. Kun tuore levy sisältää vain ooppera-alkusoittoja eli viiteen minuuttiin tiivistettyjä musiikkivitamiinipommeja, odotukset olivat korkealla.
- Huippu-urkujen sointi helpottaa Vasks-paatosta
Joensuussa vaikuttava kokenut urkutaiteilija Tuomas Pyrhönen on levyttänyt Peteris Vasksin soolourkuteokset, ja levyttänyt ne nimenomaan Riian tuomiokirkon massiivilla uruilla. Tämä on erittäin hyvä asia. "Latvian Pärt" Vasks nimittäin säveltää varsin paatoksellisesti henkistynyttä musiikkia, joka janoaa paitsi taivasosuutta myös ilmavaa ja hengittävää sointia.
- Miksi tähtilaulajat tekevät halvannäköisiä levyjä?
Olen suurella mielenkiinnolla ja ihailulla seurannut baritonijärkäle Juha Uusitalon edesottamuksia maailmalla. Lavakarismaltaan hän on tähtiluokkaa, ja muhkeanterävä lauluääni tuntuisi tällä hetkellä kestävän hurjaakin Wagner-rääkkiä Euroopan lavoilla. Nyt Uusitalo on muistanut kotimaan faneja ja levyttänyt urkuri Kalevi Kiviniemen kanssa levyllisen rakastetuimpia suomalaisia lauluja - Kuulaa, Sibeliusta ja Oskar Merikantoa. Taidekeskus Salmelan julkaisema levy herättää saman kysymyksen kuin muutama aiempikin huippulaulajan Suomi-levy. Miksi huolitellut, ammattimaiset, kansainvälistä uraa tekevät laulajat päästävät käsistään amatöörimäisen näköisiä levyjä?
- Musiikkia amerikkalaiseen unelmaan
Uudet levyt -ohjelmassa olen innolla seurannut Ondine-yhtiön edesottamuksia Amerikan markkinoilla. Kun Ondine sai talliinsa kapellimestari Christoph Eschenbachin, sen julkaisupolitiikkaan tuli uutta väriä: näyttäviä ohjelmakokonaisuuksia, amerikkalaisten huippuorkesterien osaamista ja ehkäpä myös aiempaa helpommin markkinoitavia tuotteita. Eräs esimerkki näistä kaikista on konserttitaltiointi "Remembering JFK", jolla Eschenbachin uusi orkesteri, Washingtonin National Symphony Orchestra, soittaa musiikkia John F. Kennedyn virkaanastumisen 50-vuotisjuhlan kunniaksi.
- Julia Lezhnevan ääni lyö ällikällä
Venäläinen sopraano Julia Lezhneva voitti Mirjam Helin -laulukilpailun vuonna 2009. Hän oli kilpailun nuorin voittaja, itse asiassa niin nuori, että joku saattoi epäillä, jääkö hän tähdenlennoksi vai kypsyykö taiteilijaksi. Kuluneen parin vuoden aikana Lezhneva on osoittanut, että voitto ennakoi tulevaa menestystä. Jo nyt hänen uransa on komeampi kuin suurimmalla osalla Helin-voittajista.
- Walesin Kokkonen?
Säveltäjä William Mathiasin nimeen törmäsin viimeksi kun selvitin, kenen musiikkia soitettiin prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan häissä. Mathiasin hempeänjuhlava hääanthem lienee hänen tunnetuin teoksensa, ja sen myötä hän kuulemma sai valtavasti tilauksia Amerikan ihmemaasta.
- Kannatti käydä Intiassa
Klarinetisti Tapani Rinne ja perkussionisti Teho Majamäki ovat käyneet Intian pyhissä luolissa ja temppeleissä soittamassa ja tehneet siitä levyn. Levykauppiaat saattavat luokitella tuloksen ambientiksi tai jazziksi, mutta Uudet levyt -ohjelman ilona on tarjoilla se taidemusiikkina. Joka tapauksessa kyse on tunnelmallisimmasta ja herkimmästä levystä pitkään aikaan.
- Flaamilaista peruspolyfoniaa
Yleiseurooppalainen kuuden miehen renessanssilauluyhtye Cinquecento on toiminut jo seitsemän vuoden ajan. Sinä aikana se on kunnioittanut nimeään penkomalla pölyisistä arkistoista kuuluville hämmästyttävän määrän tuntemattomien 1500-luvun säveltäjien messuja ja motetteja. Cinquecenton konsertit ja levyt eivät jää kuriositeettien esittelyksi, vaan osoittavat, kuinka laajaa ja korkea oli alankomaalaisten muusikoiden taso.
- Inkisen Sibelius ei yllä mestaritasolle
Uuden-Seelannin sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Pietari Inkinen työstävät Naxokselle kokonaislevytystä Sibeliuksen sinfonioista. Kriitikot eivät ole olleet sarjan kahdesta ensimmäisestä levystä täysin vakuuttuneita. Kenties Inkinen ei ole kypsä keskeisen ohjelmiston varmaan ja uutta luovaan tulkintaan, kenties uusiseelantilaisten taito ja henki eivät aivan riitä, kenties Inkinen olisi tarvinnut orkesterinsa kanssa enemmän aikaa. Sarjan kolmas levy sisältää rakastetun toisen sinfonian sekä Karelia-sarjan, ja antaa jonkin verran toiveita paremmasta.
- Sähläten Sibbaa ja Smetanaa
Englantilaisen Dante –jousikvartetin levyllä kuullaan Jean Sibeliuksen Jousikvartetto d-molli op. 56 (Voces intimae) sekä tsekkiläisen Bedrich Smetanan jousikvartetot nro 1 ja 2.
- Keijukaissatu ja Buffalon orkesteri
Tsekkiläisen säveltäjän Josef Sukin orkesterisarja Pohadka, Keijukaissatu, valmistui Sukin ollessa 24-vuotias.
- Väkeviä Wagnerin bassoaarioita
Saksalainen basso René Pape on levyttänyt yhdessä Daniel Baremboimin johtaman Berliinin valtionorkesterin ja -oopperan kuoron kanssa Richard Wagnerin ooppera-aarioita. Parsifaalin aariassa mukana laulaa tenori Placido Domingo.
- Nuoren Debussyn pianoduetot
Sveitsiläinen pianoduo Adrienne Soos ja Ivo Haag ovat levyttäneet säveltäjä Claude Debussyn nelikätisiä pianokappaleita ja -sovituksia.
- Nordgrenin kaunis muistolevy
Raschér-saksofonikvartetti ja Lapin kamariorkesteri ovat levyttäneet John Storgårdsin johdolla säveltäjä Pehr Henrik Nordgrenin muistolevyn. Kokonaisuus on vaikuttava.
- Alkusoittoriemua kolealla äänellä
Andrea Marconin johtama La Cetra -barokkiorkesteri on koonnut levylleen peräti kuusitoista alkusoittoa Mozartin laulunäytelmistä ja oopperoista, ja mukana on ilahduttava määrä tuntemattomiakin helmiä, kuten La Betulia liberata ja Ascanio in Alba.
- Pekka Kuusiston uusimmat metkut
Ondine on aivan vastikään julkaissut meidän Pekan eli koko kansan Pekka Kuusiston ja pianisti Paavali Jumppasen levytyksen Einojuhani Rautavaaran musiikista viululle ja pianolle. Kyseessä on siis suomalaisen musiikin tehokentällinen, mutta minut tuo levy sai toteamaan, että me kriitikot olemme sitten kummaa sakkia. Joka käänteessä toivomme muusikoilta persoonallista sointia ja omaperäistä otetta ja vaikka mitä temppuja, ja sitten kun niitä saamme, näytämme hapanta naamaa.
- Hellää ja herkkää dodekafoniaa - on se mahdollista!
Avomielisilläkin musiikinystävillä on usein ennakkoluuloja Wienin toisen koulukunnan ekspressionismia ja dodekafoniaa kohtaan. Monen mielestä Schönberg, Webern ja Berg sävelsivät kylmää, tunteetonta tai peräti ylitunteellista musiikkia, joka kaksitoistasävelisyydessään oli harmonisesti epäselvää mongerrusta. Quator Diotiman ja suosikkiyhtiöni Naíven uutuuslevy osoittaa, että ennakkoluulot hälvenevät saman tien, kun toimeen tarttuu joukko kyllin kyvykkäitä muusikkoja.
- Beethoven-pianismia kaksin käsin
Halpalevy-yhtiö Naxos ei kilpaile klassisen musiikin markkinaosuuksista huippusolisteilla, näyttävällä kansitaiteella tai syvällisillä esittelyteksteillä, vaan kekseliäämmin, tilkitsemällä levytetyn repertuaarin aukkoja harvinaisilla teoksilla tai uusilla näkökulmilla. Niinpä se ei ole tehnyt taas yhtä Beethoven-pianolevyä, vaan levyn, jossa esitellään Beethovenin ja hänen opettajiensa musiikillisia suhteita kahdella hyvin erikoisella periodipianolla, joita soitetaan nelikätisesti.
- Retrohenkinen pikkukappalelevy
Sellisti Seeli Toivion ja harpisti Lily-Marlene Puuseppin duo on toiminut jo muutaman vuoden. Uskon ja toivon että heillä on runsaasti keikkoja. Kaksi kaunista naista, kultaa kimaltava harppu ja jalosti hohtava sello ovat yhdistelmä, joka tuo glamouria mihin tahansa yritys- tai kulttuuritilaisuuteen - semminkin kun duo vieläpä soittaa erittäin hyvin.
- Kannattaako naiskuoropop?
Naiskuoro Philomelan uusi levy Light on jo esitelty tällä kanavalla harrastekuoromusiikin erikoisohjelmassa, mutta ehkäpä on syytä ottaa levy käsittelyyn myös Uusiin levyihin, niin sanoakseni "oikean taidemusiikin" näkökulmasta. Levy nimittäin avaa kiinnostavan teeman.
- Kinsky Trio Prague ei yllä tarpeeksi korkealle
Tsekkiläisiä kokoonpanoja luotsaavan levy-yhtiö Praga Digitalsin tallissa asustava Kinsky Trio Prague on keskittynyt uudella levyllään tsekkiläisten säveltäjien musiikkiin romantiikan kulta-ajalta. Levyllä on neljä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sävellettyä kamarimusiikkiteosta eri säveltäjiltä, joista mukana tunnetuimpana lienee Leos Janácek. Vuonna 1998 perustettu Kinsky Trio Prague on levynkansitekstin mukaan yksi maansa edustuskelposista kamarimusiikkiyhtyeistä, ja kuninkaallista Kinsky-nimeä se on saanut kunnian käyttää vajaan kymmenen vuoden ajan.
- Kunnianhimoinen lauluyhtyetulokas
Suomalaisen lauluyhtyemusiikin voittokulkua on siivittämässä nyt myös osaltaan Ensemble Norma, jonka tuore levy Hei Lempi! ilmestyi huhtikuussa. Albumi vakuuttaa monipuolisella sisällöllään ja laatu on levyssä kohdallaan. Laulu on tarkkaa ja kirkasta ja ilmiselvän kunnianhimoista.
- Sello puhuu ja sellisti puhisee
Ranskalaissellisti Emmanuelle Bertrand on noussut 2000-luvulla yhdeksi merkittävistä sellonsoiton ranskalaisen koulukunnan edustajista ja nykymusiikin esittäjistä. Le violoncelle parle eli Sello puhuu on Harmonia mundi -levy-yhtiön viimeisin Bertrandilta julkaisema albumi. Se sisältää neljä sooloselloteosta, jotka puhuvat kaikki eri kieliä. On katalonialaisen sellisti-säveltäjä Gaspar Cassadón, unkarilaisen Zoltán Kodályn ja Brittiläisen Benjamin Brittenin sarjat soolosellolle sekä ranskalaisen nykysäveltäjä Pascal Amoyelin teos Itinérance.
- Urkutaidetta Markku Ketolan tapaan
Suomen legendaarisiin urkureihin kuulunut, vuonna -85 menehtynyt Markku Ketola oli soittajana täydellisyydentavoittelija, mutta hän oli myös arvostettu ja pidetty pedagogi. Yli neljännesvuosisadan jälkeen häneltä jääneistä tallenteista on koottu kaksiosainen levyjulkaisu, jolla halutaan muistaa ja kunnioittaa tämän merkittävän urkurin elämäntyötä. Levyn on julkaissut Organum-seura levy-yhtiö Fugan välityksellä ja se sisältää Markku Ketolan soittamaa musiikkia Lahden Ristinkirkon ja Porvoon tuomiokirkon uruilla sekä Turun tuomiokirkon kuoriuruilla.
- Sinfonista vyöryä portugalilaisittain
Luís de Freitas Brancon teoksista on vihdoin saatavissa kattava sarja levytyksiä. Irlannin kansallinen sinfoniaorkesteri Álvaro Cassuton johdolla on äänittänyt kaikki Brancon neljä sinfoniaa sekä niiden yhteydessä myös muita kappaleita säveltäjän tuotannosta. Viimeisin osa tämän Freitas Branco -sarjan Naxos-levy-yhtiölle äänitetyistä albumeista sisältää säveltäjän viimeisen, neljännen sinfonian sekä sinfonisen runon Vathek.
- Laurenceaun ja Sohievin tasapainoinen esitys
Naïve-levymerkin julkaisema albumi Prokovjevin toisesta viulukonsertosta ja Rahmaninovin Sinfonisista tansseista on virkistävä elämys sellaisten venäläissäveltäjien orkesteriteoksista, joita usein kuulee yhdisteltävän ennemminkin pianomusiikin saralla. Viulusolistina soittaa Geneviève Laureceau, Toulousen Theatre du Capitolin orkesteria johtaa Tugan Sohiev.
- Kevyttä esi-Barhmsia tai jälki-Beethovenia?
Johann Rufinatscha eli 1800-luvulla Keski-Euroopan musiikkiytimessä Wienissä ja sävelsi aimo pinon orkesterimusiikkia, mutta keskittyi myöhemmin urallaan opetustyöhön. Rufinatscha oli luisevampi mutta yhtä parrakas versio Brahmsista, ja miehet tunsivatkin toisensa. Rufinatschan elämänkohtaloista ei tiedetä juuri mitään, joten musiikkitieteilijät saavat häiriöttä spekuloida, loppuiko Rufinatschan aktiivinen sävellysura traagisesti siihen, että hän kohtasi lahjakkuudeltaan ylivertaisen Brahmsin.
- Komea alttoviuluresitaali kotimaasta
Resitaaleja kuulee nykyään niin harvoin konserteissa, että harkitut, kokonaisuutena kuunneltavat levyt tulevat tarpeeseen. Harkittu kokonaisuus on myös alttoviulisti Ulla Sointeen ja pianisti Ursula von Lerberin uutuuslevy.
- Sukupuoli vaihtuu, ääni pysyy kauniina
Joyce DiDonato on lyyrinen mezzosopraano, ja lyyrisillä mezzosopraanoilla on oopperoissa ilo päästä vaihtamaan tarvittaessa sukupuolta. Uutuuslevyllään DiDonato on rinnastanut suosikkioopperoiden housu- ja hameroolien aarioita sekoitukseksi, jonka juonenkäänteiden selittämiseen kuluisi hetki jos toinenkin.
- Gardinerin livetaika puree Johannes-passioonkin
Uudet levyt yrittää kovasti esitellä maahantuojien levyantia tuoreeltaan, mutta aina eivät aikataulut osu yksiin. Erityisen paljon minua harmitti, kun Bach-guru John Eliot Gardinerin vasta julkaistu Bachin Johannes-passio myöhästyi täpärästi paastonajan lähetyksistä.
- Siunattu tuotanto kirotusta Hollantilaisesta
Opus Arte on julkaissut Hollannin kansallisoopperan viimevuotisen produktion Wagnerin klassikosta Lentävä Hollantilainen, ja intensiivisen katselukokemukseni perusteella tuotanto on yhtä siunattu kuin Hollantilainen on kirottu.
- Viulusointi kuin grafiikkaa
Vuonna 2002 viulisti Jennifer Pike voitti BBC:n Vuoden nuori muusikko -kilpailun kaikkien aikojen nuorimpana, ja siitä lähtien britit ovat pitäneet häntä uuden sukupolven viulistitoivona. Kansainvälinen tähtitason läpilyönti ja debyyttilevy ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään, mikä ei välttämättä ole huono asia. Pike osoittautuu kypsäksi kamarimuusikoksi, ja saattaa hyvinkin löytää tiensä Hahnin, Kopatschinskajan ja Batiashvilin rinnalle.
- Täysosuma Schumannin pianotrioista
Sisarukset Tanja ja Christian Tetzlaff sekä norjalaisen pianisti Leif Ove Andsnes ovat levyttäneet Robert Schumannin kaikki pianotriolle säveltämät teokset. EMI-levy-yhtiön julkaisulla kuullaan Schumannin pianotriot nro 1 d-molli, nro 2 F-duuri ja nro 3 g-molli. Näiden lisäksi levyllä kuullaan Fantasiakappaleita ja kuusi etydiä Theodor Kirchnerin sovituksena.
- Pianistilupaus Oksana Shevchenkon voittolevy
Kazakstaniassa syntynyt pianisti Oksana Shevchenko syntyi Alma Atassa vuonna 1987 ja opiskeli aluksi Kazakstanin Valtion konservatoriossa. Opinnot jatkuivat Moskovan Tshaikovski -konservatoriossa ja viimeksi Moskovan valtion Konservatoriossa Elena Kuznetsovan johdolla.
- Harvinainen levytys Brucknerin kvartetosta ja kvintetosta
Itävaltalainen säveltäjä Anton Bruckner tunnetaan ennen kaikkea monumentaalisista sinfonioistaan. Näiden lisäksi Bruckner sävelsi hieman myös kamarimusiikkia. Leipzigin jousikvartetti on levyttänyt Brucknerin kvarteton ja kvinteton.
- Säveltäjien sisäisiä synkkyyksiä
Säveltäjien sisäisiä maailmoja kuullaan Länsi-Saksan yleisradion Wergo -levymerkin julkaisulla, joka on otsikoitu Nach Innen / Towards the inside. Levyllä kuullaan kolme sävellystä, ranskalaisen Mark Andren Ni, Kaija Saariahon Graalin teatteri -viulukonsertto sekä englantilaisen Ian Willcockin sävellys Grave.
- Kulttuurien kohtaaminen onnistuu - luulisin
Eero Hämeenniemi kirjoittaa uuden levynsä esittelyssä, ettei halua "käyttää" intialaista muusikkoa vaan tehdä tämän kanssa yhteistyötä. Vieraiden musiikkiaineksien käyttäminen tai hyödyntäminen onkin ikävä jäänne kolonialistiselta ajalta - usein länsimaisen taidemusiikin edustajat ottavat toisista kulttuureista mitä mielivät sen kummemmin seurauksia, historiaa tai kokonaisuutta miettimättä ja tuntematta.
- Hentoäänistä new age -keskiaikaa
Keskiaikaisen liturgisen laulun duo Vox Silentii on vastikään tehnyt jo kymmenennen levynsä, tällä kertaa otsikolla Memento mei. Tuotanto on varsin mittava yhtyeeltä, joka ei kuitenkaan ole täysin ammattimainen. Vox Silentiissä laulavat musiikkipedagogi Hilkka-Liisa Vuori sekä toimittajakollegani Johanna Korhonen, jonka puhetta ja laulua kuullaan myös tämän kanavan ohjelmassa Valkoista valoa.
- Runoteema sopii Julia Fischerille
Deccan tähtiviulisti Julia Fischer on otsikoinut levynsä elegantisti sanalla Poème. Saman otsikon alle on aiemminkin koottu runollista musiikkia, mikä on helppoa, koska kaikki musiikki on runollista. Julia Fischerin valikoima on kuitenkin poikkeuksellisen onnistunut sekä ohjelmistoltaan että soiton tasolta.
- Lyyrinen kornetti ja kaukainen piano
Suomen tunnetuin vaskitähti, trumpetisti Jouko Harjanne on tehnyt joensuulaisen Pilfink Recordsin kanssa pitkän yhteistyösuunnitelman. Projektin avauslevy julkistettiin vastikään ja on otsikoltaan Lyyrinen kornetti.
- Pergolesista oopperaa
Giovanni Battista Pergolesin Stabat mater on yksi barokin kuuluisimpia teoksia ja takuuvarmaa hiljaisen viikon kirkkomusiikkia. Deutsche Grammophon on sopivasti pääsiäiseksi julkaissut klassikosta uuden levytyksen, joka luo siihen uuden, oopperamaisen näkökulman sekä muulla ohjelmistollaan täydentää Pergolesin säveltäjäkuvaa.
- Jyväskylän orkesteri ei nouse lentoon
Vuosien mittaan olen huomannut, että säännöllisen levytystoiminnan alkaminen saattaa potkaista orkesterin kuin orkesterin nousukiitoon. Nousukiidon ja levytysten syy-seuraus-suhde on nimenomaan tämä. Ohjelmiston tarkka harjoittaminen, levytystilanteen armottomuus ja lopputuotteen pysyvyys pakottavat muusikot terästäytymään. Viime vuosina olen ollut havaitsevinani, että Naxoksen levytalliin päässyt Jyväskylän kaupunginorkesterikin olisi vähitellen nousemassa siivilleen.
- Mittavan projektin lupaava alku
Iso-Britanniassa toimiva Alamire tituleeraa itseään yhdeksi maan keskeisistä vokaaliryhmistä. Yhtye on nyt aloittanut 30-osaisen levytysprojektin, jonka tavoitteena on esitellä englantilaisen kirkkomusiikin mestariteoksia 1400-luvulta alkaen. Tämän mittavan työnsaran ensiosana saadaan nyt kuulla tuplalevyllinen Thomas Tallisin ja William Byrdin sävellyksiä. Lauluryhmän johtajana toimii David Skinner, joka on myös levyn julkaisseen Obsidian-yhtiön taiteellinen johtaja.
- Paluu fadon juurille
Vuonna 1980 syntynyt fadolaulaja Ana Moura teki debyyttinsä Lissabonin maineikkaimmalla fadoareenalla, Coliseu dos recreiosilla, muutama vuosi sitten. Konsertti äänitettiin ja nyt siitä on julkaistu uusi live-äänite, joka on tuoreenkuuloinen näyte tämän nuoren fadistan taidoista ja tunteenpalosta. World village -levy-yhtiön julkaisema Coliseu-levy tuo fadon lähelle kuulijaa ja pitää otteessaan koko levyn loppuun saakka.
- Lyyrinen klarinetti saa ihon kananlihalle
Klarinetisti Michael Collinsin ja pianisti Michael McHalen Lyyriseksi klarinetiksi nimetty albumi tarjoaa juuri sitä mitä lupaakin. Levy esittelee instrumentille sävellettyjen teosten historiaa 1800-luvun alusta viime vuosisadan loppupuolelle saakka. Klarinetin asema alkoi vakiintua vasta alle pari vuosisataa sitten, vaikka soitin kehitettiinkin jo 1700-luvun alkupuolella.
- Harvoin kuultua pianomusiikkia
Ahkerasti konsertoiva ja levyttävä pianisti Jouni Somero on äänittänyt nyt viidennen Sergei Bortkiewiczin pianoteoksia käsittelevän cd-levynsä. Levy sisältää Bortkiewiczin neljän ja kolmen pianokappaleen sarjat sekä 12 etydiä, joiden kokonaislevytys on nyt luokassaan ensimmäinen maailmassa. Levy-yhtiönä toimii FC Records, joka on julkaissut Someron levytyksiä lukuisan kerran aiemminkin.
- Maailman ilmiöitä norjalaisittain
Norjalaisen nykysäveltäjän, Synne Skouenin, musiikista on nyt koottu kiinnostava albumi Aurora-levy-yhtiön toimesta. Tämä Call-notes-niminen cd kattaa teoksia säveltäjän varhaistuotannosta viime vuosina syntyneisiin sävellyksiin saakka, ja on laadussaan ensimmäinen, joka on omistettu Skouenin omaperäiselle ja erityislaatuiselle musiikille. Levyn muusikkolistalla mukana ovat mm. perkussioyhtye SISU, Norjan Radio-orkesteri Christian Eggenin johdolla sekä Oslon jousikvartetti.
- Laatulevy Britanniasta
Edward Gardnerin johtama BBC:n filharmoninen orkesteri soittaa Chandos-levy-yhtiön julkaisemalla levyllä ainutlaatuisen kokonaisuuden Benjamin Brittenin orkesteriteoksia: Sinfoninen sarja oopperasta Gloriana, Sinfonia sellolle ja orkesterille sekä yksi säveltäjän tunnetuimmista teoksista, neljä meriaiheista välisoittoa oopperasta Peter Grimes.
- Daniel Hopen uudet vaatteet
Näissä musiikinkuluttajapalvelutehtävissä törmää silloin tällöin keisareihin, joiden vaatteet herättävät epäilyksiä. Eräs tällainen keisari on brittiläinen viulisti Daniel Hope. Säännöllisesti hän levyttää arvostetulle Deutsche Grammophonille ja yhtä säännöllisesti minä mietin, miksi hän saa niin tehdä.
- Jan Lehtola parhaimmillaan
Urkutohtori Jan Lehtola on istuutunut Uudenkaupungin kirkon hienojen urkujen ääreen ja levyttänyt Mendelssohnin urkusonaatit. Minua suuresti ihastuttaa, että Lehtola on tehnyt toistaiseksi parhaan levynsä näin perinteisen ohjelmiston parissa.
- Askeettinen passio, varma esitys
Kevät on edennyt siihen vaiheeseen, että sivistyneet ihmiset hakeutuvat hyviin levykauppoihin hankkimaan paastonaikaan sopivaa barokkimusiikkia. Iänikuisten Bachin passioiden vastapainoksi katse saattaa osua Dacapo-yhtiön ja Kööpenhaminan Ars Novan uuteen levytykseen Heinrich Schützin Matteus-passiosta, jonka takuumiehenä on Paul Hillier. Se onkin hienoa musiikkia mutta sitä voi suositella vain niille jotka tietävät mitä tekevät ja pitävät askeesista.
- DVD tuo Aleksis Kiven lähelle
Einojuhani Rautavaaran kolminäytöksinen kamariooppera Aleksis Kivi vuodelta 1997 on tänä keväänä taas ajankohtainen. Kansallisoopperassa siitä on vielä yksi näytäntö jäljellä, tähtenä syntymäpäiväsankari Jorma Hynninen. Kaikki eivät pääse oopperaan, mutta onneksi Ondine on vastikään julkaissut Aleksis Kiven DVD-taltiointina, joka on tehty Kansallisoopperan ja Yleisradion yhteistyönä.
- Hymy korviin Vivaldilla
Onneksi musiikinystävän kevät ei ole pelkkiä passioita. Sijansa saakoon myös huhtikuun aurinkoisiin aamuihin ja kuulaisiin iltoihin sopiva, riemukkaan kevyt musiikki, sellainen kuin Vivaldin traversokonsertot, joita Alexis Kossenko ja Arte dei Suonatori ovat levyttäneet Alpha-yhtiölle.
- Uuden kuoroilmaisun mallia
Vuosien mittaan olen tässä Uudet levyt -ohjelmassa esitellyt ja arvioinut niin paljon uutta suomalaista ja pohjoismaista kuoromusiikkia, että sen tyylipiirteet, niin ovat tulleet vähitellen tutuiksi, niin miellyttäviä ja moninaisia kuin ovatkin. Siksi on mukava löytää kuoromusiikkia, joka kuulostaa aivan ja kertakaikkisen erilaiselta.
- Melodraama sadusta Antti Puuhaara
Tapio Tuomelan musiikillinen melodraama Antti Puuhaara on tilattu, levytetty ja julkaistu Ranskassa. Libretto on Erik Söderblomin ja Tapio Tuomelan, ja se pohjaa sadun lisäksi Suomen Kansan Vanhoihin runoihin ja Kantelettareen.
- Buxtehudea pääsiäiseen
Englantilaiset laulusolistit, Purcell -kvartetti ja vanhan musiikin yhtye Fretwor ovat levyttäneet Dieterich Buxtehuden seitsemän kantaatin sarjan Membra Jesu nostri vuodelta 1680. Teos on omistettu Buxtehuden ruotsalaiselle ystävälle Gustaf Dübenille.
- Historiallisia Liszt-tulkintoja Yhdysvalloista
American Liszt Societyn julkaisulla Listztin pianomusiikkia esittävät pianotaiturit Jorge Bolet, Claudio Arrau ja Gunnar Johanssen. Taltioinnit on tehty Yhdysvalloissa pidetyistä yksityiskonserteista sekä suurista konserttisaleista.
- Vinksahtanut Matteus-passio
Alankomaiden Bach-seuran julkaisulla Matteus-passion tempot laahaavat ja orkesteri päästelee vääriä ääniä. Tunnelmaltaan levy on ylikorostetun rauhallinen.
- Edward Vesalan vapauden maisemat
Nordic Trinity –yhtye on äänittänyt levyllisen Edward Vesalan musiikkia. Vaikka Vesalan sävellykset ovat tarkoin sovitettuja, hänen musiikissa on aina läsnä vahva vapauden ja arkaaisen luovuuden tunne.
- Vahva nainen ja vahvan naisen aariat
Natalie Dessay on pitkään ollut yksi suosikkisopraanoistani etenkin kevyessä, ranskalaissävyisessä oopperaohjelmistossa. Uudella levyllään hän laulaa Kleopatran aarioita Händelin oopperasta Julius Caesar, ja myös tämä ohjelmisto tuntuu sopivan hänelle kuin nappi nenään.
- Seicenton sulokas vesper
Antonio Cifra vaikutti 1600-luvun alun Italiassa, Loreton kauniissa kaupungissa, joka on merkittävä pyhiinvaelluskohde. Minä en Cifran nimeä muistanut, mutta arvovaltaisten tietosanakirjojen mukaan hän oli aikalaisten arvostama ja tuottelias kirkkomusiikkisäveltäjä, joka varovaisen tyylikkäästi yhdisti perinteistä polyfoniaa ja oman aikansa uutuutta, konsertoivaa tyyliä. Cifran musiikki kyllä kelpaa nykykorvalle, osoittaa saksalaisen Christophorus-yhtiön julkaisema levy iltapalveluksen muotoon koottuja psalmimotetteja.
- Orkesteriherkkuja Italiasta
Gianandrea Nosedan ja BBC:n filharmonisen orkesterin uutuuslevylle on valikoitu kuusitoista toinen toistaan hurmaavampaa alku- ja välisoittoa italialaisen oopperan kulta-ajalta. Kattaus saa kuulijan hämmästelemään italialaisten ykkös- ja kakkosdivarin säveltäjien ammattitaitoa. Cilea, Catalani, Giordano, Mascagni ja kumppanit olivat uskomattoman varmaotteisia taidekäsityöläisiä, jotka totta vieköön osasivat muotoilla rahakkaan melodian, kun oopperan dramaturgia sellaista vaati.
- Kansanomaisuus toimii Caresanan kantaateissa
Cristofaro Caresana vaikutti Napolissa 1600-luvun lopulla, ja vaikka hän on melko totaalisesti unohtunut musiikin historian kirjallisuudesta, herra nimeltä Antonio Florio on viime vuosina tehnyt suuren työn kaivamalla hänen kantaattejaan arkistoista. Caresanan musiikki ei ehkä ole ajan innovatiivisinta tai hienostuneinta, mutta siinä kuuluu Napolin kulttuurin rikkaus ja kansanomaisuus. Florio ja hänen I Turchini -yhtyeensä ovat koonneet uutuuslevylle Caresanan eloisia ja hauskoja kantaatteja.
- Oopperaneron sinfoniset pyrinnöt
Muutamassa aiemmassa ohjelmassa olen kovalla kiihkolla viritellyt jonkinlaista Korngold-buumia. Kun Kansallisoopperassa jokin aika sitten esitettiin Korngoldin oopperaa Kuollut kaupunki, täällä Suomessakin herättiin huomaamaan, että Korngold ei ollut "pelkkä" elokuvamusiikin luoja, vaan omaleimainen myöhäisromantikko, jonka musiikki on paitsi hienoa myös miellyttävää. Levy-yhtiö Ondine on nyt liittynyt Korngold-buumiin ja levytyttänyt Korngoldin ainoan sinfonian Helsingin kaupunginorkesterilla, joka on Suomen paras yhtye muhevaan myöhäisromantiikkaan.
- Rakkauden oppitunti ihanalta sopraanolta
EMI-yhtiön tähtisopraano Kate Royal on tehnyt uuden levyn, jonka otsikkona on vetävästi A Lesson in Love (Rakkauden oppitunti). Kate Royal kuulostaa markkinointinimeltä, ja kohtalokkaan mustavalkoinen levykansiposeeraus satiinimekossa täydentää vaikutelman kaupallisesta mikrofonisopraanosta. Kun vielä kuulee, että Kate Royalin isä on televisiotähti ja äiti malli, musiikkipuristi saattaa jättää levyn hyllyyn - ja tekee siinä virheen. Kate Royal on nimittäin yksi sukupolvensa parhaista lyyrisistä sopraanoista, ja hänen tarjoamansa rakkauden oppitunti on musiikillisesti erittäin täysipainoinen.
- Musica Antiqua Roma sävähdyttää
Musica Antiqua Roma on Viulisti Riccardo Minasin vuonna 2007 perustama kamariyhtye. Se yhdistää ohjelmistossaan soolo- ja kamarimusiikkia renessanssista varhaisklassimin aikaan saakka. Yhtyeen nimi, Musica Antiqua Roma, juontuu tavoitteesta tuoda esille erityisesti jo osittain unohdettuja roomalaisia säveltäjiä 1600- ja 1700-luvuilta. Nyt uusimmalla, Passacaille-levymerkille äänitetyllä levyllään, kokoonpano esittelee Arcangelo Corellin musiikillisia perillisiä, kuten Pietro Antonio Locatelli ja Gasparo Visconti.
- Pianon meditatiivisia kaikuja
Saksalainen 1900-luvun säveltäjä Hans Otte oli musiikin monitoimimies, mutta myös pianisti ja minimalismin ystävä. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuu pianoteos Das Buch der Klänge, suomeksi käännettynä Kaikujen kirja tai Äänien kirja, ja sen on levyttänyt nyt kokonaisuudessaan hollantilainen pianisti Ralph van Raat Naxos-levy-yhtiölle.
- Trio Wandererin ahdistus ja valo
Palkittu Trio Wanderer tarjoilee vaikuttavan musiikillisen elämyksen Smetanan pianotrion ja Lisztin Elegioiden muodossa. Aiheeltaan Harmonia mundi -levy-yhtiölle äänitetty albumi on vakava, suorastaan synkkä, mutta Trio Wandererin laadukasta soittoa kuuntelee silti ilolla.
- Laajennettu Osmosis-kvintetti varhaisromantiikan pauloissa
Kansainvälisesti moniuloitteinen Osmosis-puhallinkvintetti on laajentanut joukkiotaan neljällä jousisoittajalla yhden levyn ajaksi. Kuten nimestä käy ilmi, kyseessä on albumillinen nonettoja, säveltäjinään George Onslow ja Louis Spohr.
- Tshaikovski, Shakespeare ja Dudamel
Muutama vuosi sitten maailmanmaineeseen kohonnut Gustavo Dudamel sekä venezuelalainen Simon Bolivar -sinfoniaorkesteri ovat julkaisseet nyt Deutsche Grammophon -levymerkille levyllisen Tshaikovskin musiikkia. Levy sisältää kolme fantasiaa, jotka ovat saaneet innoituksensa William Shakespearen näytelmistä: alkusoittofantasiat Hamlet ja Romeo ja Julia sekä Sinfoninen fantasia näytelmästä Myrsky.
- Mitä Mälkki tekee Pariisissa?
Kapellimestari Susanna Mälkki on ollut suosikkini jo vuosikausia. Etenkin hänen levytyksensä Jukka Tiensuun musiikista ovat tehneet vaikutuksen. Mälkki hahmottaa nykymusiikkia kirkkaasti ja mitä ilmeisimmin harjoittaa ja johtaa orkestereita tavalla, joka auttaa tekemään vaativasta musiikista elämyksen. Mälkki on viime ajat vaikuttanut lähinnä Ranskassa, ja mieleni teki katsastaa, mitä hän siellä puuhaa. Niinpä tilasin maahantuojalta DVD-taltioinnin baletista Siddharta.
- Lupa syödä ja kuunnella yhtä aikaa
Georg Philipp Telemannin kokoelma Tafelmusik on nimensä veroinen, etenkin jos pöydällä viitataan Ruotsin-laivan seisovaan pöytään. Konserttojen, kamarimusiikin ja sonaattien yltäkylläinen, monilajinen kokonaisuus liittyy barokin hovien herraskaiseen ruokailuperinteeseen. Koko aterian taustalla piti soida musiikki, joka sopi kuhunkin yksittäiseen ruokalajiin mutta pysyi tyyliltään riittävän yhtenäisenä, ettei häiritsisi sivistynyttä keskustelua tai ilonpitoa.
- Henkeä hoviin!
Jean-Philipp Rameau harrasti ranskalaisen ja italialaisen musiikkiperinteen sulauttamista. Tämän osoittaa myös Alban uutuuslevyllä kuultava Rameaun laaja kokoelma Pièce de clavecin de concerts vuodelta 1741. Se ei nojaa vain mielikuvitukseen ja hienostuneisuuteen, kuten umpiranskalainen hovimusiikki joskus. Italialaiset vaikutteet huomaa teosten kolmiosaisena muotona ja musiikillisena jäsentyneisyytenä. Henkevyys, tanssillisuus ja kristallinkirkas mutta tyylitelty ilmaisu paljastavat silti musiikin alkuperän, samoin nokkelat otsikot.
- Alttoviulu klarinettina
Alttoviulisti Maxim Rysanov hurmasi minut hiljattain tulkinnallaan Bachin soolosellosonaateista. Rysanovilla on rikkumaton tekniikka, tiivis sointi ja ennen kaikkea hyvä maku - Bachissa hän onnistui yhdistämään venäläisen romantiikan ja barokkityylin hämmentävän hienosti. Siksi arvelin, että Rysanov saattaisi tarjota jotain erityistä myös Brahmsin kamarimusiikkiin, jota hän on hiljattain levyttänyt peräti kaksi levyä.
- Valoa muttei linjaa
Laulajilla on yksi ainoa tapa tehdä Bach-levy - he valikoivat kantaateista ja aarioista parhaiten äänelleen ja tyylilleen sopivia paloja, ja tulos vaihtelee sillisalaatista staattisuuteen. Sopraano Elizabeth Watts ja The English Concert -barokkiorkesteri ovat tehneet aiheesta ehkäpä kauneimman ja tasapainoisimman version mitä toistaiseksi olen kuullut - ja olen kuullut niitä paljon.
- Perusbarokin juhlaa
Vanha kunnon Samuel Scheidt oli Praetoriuksen ja Schützin aikalainen ja sielunveli, laajasti matkaillut ja opiskellut säveltäjä, joka keskittyi luomaan protestanttiselle kirkolle uutta musiikkia. Scheidtin tapainen lauluyhtyeen ja urkucontinuon perusbarokki on vaarallista esittää, sillä osaamattomissa käsissä siitä tulee murhaavan tylsää yhteislaulelua. Hupaisat modulaatiot, jazzmaiset rytmit, tekstin elävä kuvittaminen ja taivaaseen kurkottava kirkkaus pääsevät oikeuksiinsa vain innoittuneella ja taitavalla kokoonpanolla. Sellainen on Vox Luminis, joka on levyttänyt Ricercar-yhtiölle Scheidtin kirkkomusiikkia 1620-luvulta.
- Mr. Corelli in London
Italialaisen Arcangelo Corellin [1653-1713] musiikki oli 1700-luvun alkupuoliskon Englannissa hyvin suosittua. Vaikka Corelli ei itse käynyt koskaan Englannissa, hänen musiikkiaan soitettiin kodeissa, kapakoissa ja konserttisaleissa eri puolilla Englantia. Corellin musiikkia pidettiin esimerkillisenä, ylevänä ja loistavana, ja sitä luonnehdittiin "elämän leiväksi".
- Kenkätehdaskaupungin orkesteri päräytti loistolevyn
Kenkätehtaastaan tunnetun pienen tsekkiläisen kaupungin Zlinin orkesteri, Bohuslav Martinu Philharmonic Orchestra, on levyttänyt pianisti Giorgio Kouklin kanssa Bohuslav Martinun pianokonsertot 1, 2 ja 4. Levytys on osa pianisti Kouklin Martinun pianosävellysten kokonaislevytystä Naxos- yhtiölle.
- Harnoncourtin tulkinta Saksalaisesta sielunmessusta
Säveltäjä Johannes Brahms sävelsi laajamuotoisen hengellisen teoksensa
Ein deutsches Requiem sopraano- ja baritonisoololle, kuorolle ja orkesterille vuosina 1861–1868. Wienin filharmonikot on levyttänyt teoksen Nikolaus Harnoncourtin johdolla. Kuorona levytyksellä on Arnold Schönberg –kuoro, ja solisteina sopraano Genia Kühmeier ja baritoni Thomas Hampson. - Klassinen saksofonisti viihteellä
Saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalo valmistui musiikin tohtoriksi pari vuotta sitten aiheenaan saksofoni suomalaisessa taidemusiikissa. Tuomisalon tuoreen levyprojektin voi nähdä vastapainona väitöstyölle. Hän teki sovituksia, kokosi viihdeorkesterin ja äänitti yhdessä päivässä levyllisen viihdemusiikkia 1950-luvun, Radion Viihdeorkesterin ja Duke Ellingtonin hengessä.
- Ajankohtainen kansannousuooppera
Einojuhani Rautavaaran nuoruudenooppera Kaivos vuodelta 1962 on pitkään maannut unohdettujen partituurien pinossa. Kapellimestari Hannu Lintu kuitenkin louhi oopperan esiin ja johti siitä viime syksynä Tampereella konserttiversion, jonka Ondine taltioi. Nyt kun ooppera julkaistiin, siitä tuli kuin taikaiskusta poikkeuksellisen ajankohtainen - aiheena on kansannousu, joka väistämättä rinnastuu arabimaiden kuohuntaan.
- Kun vähempikin riittäisi
Uutuuslevynsä kannessa Hélène Grimaud katsoo suoraan kuulijaan jäänsiniset silmät ymmyrkäisinä, ja joka niitä silmiä katsoo ei niitä unohda. Useimpien mielestä Grimaud soittaa yhtä vangitsevasti kuin tuijottaa, joten DG:n markkinointiosastolla on helppoa.
- Tunnetta ja väriä neuvosto-muistoihin
Olen kritisoinut uusimman sukupolven viulisteja ylivilkkaudesta ja fraasien lyhytjänteisyydestä. Se on vaarallinen yleistys. Tosiasiassa olen huomannut, että ajan kuluessa viulismi oikeasti edistyy eikä vain muutu - ainakin se edistyy vastaamaan paremmin meidän aikaamme. Viimeksi tämän todisti Lisa Batiashvilin uusi levy, joka minun mielestäni on hänen parhaansa.
- Ylivilkasta viulunuorisoa?
Viulisti Alexandra Soumm ja pianisti David Kadouch ovat levyttäneet Edvard Griegin kolme viulusonaattia. Tämä oli minulle uutinen - etenkin siksi etten tiennyt tai muistanut, että Grieg on säveltänyt sellaisiakin. Griegin kolmea sonaattia kuulee harvoin, mikä on harmi. Ne ovat täynnä hienostunutta kansallisromantiikkaa ja pohjoismaista kuulautta, ja sellaisen luulisi vetoavan ainakin suomalaisiin paremmin kuin saksalaisen perusromantiikan. Grieg itse luonnehti sonaatteja näin: "Ensimmäisessä sonaatissa olin naiivi mutta täynnä ideoita; toisessa olin nationalistinen; kolmannessa luulen saavuttaneeni asioiden ytimen."
- 1700-luvun oppitunti musiikkiin ja tunteisiin
Barokkiaktiivi Anthony Rooley on kaivellut perusteellisesti Britannian oodiperinnettä ja löytänyt arkistojen kätköistä äärimmäisen kiinnostavan ja hauskan teoksen. William Hayesin oodi The Passions eli Tunteet perustuu William Collinsin puoliksi dramaattiseen, puoliksi kuvailevaan runoon, jossa esitellään musiikin tunnevaikutuksia.
- Transkriptioita Bachin sonaateista
Vuodesta -95 asti toiminut barokkiyhtye, The Brook Street Band, on olemassaolonsa aikana ehtinyt esittää monenlaisia teoksia aina pienimuotoisesta kamarimusiikista suuriin kuoron ja orkesterin kanssa esitettäviin sävellyksiin saakka. Tämä BBC:n palkitsema kokoonpano on tuttu näky monilla eurooppalaisilla konserttilavoilla ja festivaaleilla.
- Rockia jousikvartetilla
Kazda & Indigo Strings eli basisti Jan Kazda sekä Indigo-jousikvartetti soittavat levyllään nimenmukaisesti legendaarisen rock-yhtyeen, Led Zeppelinin musiikkia. Viime vuosina elokuvamusiikkiin ja aiemmin mm. Saksan rock- ja jazz-piireissä liikkuneen Kazdan viimeisin levytys suuntautuu aavistuksen enemmän taidemusiikin maailmaan päin. Levy koostuu basistin omista jousikvartetille tekemistään sovituksista sekä parista täysin omasta sävellyksestä.
- Kansanmusiikkia ja hitusen siansaksaa
Moldovalainen viulisti Patricia Kopatchinskaja on rohkeasti lähtenyt levyllä uuteen suuntaan. Aiemmin mm. kiitettyjä Beethoven -tulkintoja levyttänyt Kopatchinskaja on levyttänyt nyt Naive-levy-yhtiölle kansanperinteeseensä pohjautuvaa musiikkia.
- Salonkikelpoista kitarismia
Jari Tarjasalon Pilfink-yhtiölle tekemällä levytyksellä kuullaan ensi kertaa Suomessa levytettyjä kitarateoksia Manuel Poncelta, Enrique Granadosilta, Fernando Sorilta sekä David Kellneriltä. Levy on äänitetty Vihdin kirkossa lokakuussa 2009.
- Harpistin unelmaprojekti
Walesilaisen, vuonna -85 syntyneen Claire Jonesin yhteistyö Englantilaisen kamariorkesterin kanssa alkoi vuonna 2007. Ja viime vuoden lopulla ilmestyi Signum classics -levymerkille äänitetty harppukonserttolevy, jossa soittavat Claire Jones ja Paul Watkinsin johtama Englantilainen kamariorkesteri.
- Punkiin verrattavaa barokkia
Ruotsalainen Rebaroque-barokkiyhtye perustettiin alun alkaen Tukholman barokkiorkesterin alaisuuteen, josta se on vahvistunut merkittäväksi ruotsalaiseksi vanhan musiikin toimijaksi. Sen johtohahmona toimii viulisti Maria Lindal, joka on orkesterin konserttimestari ja taiteellinen johtaja.
- Koopmanin Buxtehude-projektin laatu pysyy
Dieterich Buxtehuden sävellystuotannon valtavaa kokonaislevytyshanketta vetää barokin ikiliikkuja Ton Koopman. Älkääkä huoliko - edes YLE Radio 1:n kattava Uudet levyt -ohjelma ei aio käsitellä sarjan kaikkia levyjä, niitä kun kertynee lähemmäs sata. Silti on hyvä aina välillä tarkistaa, mitä projektille kuuluu - pysyykö laatu korkeana ja jaksavatko tekijät olla innostuneita yhdestä säveltäjästä. Kahdennentoista levyn perusteella projektille kuuluu hyvää.
- Rohkeaa sellomusiikkia, varovainen esitys
Naxos-yhtiöllä on tapana etsiskellä markkinarakoja tai ainakin repetuaarin aukkoja hyvin oudoista paikoista, esimerkiksi tekemällä kokonaislevytyksiä tuntemattomien pikkusäveltäjien musiikista. Parhaimmillaan projektit avaavat uusia, kiehtovia sointimaailmoja, pahimmillaan kyse on keinotekoisesta huomiontavoittelusta kehnolla musiikilla. Moisei Vainbergin unohdetun soolosellomusiikin kokonaislevytys kuuluu ensimmäiseen kategoriaan.
- Oopperatähdet kirkossa
EMI-konserni on ottanut asiakseen julkaista tähtiluokan levytyksen Rossinin Stabat materista. Minun mielestäni se on aina ollut outo teos. Miten ihmeessä Rossini on kuvitellut, että niinkin hartaan, kirkollisen tekstin voi säveltää niin häpeämättömään oopperatyyliin? Kuinka hän on kehdannut jakaa Kristuksen äidin tuskaa meditoivan runon aarioiksi ja cavatinoiksi?
- Tunteet valloillaan kirkkomusiikissa
Säveltäjä Timo-Juhani Kyllönen on julkaissut Fuga-yhtiön kautta levyllisen kirkkomusiikkia. Kosmopoliittinen, toimelias ja räiskyvä säveltäjäpersoona ei ole koskaan ollut aivan suomalaisen nykymusiikin keskiössä, mutta kiinnostaa ainakin minua juuri siksi.
- Korngold-buumia viritellään myös kvartetoilla
Silloin tällöin YLE Radio 1:ssä pääsee näköalapaikalta seuraamaan musiikki-ilmiöitä, ja saattaapa päästä niihin vaikuttamaankin. Sellainen ilmiö saattaisi olla Erich Korngoldin musiikin uusi tuleminen. Suomessa Kansallisoopperan Kuollut kaupunki -tuotanto sai musiikin ystävät ymmärtämään, että Korngold ei ollut Hollywoodin filmiteollisuuden orja vaan nerokas säveltäjä. Ja kun maailmallakin nykyään hyväksytään, että myös kaunis musiikki voi olla taiteellisesti kiinnostavaa, Korngoldin teoksille alkaa olla tilausta. Nostetta antaa osaltaan Doric-kvartetin loistava levytys Korngoldin kolmesta jousikvartetosta.
- V.A. Koskenniemeä retrosävyin
Vuosien mittaan olen tätä Uudet levyt -ohjelmaa tehdessä havainnut, että erilaisten seurojen ja yhdistysten matkaansaattamat levyt eivät yleensä yllä ammattimaiselle tasolle. Vaikka olisi intoa ja hyvä idea, kokemuksen ja koneiston puute kostautuvat. V.A. Koskenniemen seura on onneksi keksinyt tavallista kätevämmän keinon juhlistaa runoilijan hiljattaista 125-vuotisjuhlaa.
- Kunnianosoitus Armas Järnefeltille
Jaakko Kuusiston johtama Sinfonia Lahti tulkistee BIS-levy-yhtiön julkaisulla Armas Järnefeltin orkesteriteoksia upeasti.
- Richterin kamarihelmiä
Pauliina Fred, huilu, Heidi Peltoniemi, sello ja Aapo Häkkinen cembalo soittavat Naxos-levy-yhtiön julkaisulla säveltäjä Franz Xaver Richterin sonaatit huilulle, cembalolle ja sellolle nrot. 1-3.
- Llyr Williamsin vaikuttava Musorgski-tulkinta
Walesiläinen pianisti Llyr Williams on levyttänyt Signum –levy-yhtiölle Modest Musogskin Näyttelykuvia sekä Claude Debussyn ja Franz Listztin kappaleita. Williams avaa Näyttelykuviin uusia sävyjä.
- Aram Hatsaturjanin baletit Gajane ja Spartacus
Etelä-Englannin rannikkokaupungin, Bournemouthin sinfoniaorkesteri on levyttänyt otteita Aram Hatsaturjanin baleteista Gajane ja Spartacus.
- Lumoavia nokkahuilukonserttoja Kiinasta
Kiinassa on kolmen viime vuosikymmenen aikana tapahtunut merkittäviä musiikillisia mullistuksia. Deng Xiaopingin aloittamien uudistusten myötä kiinalaiset yliopistot saivat jälleen aloittaa toimintansa. Tässä yhteydessä Pekingin keskuskonservatoriossa aloitti ensimmäinen sävellysluokka vuonna 1978.
- Mozartin jousitrio taitavissa käsissä
Ruotsalainen Trio ZilliacusPerssonRaitinen on levyttänyt Wofgang Amadeus Mozartin ainoaksi jääneen jousitrion, Divertimenton viululle, alttoviulle ja sellolle Es-duuri.
- Ei paavi - mutta nykykorvaa miellyttävä säveltäjä
Jacobus Clemens non Papa oli yksi 1500-luvun alankomaalaisen polyfonian mestareista. Omana aikanaan hänen musiikkiaan arvostettiin ja julkaistiin, mutta nykyään hän on jäänyt kollegojensa varjoon. Onneksi brittiläisen Brabant Ensemblen uutuuslevy nostaa Clemensin hyveet komeasti esiin.
- Mozartin ainoaksi jäänyt joustrio
Ruotsalainen Trio ZilliacusPerssonRaitinen on levyttänyt Wofgang Amadeus Mozartin ainoaksi jääneen jousitrion, Divertimenton viululle, alttoviulle ja sellolle Es-duuri.
- Suomi-barokin toinen vaihtoehto
Nimien samankaltaisuudesta huolimatta Baccanolla ei ole vanhemman Battalia-konsernin kanssa yhteistä kuin luutisti Eero Palviainen. Kotimaisen periodisoitannan rintama on laajentunut niin, että solistitason muusikoita riittää moneen yhtyeeseen.
- Bach, Scarlatti ja haitari
Joensuun lähellä Ylämyllyllä toimii pieni mutta monipuolinen levy-yhtiö nimeltä Pilfink. Minä olen seurannut yhtiön toimintaa siitä asti, kun se muutama vuosi sitten alkoi julkaista taidemusiikkia. Harmonikkataiteilija Pasi Hirvosen uutuuslevy on monella tapaa tyypillistä Pilfinkiä.
- Perioditorven linjakkuus hurmaa
Käyrätorvensoittaja Tommi Hyytinen valmistui toissa vuonna tohtoriksi Sibelius-Akatemiasta. Muutama vuosi sitten Pilfink julkaisi häneltä erinomaisen soololevyllisen suomalaista nykymusiikkia soolokäyrätorvelle, mutta uutuuslevylle Hyytinen on koonnut väitösprojektinsa aineistoa, romantiikan käyrätorvimusiikkia.
- Ondinen uusi aluevaltaus
Harmonikkashamaani Kimmo Pohjosen ja konevelho Samuli Kosmisen sävellys Uniko kantaesitettiin Helsingin Juhlaviikoilla 2004. Mukana oli myös genrerajat ylittäviin projekteihin keskittynyt Kronos-jousikvartetti. Uniko sai hyvät arviot ja sitä on esitetty ympäri maailman. Pohjonen ja Kosminen ovat kansainvälisesti arvostettuja koneellisen ja kokeellisen etnon tekijöitä, ja Kronos-kvartetilla on vahva brändi, joten on täysin luonnollista, että Uniko-projekti päätyi levylle. Kiinnostavaksi asian tekee julkaisija - Ondine on aiemmin keskittynyt klassiseen.
- Mariinskin livetaikaa Parsifalissa
En ole koskaan pitänyt itseäni kummoisenakaan wagneriaanina. Yleissivistykseni Wagnerin massiivisten oopperoiden levytysten vertailuun on hyvin puutteellinen. Kollegat BBC Music Magazine- ja Gramophone-lehdissä ovat kuitenkin voimallisesti ylistäneet Mariinski-teatterin uutta konserttilevytystä Parsifalista, joten ajattelin että minunkin pitää tarttua siihen, kenties jopa yleisön palvelemiseksi.
- André Sumelius Quartetin hieno ensilevytys
Victory Songs -levy svengaa nautiskellen, lämmöllä ja ilolla. Perinteitä kunnioittaen.
- Suomalais-ugrilaista polyfoniaa ja improvisaatioita
MeNaiset –lauluyhtyeen Kelu -levyllä kuullaan mm. inkeriläinen häälaulu, vienankarjalainen joiku, setukaisten piirileikkilaulu, karjalainen lemmenloitsu ja mordvalainen lintujenkutsulaulu.
- Schubertin pianoduettoja brittiläisen pidättyvästi
Englantilaispianistit Paul Lewis ja Steven Osborne ovat levyttäneet Hyperion levy-yhtiölle
Franz Schubertin pianoduettoja. - Sinfonia Ukrainan juutalaisten kansansävelmistä
Tampereella vuodesta 1974 vaikuttanut säveltäjä ja musiikinopettaja Fridrich Brukin omakustannelevyllä Liettuan kansallinen sinfoniaorkesteri esittää Ukrainen juutalaisten sävelmistä ja kohtalosta inspiraationsa saaneen Sinfonian nro. 10 "Klezmorim-2".
- Eläinlääkäri Bergin voimallisia orkesterisävellyksiä
Ruotsin armeijan eläinlääkäri Natanael Berg (1879-1957) sävelsi päätyönsä ohessa sinfonioita, oopperoita ja kamarimusiikkia. Norrköpingin orkesterin levyllä kuullaan Bergin 3. sinfonia, balettisarja Herttuattaren kosijat ja Armas Järnefeltin 80-v. juhlia kunnioittanut Reverenza.
- Harhaileva viulukonsertto Philadelphiasta
Deutsche Grammophon levy-yhtiön julkaisulla viulisti Hilary Hahn ja Vasily Petrenkon johtama Liverpoolin kuninkaallinen filharmoninen orkesteri esittävät yhdysvaltalaisen nykysäveltäjän Jennifer Higdonin (s. 1962) viulukonserton. Toisena teoksena kuullaan Pjotr Tshaikovskin viulukonsertto D-duuri.
- Eric Whitacre on 2010-luvun Pärt?
Viime vuoden lopulla Elina Roms esitteli Uudet levyt -ohjelmassa amerikkalaisen Eric Whitacren musiikkia. Samaan säveltäjään törmäsin myös Lumen Valon joululevyllä. Kun huomioni oli herätetty, aloin levytysten määrästä ja suosiosta tajuta, että kyse on ilmiöstä. Vuonna 1970 syntynyt Eric Whitacre näyttäisi olevan nousemassa samanlaiseen asemaan kuin Arvo Pärt ja John Tavener 1990-luvun alussa.
- Tyylikästä jazzbarokkia
Barokkiyhtye La Venexiana ja sopraano Roberta Mameli eivät ole ensimmäisenä naittamassa yhteen barokkimusiikkia ja jazzia. Esikuvia löytyy viisikymmentäluvulta alkaen, ja viime vuosien parhaista yrityksistä on vastannut ECM Dowland-projektillaan sekä Hilliard Ensemblen ja saksofonisti Jan Garbarekin yhteislevyillä.
- Ironian yliannostus lähellä
Itävaltalainen HK Gruber on pitkän linjan nykysäveltäjä, merkittävä tekijä Keski-Euroopassa ja joskus Suomen festivaaleillakin kuultu, hyvin rakastettava hahmo. Gruberin on sanottu olevan uusromantikko, uustonaalinen, uus-ekspressionistinen ja uus-wieniläinen. Kätevintä lienee silti todeta Gruber latteasti postmoderniksi. Hän lainailee teemanpätkiä muilta ja itseltään, ottaa aineksia mistä tyylilajeista huvittaa, vääntelee ja kääntelee, kuorruttaa kaiken ironialla - ja onnistuu kuulostamaan omalta itseltään.
- Synkkä naama, elämäniloinen ote
Pianisti Murray Perahia on kokenut kovia. 90-luvulla hänellä oli mystisiä käsiongelmia, jotka aiheuttivat pitkän soittotauon. Vähitellen Perahia palasi konserttilavalle, mutta ongelmat uusivat vuonna 2005. Niistäkin hän selvisi, ja monen mielestä parempana kuin koskaan. Eräänlainen jatkoajan tuntu, kokemus siitä, että musiikki on vain väliaikainen lahja, on lisännyt Perahian musisointiin intensiteettiä.
- Mitä Vänskä tekee Minnesotassa?
Osmo Vänskän edesottamuksista Minnesotassa merkittävän amerikkalaisorkesterin ylikapellimestarina on säännöllisesti raportoitu kotimaisessa kulttuurilehdistössä - ja pelkkää hyvää. Amerikkalaisten orkesterien rahoituksen ja etenkin mediataidot tuntien tämä ei ole ihme. Musiikin tekeminen siellä päin on herkkää ja syvällistä ja kaikin puolin upeaa, koska sellaista klassisen musiikin kuuluu olla.
- Polyfonian ja monodian välissä
1600-luvun lopulla Italiassa eläneen Alessandro Melanin kirkkomusiikkia on nyt levytetty ensimmäistä kertaa. Asialla ovat Rinaldo Alessandrini ja yhtyeensä Concerto Italiano, joiden osaamiseen ja hyvään makuun olen vuosien varrella oppinut luottamaan. Nytkin osoittautuu, että Melani ei ole kuriositeetin vuoksi musiikinhistorian marginaaleista esiin kaivettu löytö, vaan taitava ja kiihkeän tunteikas säveltäjä, joka ansaitsee kaiken huomion.
- Joulupaketillinen Bachin kantaatteja
Joulumarkkinat ovat otollista aikaa uudelleenjulkaisuille ja kokoelmalevyille. Pahimmassa tapauksessa ne ovat vanhentunutta sillisalaattia, parhaassa tapauksessa erinomaista palvelua joulumusiikin ystäville. Laatulevy-yhtiö Harmonia Mundin joulupaketti kuuluu parhaisiin tapauksiin.
- Joulumusiikkia latinantaitoisille?
Levykansien perusteella joulumusiikki on helppo tunnistaa, siitä pitävät levy-yhtiöiden markkinointiosastot huolen. Ilman otsikoiden apua joulumusiikin määrittely on vaikeampaa. Mitä ilmeisimmin kuulijan pitää pystyä liittämään musiikki jouluun joko tunnistamalla teos tai sen tunnelma. Tämä tekee Stile Antico -lauluyhtyeen loisteliaasta joululevystä ongelmallisen.
- Hendricksille risuja
Suomalaisten suosima sopraano Barbara Hendricks kävi maassamme joulukiertueella nyt joulun alla. Hänen uutta joululevyään myytiin varmaankin aivan riittävästi kirkkojen auloissa, joten kuluttajavalistus tulee liian myöhään, mutta tulee silti - älkää ostako sitä levyä, se on huono.
- Barokki on musiikin joulumuotia
Joulun levytarjonnasta huomaa, että barokkimusiikki alkaa olla joulun arkkityyppinen äänimaisema. Pian Eino Gröninkin joululevyllä soittaa Helsingin barokkiorkesteri. Ainoa ikävä piirre tässä kehityksessä on, että barokkisoittimia käytetään riippumatta siitä sopivatko ne musiikkiin.
- Harjun kamarikuoro ei yllä esikuviensa tasolle
Täällä kotimaassa levy-yhtiö Alba on perinteisesti julkaissut joka joulu muutaman jouluisen kuorolevyn, niin myös tänä vuonna. Vox Aurea -lapsikuoron monipuolista levyä suosittelen kaikille raikkaan lapsikuorosoinnin ystäville. Harjun kamarikuoron joululevy taas saa minut miettimään, kuinka paljon kotimaisia, perinteisiä kuorolevyjä kannattaa tehdä. Jubilaten, Candominon ja Tapiolan kuoron rakastetut joululevyt parinkymmenen vuoden takaa ovat niin vahvoja, että heikommat tulokkaat jäävät armotta jalkoihin.
- Yhteislauluvaroitus!
Erilaiset yhteislaulutilaisuudet vetävät paljon väkeä joulun alla, eikä ihme - tuttujen, rakkaiden joululaulujen laulaminen itse luo tunnelmaa voimakkaammin kuin parhaankaan joululevyn pelkkä kuunteleminen. Mukavinta on laulaa elävän musiikin säestyksellä, mutta aina ja kaikkialla se ei ole mahdollista. Siksi Filharmooninen Viihdejousikko on tehnyt joululevyn, jonka mukana voi laulaa.
- Lumen ja äänen valoa
Lumen Valon joululevyn otsikko Miraculum antaisi odottaa tiukan temaattista kokonaisuutta, mutta yhtye on rohkeasti lähtenyt yhdistelemään moninaisia aineksia. Kielet vaihtelevat kirkkoslaavista ranskan, suomen ja englannin kautta latinaan. Mukana on muutama ortodoksinen veisu, yhtyeen leipälajia eli renessanssipolyfoniaa, uutta joulumusiikkia Suomesta ja pari perinteistä joululaulua.
- Linda yllättää tyylillä
Tämä on jo viides joulu kun minulla on kunnia esitellä uusia joululevyjä, joten tästä on muodostunut minulle tärkeä perinne. Perinteeseen on kuulunut, että olen valinnut mukaan populaarimusiikkipuolen joululevyn, jonka banaaliudelle me klassisen musiikin ja korkeakulttuurin edustajat olemme saaneet naureskella. Tällä kertaa ajattelin roolia Linda Lampeniuksen joululevylle, mutta Lindapa yllätti tyylikkäällä, akustisella joululevyllä.
- Talven rauhaa Norjasta
Norjalainen SLAGR -trio perustettiin vuonna 2003. Triossa soittavat hardangerviulua Anne Hytta, vibrafonia Amund Sjølie Sveen ja selloa Sigrun Eng.
- Suomalaista urkumusiikkia vuosilta 1915-1936
Sibelius-Akatemian urkumusiikin lehtori Ville Urponen on levyttänyt suomalaista 1900-luvun alkupuolen urkumusiikkia.
- Tenori Flórezin tunnelmallinen joululevy
Perulainen tenori Juan Diego Flórez on levyttänyt Decca –yhtiölle jouluun sopivaa pyhää musiikkia.
- Fagottikonserttoja brittityyliin
Englantilainen fagotisti Karen Geoghegan on levyttänyt BBC:n filharmonisen orkesterin kanssa neljä klassismin ja varhaisromantiikan aikakauden fagottikonserttoa.
- Tutkijapianistin romanttisia Brahms-tulkintoja
Mikkelistä kotoisin oleva pianisti Terhi Dostal (os. Jääskeläinen) on levyttänyt Johannes Brahmsin variaatioteoksia soolopianolle.
- Segerstamin säihkyvät ja myrskyisät sinfoniat
Norjan kansallisorkestereista toinen, Bergenin filharmonikot on levyttänyt Ondine –yhtiölle Leif Segerstamin kolme sinfoniaa. Sinfoniat ovat valmistuneet vuosina 2002-2007.
- Ravelin pianokonsertot hyvin ja huonosti
Ranskalainen pianisti Pierre-Laurent Aimard on levyttänyt Pierre Boulezin johtaman Clevelandin orkesterin kanssa Maurice Ravelin pianokonsertot.
- Isaac Albenizin pianomusiikkia kitarasovituksina
Saksalais-itävaltalainen kitaraduo Lieske - Spindler on levyttänyt katalonialaissäveltäjä Isaac Albenizin pianosävellyksiä kitaraduolle sovitettuna.
- Sibeliusta kuin Chopiniä
Janne Mertanen tulkitsee Sibeliuksen pianokappaleita taiturillisesti, lyyrisesti ja hartaasti.
- Steve Reichin uudet sävellykset
Steve Reichilta on levytetty kaksi uutta sävellystä: Kaksoissekstetto (2006) ja 2 x 5 (2008). Levytyksellä soittavat nykymusiikkiyhtyeet eight blackbird ja Bang on a Can.
- Klarinettikvartetti soi kauniisti
Englantilaisen Fell -klarinettikvartetin levyllä Bohemian Rhapsodies on sävellyksiä ja sovituksia kahdelta unkarilaiselta ja kahdelta tsekkiläiseltä säveltäjältä: Béla Bartók, Ferenc Farkas, Jiri Judec ja Antonin Tucapsky.
- Joskus ammattilaisetkin onnistuvat!
Itse olen harrastanut ortodoksista kirkkokuorolaulua, ja siksi poden pahaa yliherkkyyttä maallisten ammattikuorojen pyrkimyksille tämän herkän musiikinlajin parissa. Tekstin luonnollinen rytmitys ja tunnelman hartaus eivät ota onnistuakseen ilman ortodoksisen perinteen tuntemusta, sanalla sanoen kokemusta jumalanpalvelusten laulamisesta. Toisaalta ortodoksisten amatöörikirkkokuorojen esitykset ja levytykset jättävät usein toivomisen varaa sävelpuhtauden, äänenmuodostuksen ja musikaalisen tulkinnan suhteen.
- Kamarioopperan perinnettä ja pöhköä huumoria
Uudet levyt -ohjelma on vuosien mittaan herkeämättä seurannut Suomen uusimman oopperabuumin hedelmiä. Levytysten määrä tuntuisi olevan asettumassa, mutta laatu sen kun paranee. Sebastian Fagerlundin kamariooppera Döbeln Jusa Peltoniemen librettoon on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ooppera, jonka hämmästyttäviä tapahtumia päivitin ensikuuntelun aikana Facebook-statukseeni.
- Pikku-urkujen hienostunut pehmeys
Jan Lehtola on viime aikoina levyttänyt niin paljon, että ties vaikka hän jossain vaiheessa hätyyttelisi Kalevi Kiviniemen ylittämättömiä saavutuksia sillä saralla. Lehtolalla on meneillään historiallisia urkuja esittelevien levyjen sarja, ja sen kolmanteen osaan lienee ollut helppo saada apuraha Kordelinin säätiöltä. Levyn otsikkona on Hommage à Alfred Kordelin, ja Lehtola soittaa levyllä Kordelinin kappelin urkuja.
- Tiensuu-tarjonta jatkuu herkullisena
Suomalaisista huippusäveltäjistä Jukka Tiensuu on jostain syystä jäänyt maailmalla Lindbergin, Saariahon ja Rautavaaran varjoon. Minä en ymmärrä miksi. Toki Tiensuu on leimallisesti modernisti, herra paratkoon, mutta hänen modernisminsa ei tarkoita yleisön karkottamista itsetarkoituksellisella kryptisyydellä. Tiensuu on aina musikanttinen, hauska ja koskettava. Hän tarjoaa riittävästi tarttumapintaa rivikuulijalle ja ylettömästi yksityiskohtia syventyjälle.
- Muunnelmia teemasta ja muunnelmista
Petri Kumelan uutuuslevyn teemana on teema ja muunnelmat. Äkkiseltään ohjelmisto näyttää sekalaiselta kattaukselta luuttusovituksista sievän romantiikan kautta postmoderniin rämpytykseen. Punaiseen lankaan on kuitenkin panostettu. Filosofi Tuomas Nevanlinnan oivaltava levyteksti avaa muuttumisen käsitettä, ja yhtä lailla Kumelan omat, riittävän henkilökohtaiset kommentit houkuttelevat kuulijaa hahmottamaan levyn kuusi hyvin erilaista teosta kokonaisuutena.
- Autiuden ja ikuisuuden ilmaisuja ECM:n tyyliin
Kremerata Baltica on Gidon Kremerin vuonna -97 perustama kamariyhtye. Kremer perusti tämän kokoonpanon ikään kuin syntymäpäivälahjana itselleen. Hymns and Prayers rakentuu kahden vähemmän tunnetun aikamme säveltäjän meditatiivisten sävellysten varaan. Levy alkaa unkarilaisen Stevan Kovacs Tickmayerin vuosina 1986 ja 2004 säveltämillä kahdeksalla hymnillä elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin muistolle. Levy päättyy georgialaisen Giya Kanchelin vuonna 2007 valmistuneeseen teokseen Hiljainen rukous, joka on sävelletty Gidon Kremerille ja Mstislav Rostropovichille.
- Poulencin vaativimmat kuoroteokset
Englantilainen maailmanluokan kamarikuoro Tenebrae esittää uudella levyllään Poulencin hienoimpia ja ehkä kaikista vaativimpia kuoroteoksia. Hienosti tämä porukka näistä selviää - toki, voisiko muuta odottaakaan kuorolta, johon ovat laulajat tulleet parhaista vastaavista kuten Tallis Scholars tai King's Singers.
