Beethoven-projektin lupaava alku

Onyx-yhtiö tuntuu kaappaavan leipiinsä kaikki kamarimuusikot, jotka suhtautuvat työhönsä vakavasti. Sellainen on myös nuori pianisti Jonathan Biss, tunnetun muusikkosuvun vesa. Alttoviulisti Paul Biss ja viulisti Miriam Fried ovat suomalaisille tuttuja lukuisilta kesäfestivaaleilta, eikä polvi ole heidän pojastaan ainakaan pahentunut, niin etevästi Jonathan aloittaa kunnianhimoisen projektinsa, Beethovenin pianosonaattien kokonaislevytyksen.

Biss ei nuoresta iästään huolimatta ole ärhäkkä kuvainraastaja vaan jatkaa länsimaisen konserttipianismin sivistynyttä perinnettä. Haastattelujen perusteella hän on huolella tutkinut sonaattien lukuisat editiot ja niistä tulkinnut perustellun keskitien, ja siltä soitto kuulostaakin, hyvässä ja pahassa.

Tämän levyn varhaisemmat sonaatit, numerot 5, 11 ja 12, soivat harkitusti, klassisesti, ilman turhaa kikkailua tai rämistelyä. Myöhäisemmässä sonaatissa numero 26 on harvinaisen kypsää, sisäistynyttä ja ylimaallistakin henkeä. Biss ei ole maailman näppäräsormisin kilkuttelija, mikä joskus haittaa vikkelimpien osien svengiä tai rytmisiä iskuja. Sen sijaan hiljainen tunnelmointi sujuu yleensä hyvin henkevästi ja luontevan pianistisesti.

Silloin tällöin Bissin soitossa voi aistia laulavuuden puutetta. Soitto on kyllä elastista mutta tuntuu välillä myös kumiselta. Vähänkin voimakkaampi legato katkeilee, ja vaikka sointi ei koskaan rämise, se ei myöskään helmeile tai kimmellä. Etenkin yläbassot Biss iskee kuin kumivasaroilla.

Mielikuvani saattaa johtua siitä, että edellisellä arvioimallani pianolevyllä Olli Mustonen soitti kirkasta ja tarkkaa Fazioli-flyygeliä, johon verrattuna Bissin hillitysti äänitetty Steinway kuulostaa mattaiselta. Joka tapauksessa Bissin projekti vaikuttaa lupaavalta, koska hän soittaa sitä paremmin mitä myöhäisemmästä sonaatista on kyse.

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit nro 5 c-molli, 11 B-duuri, 12 As-duuri ja 26 Es-duuri. - Jonathan Biss, piano.
(Onyx 4082)

Lähetä: