Bo Hansson osaa geneerisen pohjoismaisen kuorosoinnin

Ruotsalainen Bo Hansson ei ole maansa arvostetuin taidemusiikkisäveltäjä, mutta kuoropiireissä hänet tunnetaan sekä Ruotsissa että maailmalla. Kuusikymppinen musiikin monitoimimies ja entinen jazz-kitaristi saa yllin kyllin sävellystilauksia, ja Hyperion-yhtiön julkaisema uutuuslevy kertoo syynkin: Hansson hallitsee geneerisen, miellyttävän, pohjoismaisen kuorosoinnin.

Hanssonin sävelkieli taiteilee itsevarmasti modernismin, jazzin, minimalismin ja perusviihteellisen, helppolauluisen kuorotyylin välillä. Modaalisuus menettelee mutta kromatiikkaa hän varoo; sekuntit kelpaavat harmoniaan, kunhan pohjasäveltä ei hukata; huokailu käy tehokeinoksi mutta huutaminen ei. Kaiken kuorruttaa määrittelemätön, pohjoismaisen kirkas yleissävy, vaikka suurin osa kappaleista onkin sävelletty angloamerikkalaisiin teksteihin. Ja entisen kuoropojan innolla Hansson pitää tarkkaa huolta musiikin laulettavuudesta. Ei siis ihme, että arvostettu The Choir of Royal Holloway on halunnut äänittää Hanssonia levyllisen.

Taas kerran pohjoismaiselle kuoromusiikille on eduksi, että sitä ei esitetä pohjoismaiseen tyyliin. Brittiläisen pienen sekakuoron täyteläinen, katedraalin kauniisti täyttävä sointi antaa yksinkertaiseen tekstuurin miellyttävää lihallisuutta. Royal Hollowayn kuorosta ei löydy heikkoa lenkkiä, ja erityisen mukavaa on, ettei englanninkielisten tekstien ääntämystä tarvitse hävetä. Brittien hempeys tosin korostaa Hanssonin juustoisimpia kohtia etenkin hänen läpimurtoteoksessaan, joka on vuodelta 1993. Uudemmissa teoksissa sävelkieli on niin raikasta ja kaunista, että kyynel pyrkii silmään tavan takaa.

Tuskin vie kovinkaan kauan, että muutama Bo Hanssonin teos löytää tiensä myös kotimaisten laatukuorojen ohjelmistoon ja levyille. Silloin voi vertailla, kuinka tällaisen geneerisen, pohjoismaisen kuoromusiikin esittäminen käy meikäläisiltä.

"Endless Border", Bo Hanssonin kuoromusiikkia. - The Choir of Royal Holloway/Rupert Gough.
(Hyperion, CDA67881)