- Jazzmuusikon hengellinen ulottuvuus
Carmina Sacra -levyn kohdalla voisi helposti juttua pohtimaan sitä onko tämä klassista vai jazzia, mutta nyt tuo kysymyksenasettelu ei tunnu kovin mielekkäältä. Liikkuminen genrejen rajalla sopii hyvin Aaltosen taiteilijakuvaan, sillä onhan hän esiintynyt hyvin monenlaisissa yhtyeissä progesta klassiseen ja freejazziin.
- Piano sellaisena kuin Mozart sen kuuli
Levyn kansitekstissä John Irving pohtii miltä Mozartin käyttämä piano saattoi kuulostaa. Tuolloin 1700-luvun lopulla piano instrumenttina oli kovassa muutoksessa, ja Irving päättelee, että Mozartin soitto saattoi vaihdella suurestikin aina kulloisestakin käytettävissä olevasta instrumentista riippuen.
- Tarttuvaa svengiä 1500-luvulta
Tällä levyllä on hyvin korvaan tarttuvaa musiikkia, jossa kuuntelijan on helppo olla. Soiton svengi on paikoin yhtä vastustamaton kuin parhaissa jazzesityksissä ikään, eivätkä sävellykset ärsytä kuuntelijaa turhalla monimutkaisuudella. Tämän musiikin parissa on mukava viettää aikaa, samalla kun instrumentaatio viestii ajasta ennen konserton ja sinfonian ylivaltaa.
- Venäläistä alkuvoimaa
Valeri Gergijev ja hänen hovisoittajistonsa iskevät venäläisyyden ytimeen oikein kunnolla. Levyllä kuullaan kaksi Igor Stravinskyn teosta, hypnoottisen alkuvoimainen kantaatti Häät ja klassisen ylevä ooppera-oratorio Oedipus Rex.
- Nuori säveltävä urkuri
On ilahduttavaa huomata, että Suomeen on kasvamassa nuorten huippu-urkureiden sukupolvi. Toukokuun Uusissa levyissä ihastelin 18-vuotiaan Pétur Sakarin ensilevyä ja nyt on ilmestynyt Santeri Siimeksen (s. 1981) ensimmäinen soololevy. Siimes kuuluu sarjaan humanistisia neroja, hän soittaa sekä urkuja että pianoa, on säveltäjänä itseoppinut ja musiikillisen kielen lisäksi hallitsee myös valtavan määrän eurooppalaisia puhuttuja kieliä, aina galegon kielestä liettuan kieleen.
- Ylisuurella tunteella
Vuoden 1989 Cardiffin laulukilpailun voittaja Dmitri Hvorostovski on yksi tämän hetken kuumimmista baritoninimistä maailmalla. Hän on ehtinyt koluta kaikki merkittävät oopperatalot, festivaalit ja konserttilavat, ja erityisen kysytty hän on venäläisten ja italialaisten oopperabaritoniroolien esittäjänä.
- Arkinen satumaailma
Nikolai Rimski-Korsakovin tunnetuimmaksi sävellykseksi on muodostunut Tuhannen ja yhden yön tarinoiden inspiroima sinfoninen sarja Sheherazade. Rimski-Korsakov on kuitenkin merkittävä hahmo myös venäläisen oopperan historiassa. Hänen oopperoitaan (joita hän sävelsi yhteensä 16) on kritisoitu dramatiikan puutteesta ja sama ongelma vaivaa ajoittain myös oopperoiden pohjalta koottuja orkesterisarjoja.
- Piano orkesterina
Risto-Matti Marin (s. 1976) on perehtynyt pianosovitusten maailmaan syvällisesti. Taiteelliseen tohtorintutkintoon tähtäävissä opinnoissaan Marin käsittelee pianotranskriptioiden olemusta ja suhdetta musiikillisen teoksen käsitteeseen. Marinin neljännellä soololevyllä kuullaan pelkästään pianosovituksia.
- Uusia levyjä torstaisin
Musiikkitoimittajat esittelevät ja arvioivat klassisen musiikin uusia levyjä joka toinen torstaiaamu. Syksyn sato näyttää hyvältä.
- Maailmanluokan kamariorkesteri
Juha Kankaan johtaman Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin uusin levy ponkaisee korkeimmalle mahdollisille kansainväliselle tasolle. Kyseessä o huippuluokan levytys, joka ei häpeä missään seurassa.
- Itä-Helsingin ihmeorkesteri
Yksi suomalaisen ja maailmalla kuuluisan musiikkikasvatusjärjestelmän tuloksista on Helsingin juniorijouset, Helsinki Strings. Mainion kokoonpanon takana on Itä-Helsingin musiikkiopisto ja sen maineikkaat pedagogit Csaba ja Geza Szilvay.
- Decacorden ja bandoneonin liitto
Speira – levylleen Duo Dryades on koonnut yksinomaan tälle yhtyeelle sävellettyä musiikkia. Levyn säveltäjänimet ovat Sid Hille, Vincent Bouchot, Iiris Kosonen, Pekka Jalkanen ja Harri Wessman. Kaikki säveltäjät ovat sisäistäneet oivallisella tavalla näiden kahden soittimen kiehtovan sointimaailman ja tuloksena on musiikillisesti vaihteleva ja kiinnostava levy.
- Saksofoni kohtaa armenialaisen kirkkomusiikin
Kymmenisen vuotta sitten The Hilliard Ensemble teki Officium – nimisen levyn yhdessä jazzsaksofonisti Jan Garbarekin kanssa. Levy oli arvostelu – ja myyntimenestys, joten ei ihme, että Hilliard Ensembe ja Jan Garbarek ovat julkaisseet levynjatko-osan Officium Novum.
- Bachia romanttiseen tyyliin
John Eliot Gardinerin Bach-levyn äänitykset ovat konserttiäänityksiä Saksasta vuodelta 2000,jolloin Gardiner toteutti Bach-pyhiinvaellukseksi kutsumansa projektin. Sen tarkoituksena oli esittää kaikki tärkeimmät Bachin kirkkokantaatit vuoden aikana.
- Mielialojen metsästämistä
Paganinin Kapriisit on nyt levyttänyt ahkera ja taitava viulisti Julia Fischer. Ahkera hän on muun muassa siksi, että viulistilta on tasaisen tiheään tahtiin ilmestynyt levyjä ja taitavaksi häntä voi luonnehtia, sillä nämä erilaista ohjelmistoa sisältävät levyt ovat lähes poikkeuksetta olleet laadukkaita kokonaisuuksia.
- Laajennuksia kaanoniin
Nimi George Onslow kuulostaa edelleen kuriositeetilta klassisen musiikin keskeisissä ohjelmistoissa. Onslow'n niin sanottu uudelleen brändäys on kaiken lisäksi monessa mielessä haasteellinen tehtävä.
- Tasapainoinen Sibelius-levy
Konserton elintärkeät ensimmäiset äänet ovat kylmät kuin tunturin laki tammikuussa ja soinniltaan jäisen sileät, jopa kireät. Mutta jo muutaman fraasin päästä ääni alkaa elää ja efektin vaikuttavuuden huomaa. Heti levyn ensiminuuteilla herää siis kiinnostus tätä tulkintaa kohtaan.
- Vokaalimusiikkia Atlantin tuolta puolen
Naxos tuo esille American Classics-sarjassaan mukavasti amerikkalaista nykymusiikkia, joka jää pohjoismaisesta perspektiivistä turhan usein Atlantin tuolle puolen.
- Musiikkia sielulle
Jykevää ja mahtipontista, mutta toisaalta myös hiljaisuuteen ja hitauteen houkuttavaa musiikkia löytyy Osmo Vänskän johtaman Minnesotan orkesterin levyltä. Anton Brucknerin neljäs sinfonia "Romanttinen" täyttää koko levyn nautittavalla musiikilla.
- Böömiläistä käyrätorvienergiaa
Berliinin filharmonikkojen käyrätorven äänenjohtaja Radek Baborák ja Prahan kamariorkesteri ovat levyttäneet böömiläisiä 1700-luvun käyrätorvikonserttoja Supraphon -levymerkille.
- Mullovan loistava Kreutzer
Viktoria Mullova on levyttänyt fortepianisti Kristian Bezuidenhoutin kanssa Ludwig van Beethovenin sonaatit nro. 3 Es-duuri op.12/3 ja nro. 9 A-duuri op.47 "Kreutzer".
- Löytö: Martha Argerichin Chopin -radionauhoitukset
Deutsche Grammophon on julkaissut Länsi-Saksassa RIASin (Rundfunk im amerikanischen Sektor) studiossa v. 1967 taltioidut pianisti Martha Argerichin Chopin-tulkinnat.
- Kalevi Ahon 2. pianokonsertto ja 13. sinfonia
Kalevi Aho on poikkeuksellisen tuottelias säveltäjä. BIS levy-yhtiön levyllä kuullaan Ahon toinen pianokonsertto ja 13. sinfonia.
- Johan Agrellin orkesterimusiikkia
Helsingin barokkiorkesterin tuore levytys ruotsalaisen Johan Joachim Agrellin [1701-1765] orkesterimusiikista on palkitseva kuuntelukokemus.
- Romantiikan huumaa
Englantilaisen Hyperion-levymerkin romanttisia pianokonserttoja esittelevä levysarja alkoi vuonna 1991 eikä sille loppua näy. Konsepti on tuottanut laadukkaita esityksiä ennen kaikkea unohdetuista romantiikan ajan pianokonsertoista. Sarjan 50. levy esittelee Pjotr Tshaikovskin pianolle ja orkesterille säveltämät teokset.
- Painavaa suomalaista puhallinohjelmistoa
Arktinen Hysteria- puhallinkvintetti kuuluu maamme johtaviin kamarimusiikkiyhtyeisiin. Kvintetin toiminta alkoi noin vuosikymmen takaperin, ja nykyään kvintetti on yksi harvoista vakinaisesti Suomessa toimivista puhallinkvinteteistä.
- Suomen nuorin konserttiurkuri
Nuoria pianovirtuooseja ja viuluvirtuooseja riittää, mutta nuoret konserttiurkurit ovat Suomessa harvinainen luonnonoikku. Tänä vuonna 18 vuotta täyttävä Pétur Sakari on elänyt musiikin ympäröimänä koko elämänsä. Viime vuoden Lahden urkuviikolla hän oli Vuoden nuori taiteilija, ja kesäkuun alussa Sakari esiintyy Pori Organ-urkufestivaalin nuorena taiteilijana.
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.
Uudet levyt uusimmat kuunneltavat
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä
