1700-luvun oppitunti musiikkiin ja tunteisiin

Barokkiaktiivi Anthony Rooley on kaivellut perusteellisesti Britannian oodiperinnettä ja löytänyt arkistojen kätköistä äärimmäisen kiinnostavan ja hauskan teoksen. William Hayesin oodi The Passions eli Tunteet perustuu William Collinsin puoliksi dramaattiseen, puoliksi kuvailevaan runoon, jossa esitellään musiikin tunnevaikutuksia.

Alun resitatiivissa maalaillaan lähtötilanne - ihmiskunnan muinaisuudessa Musiikki laulelee, ja tulee mananneeksi esiin Tunteet, joista kukin vuorollaan esittelee voimaansa. Aluksi paikalle saapastelee Pelko, sitten Viha, Epätoivo, Toivo, Kateellisuus, sitten Melankolia ja lopulta Hilpeys sekä Ilo. Viimeisen sanan saa valistushenkiseen tapaan Järki, joka kauniin musiikin säestyksellä ihastelee Musiikin kykyä herättää Tunteita.

Runo on kirjoitettu ymmärrettävällä englannilla, ja suomalaisen kuulijan on hupaisa seurata vanhoja käsityksiä tunteiden ja musiikin yhteyksistä. Teksti on silti lähinnä tekosyy taitavaan musiikilliseen kuvailuun. Säveltäjä Hayes itse kirjoitti, että "ilman Jäljittelyä ei voi syntyä aitoa musiikillista Ilmaisua". Niinpä hän uskollisesti mutta kekseliäästi kuvittaa kaikkien tunteiden aariat yleensä ja tekstin musiikilliset viittaukset erityisesti.

Nykykuulijalle tämä tarjoaa oivallisen oppitunnin barokin käsityksiin tunteiden ilmaisusta musiikissa. Yleensä musiikillisten keinojen yhteys tunnetilaan on ilmeinen, mutta joskus Hayes kuitenkin yllättää. Esimerkiksi Viha laulaa vikkeliä kuudestoistaosia duurissa. Kaikkiaan teoksen kuuntelu on kuin kielen opettelua. The Passions avaa barokkimusiikin koko tunnekirjon ja ilmaisun entistä kirkkaammin.

Säveltäjä William Hayes oli innokas Händelin ihailija, ja vaikutteet kuuluvat selvästi. Joskus hän tosin tuntuu parodioivan vanhempaa kollegaansa, ja Händelille ominainen pönäkkyys loistaa poissaolollaan. Hayes on hauskempi, välittömämpi ja rohkeampi.

Tästä kiitos kuuluu myös Anthony Rooleyn johtamalle Cetre-barokkiorkesterille, joka maalailee tunteet rohkeasti muttei sorru ylilyönteihin. Erityisesti minua ihastuttaa harpun käyttö continuossa, mikä antaa kauneimmille aarioille suloisuutta. Myös Baselin Schola Cantorum -kuoro selviytyy osastaan loisteliaasti aina loppukuoron äärimmäistä kuviolaulantaa myöten.

Brittipainotteinen solistikaarti on niin ikään valittu hyvin. Sopraano Evelyn Tubbs ei valitettavasti ole niin kevyessä laulukunnossa kuin hänen esittämänsä myönteiset tunteet edellyttäisivät, ja Ilon roolissa kontratenori Sumihito Uesugi ääntää englantia varsin hupaisasti. Jykevä mutta tarkasti laulava basso Lisandro Abadie sekä sulokas sopraano Ulrike Hofbauer kuitenkin tekevät niin vahvan vaikutuksen, että pikkumoitteet unohtuvat.

William Hayes: The Passions. - Evelyn Tubb ja Ulrike Hofbauer, sopraano, Sumihito Uesugi, kontratenori, David Munderloh, tenori, ja Lisandro Abadie, basso, sekä Baselin Schola Cantorum -kuoro ja Cetra-barokkiorkesteri/Anthony Rooley.
(Glossa, GCD 922501)

Lähetä: