Akustiikkaongelmat hämärtävät TFO-osaamista

Turun filharmonisen orkesterin ja Petri Sakarin uutuuslevy Aarre Merikannon sinfonioista nro 1 ja 3 on monella tapaa ajankohtainen. Kulttuuripääkaupungin orkesteri on vasta viime vuosina tarttunut innolla levytystyöhön; ylikapellimestari Petri Sakari päätti kautensa vastikään; Merikannon Juha pyörii Kansallisoopperassa, ja saattaa herättää kiinnostuksen säveltäjän muuhunkin tuotantoon.

Aarre Merikanto muistetaan taitavasta orkesterivärien käsittelystä, Juha-oopperasta ja traagisesta elämänkohtalosta mutta ei sinfonioista. Ensimmäinen ja kolmas sinfonia ovat löytyneet vain Ylen kantanauhoina, eli turkulaiset pääsivät tekemään maailman ensilevytyksen.

Mitään erityistä syytä näiden teosten hyljeksimiseen ei ole. Opiskeluaikainen ykkössinfonia 1910-luvulta on tekstuuriltaan perusvarma ja yksinkertainen, mutta raikkaat, jopa kirpeät sävyt ennakoivat Merikannon modernistista kehitystä. Kolmas sinfonia vuodelta 1953 on perusvarma eri syystä; uusklassisille urille puolipakosta palanneen säveltäjän modaalis-nationalistinen perusteos.

Turun filharmoninen orkesteri on viime vuosina pelannut ykkösdivarissa sekä luovuuden että levytysten suhteen. Kaupungin kulttuuripolitiikka asettaa omat rajoitteensa, mutta onneksi uudelleen alkanut ja toivottavasti aktiivisena pysyvä levytystoiminta on omiaan kehittämään orkesteria. Merikanto-levytyksen perusteella orkesterin nykytasosta on kuitenkin vaikea saada varmaa käsitystä. Turun konserttitalon hankala akustiikka sävyttää äänityksen kovalla kaiulla. Yläbassotaajuuksien kumina peittää dynamiikkaa ja rytmistä iskua, eikä jousiston lämpö välity korviin asti. Ongelma säilyy myös viisikanavamiksauksessa; tällä kertaa hybridilevyn miksaukset poikkeavat toisistaan hämmentävän niukasti.

Kaikkiaan musiikki kuitenkin aaltoilee levollisesti ja kirkkaasti, ja vaikka Petri Sakari ei alleviivaa ääritehoja, esimerkiksi ykkössinfonian finaalin romanttinen keskijakso huipentuu mojovasti. Orkesterin soolopuhaltajat eivät säihky maailman huippujen lailla, mutta kokemus kuuluu rauhana ja yhteissoiton varmuutena. Ykkösviulujen ja sellojen intensiivinen, linjakas soitto on orkesterin parasta antia.

Erityiskiitoksen levy ansaitsee Jouni Kaipaisen vetävästä esittelyesseestä sekä musiikin hengen kristallisoivasta kannesta.

Aarre Merikanto: Sinfoniat nro 1 h-molli ja nro 3. - Turun FO/Petri Sakari.
(Alba, ABCD 336)

Lähetä: