Ei pelkkä tissiooppera

Mitä pitäisi ajatella vakavasta modernista oopperasta, jonka päähenkilönä on edesmennyt amerikkalainen povijulkkis Anna Nicole Smith? Ei tietenkään mitään ennen kuin sen katsoo, ja onneksi sen voi katsoa nykyään DVD:ltä eikä vain Lontoon kuninkaallisessa oopperassa. Kyseessä on terävän yhteiskuntakriittinen, ajankohtainen ja taiteellisesti pätevä tragikoominen ooppera.

Äkkiseltään povipommiooppera saattaa vaikuttaa julkisuushakuiselta, mutta oikeastaan on luonnollista, että Britannian tunnetuin nykysäveltäjä Mark-Anthony Turnage ja libretisti Richard Thomas tarttuivat juuri Anna Nicole Smithin elämäntarinaan. Jos tarina ei olisi totta, sitä haukuttaisiin yltiödramaattiseksi. Niille jotka eivät seuraa keltaista lehdistöä, pitänee kerrata faktat.

Yksinhuoltaja Anna Nicole Smith pääsi julkisuuteen hankkimalla sen verran isot tissit, että kelpasi Playboy-tytöksi. Sitten hän nai 89-vuotiaan öljymiljonäärin, joka tietysti kuoli muutamassa vuodessa. Valitettavasti herran omaiset riitauttivat Smithin perinnön. Sen jälkeen Smith pysyi julkisuudessa päihde- ja paino-ongelmillaan ja matalamielisellä tositelevisiosarjalla. Smithin parikymppinen poika kuoli lääkkeiden sekakäyttöön ollessaan katsomassa äitiään ja tämän vastasyntynyttä tytärtä, jonka isästä ei ollut selvyyttä. Pian tämän jälkeen Smith itse kuoli sammumalla sekakäyttöön ja tukehtumalla omaan oksennukseensa.

Smith oli ensimmäinen moderni julkkis, kuuluisa siksi että oli kuuluisa. Hän oli myös traaginen esimerkki hyväksikäytön sekavista verkostoista - käyttikö media häntä vai hän mediaa, käyttikö miljonääri häntä vai hän miljonääriä? Thomasin onnistunut, iskevä ja pelkistetty libretto iskee nämä teemat katsojan naamalle vahvasti mutta saarnaamatta. Selväksi tulee että amerikkalaista unelmaa raiskataan, mutta syyllistä ei nimetä.

Turnage on käyttänyt oopperan sävelkielessä runsaasti jazz- ja viihdevaikutteita, mutta kyseessä ei todellakaan ole viihdemusikaali vaan traaginen, iso ooppera, ja hyvä niin. Tarina sopii grand operan vieraannutettuun, outoon ja ylitunteelliseen maailmaan, ja sellaisessa se tapahtuu. Alun kuorokohtaus muistuttaa antiikin tragedioista, lopun kuolinkohtaus on ehtaa verismoa ja siinä tuntuu kuin katselisi hidastettua junaonnettomuutta, juuri niin kuin kuoro alussa lupaa. Tissi-, blondi- ja alaluokkahuumoriakin nähdään, mutta nauru kuolee yleensä heti seuraavassa repliikissä. Ja kaikki repliikit annetaan medialle.

Tiukasta media- ja yhteiskuntakritiikistä huolimatta ooppera on viihdyttävä, kiinnostava ja palkitseva. Turnagen menevä musiikki ei paksuissa kuoro- ja orkesterikohtauksissa aina avaudu - kenties syynä on liian oopperamainen kuoro. Pelkistetymmissä aarioissa ja sooloissa tunteet onneksi vellovat tehokkaasti, ja vaikka täysimittaisia aarioita ei tarjoilla runsaalla kädellä, solistit pääsevät esiin.

Tähtenä on tietysti Eva-Maria Westbroek, joka laittaa koko persoonansa uskomattomalla tavalla peliin nimiroolissa. Fyysisesti hän pystyy povipommin elkeisiin, ja ääni pysyy koko ajan hunajaisen viettelevänä etelävaltiolaista aksenttia myöten. Annan äiti Virgie eli Susan Bickley tekee moralisoivan alttoroolinsa isolla auktoriteetilla, asianajaja Stern eli Gerald Finley luihuilee koko rahan edestä, ja muistakin rooleista hohtaa kunnianhimo. Lontoon kuninkaallinen ooppera ei ole tehnyt vitsiä vaan kunnon oopperaa, ja se näkyy. Näin tehtynä Anna Nicole Smith lunastaa paikkansa oopperan traagisten naishahmojen korkeassa mutta surumielisessä seurassa.

DVD-taltiointi ei teknisessä tai kuvallisessa mielessä tarjoa yllätyksiä. Hahmoja mennään sen verran lähelle että näyttelijätyön hienoudet ja ohjauksen yksityiskohdat välittyvät mutta lavameikki ei haittaa.

Kaikkiaan taltiointi on oiva osoitus siitä, mitä DVD:t parhaimmillaan ovat. Musiikkimaailman kansainvälisten huipputuotantojen suhteen ei enää tarvitse luottaa mediaseurantaan tai omiin ennakkoluuloihinsa. Ne kun yleensä antavat väärän kuvan. Tärkeimmät oopperat voi katsoa itse, ja yleensä se kannattaa.

Mark-Anthony Turnage (säv.), Richard Thomas (libretto) ja Richard Jones (ohjaus): Anna Nicole. - Eva-Maria Westbroek, Gerlad Finley, Alan Oke ja Susan Bickley, sekä Lontoon kuninkaallisen oopperan kuoro ja orkesteri/Antonio Pappano.
(Opus Arte, OA 1054 D)

Lähetä: