Barokkioopperaa ymmärtää vain katsottuna

Oopperamestari Händelin aarioiden kokoelmalevytykset tuntuvat joskus irrallisilta ja kontekstittomilta. Tämä ei tarkoita, että pitäisi pakottautua kuuntelemaan Händelin oopperoita kokonaislevytyksinä - se on tylsyyden huippu ja mahdotonta nykyihmisen keskittymiskyvylle. Sen sijaan suosittelen hyviä DVD-taltiointeja hyvin ohjatuista Händelin oopperoista. Sellainen on Arthaus Musikin julkaisema Händelin Alcina Wienin valtionoopperan tuotantona.

Alcina lienee Händelin oopperoista paras. Juoni on ajalle tyypillinen keitos lemmensotkuja, noituutta, ristiinpukeutumista ja taikasormuksia, kaikkea sellaista joka synopsiksesta luettuna tuntuu typerältä. Oopperan musiikki on kuitenkin poikkeuksellisen elävää ja innoittunutta, ja brittiläinen Shakespeare-ohjaajaguru Adrian Noble elävöittää juonenkin kihelmöiväksi tapahtumasarjaksi.

Tuotannon kantavana ideana on kehyskertomus, oopperan esittäminen brittiläisen 1700-luvun yläluokan huvinäytelmänä. Tällä kikalla Noble saa käyttöönsä sekä oopperan että kehyskertomuksen merkityssisällöt eli kaksinkertaistaa käytettävissä olevan toiminnallisen materiaalin. Tämä helpottaa pitkien da capo -aarioiden dramaturgiaa. DVD:n kuvien reunamilta voi bongailla hupaisia yksityiskohtia, ja näytelmällisyys antaa oikeutuksen hulvattomaan ylinäyttelemiseen. Esimerkiksi oopperan miessankari Ruggiero on ikään kuin annettu yläluokkaisen brittilesbon esitettäväksi, mikä tekee housuroolista ymmärrettävän ja lisää merkitystasoja. Tärkeintä ohjauksessa on se, että pitkiä aarioita ei koskaan esitetä sooloina - mukana on aina aarian kohde ikään kuin laulajan hiljaisena vastanäyttelijänä, draamaa tekemässä. Melkein yhtä tärkeää on, että uudistetusta kehyskertomuksesta huolimatta laulajat saavat pukeutua näyttäviin barokkiasuihin, jotka tukevat sekä musiikin sisältöä että näyttelemistä.

Oopperaa ei tehdä ohjauksella - musiikki on vielä tärkeämpää. Siinäkin suhteessa saan ilokseni todeta, että DVD:lle asti pääsevät vain kansainväliset huipputuotannot, sellaiset, jotka saavat kansallisen keskinkertaisuuden tuntumaan puuhastelulta. Anja Harteros nimiroolissa uhkuu erotiikkaa ja kauneutta, kun taas housurooliin hulvattomasti heittäytyvä mezzotaituri Vesselina Kasarova lemuaa testosteronilta. Laulajien lisäksi kiitosta täytyy antaa myös Marc Minkowskin johtamalle barokkiorkesterille, jonka ajoitus, osallistuminen ja eläytyminen tuovat mieleen maailmanluokan rokkibändin.

Mutta miksi siis kannattaa käyttää kolme tuntia elämästään ja katsoa 1700-luvun ooppera? No - hyvänä ohjauksena ja huikeasti laulettuna jopa barokkioopperan kaltainen vanhentunut genre tuntuu ajankohtaiselta taiteelta, joka koskettaa ja viihdyttää. Kun aariat saavat tukea näyttämökuvasta ja juonesta, Händel osoittautuu musiikin alkemistiksi, joka vie kuulijaa tunteesta toiseen kuin pässiä narussa.

G. F. Händel: Alcina. - Adrian Noble (ohjaus), Marc Minkowski (musiikinjohto), Anja Harteros (Alcina), Vesselina Kasarova (Ruggiero), Veronica Cangemi (Morgana), Kristina Hammarström (Bradamante), Benjamin Bruns (Oronte) ja Adam Plachetka (Melisso), sekä Les Musiciens du Louvre ja Wiener Staatsballett.
(Arthaus Musik 101571)

Lähetä: