Eric Whitacre on 2010-luvun Pärt?

Viime vuoden lopulla Elina Roms esitteli Uudet levyt -ohjelmassa amerikkalaisen Eric Whitacren musiikkia. Samaan säveltäjään törmäsin myös Lumen Valon joululevyllä. Kun huomioni oli herätetty, aloin levytysten määrästä ja suosiosta tajuta, että kyse on ilmiöstä. Vuonna 1970 syntynyt Eric Whitacre näyttäisi olevan nousemassa samanlaiseen asemaan kuin Arvo Pärt ja John Tavener 1990-luvun alussa.

Whitacren ensimmäinen oma sävellyslevy Deccalle, Light and Gold, ilmestyi viime vuoden lopulla. Sen perusteella musiikissa on taidemusiikkipuolen listahittipotentiaalia. Se on helposti sulavaa ja henkistynyttä mutta silti omaleimaista tai ainakin tunnistettavaa. Siinä missä Pärtiä voi syyttää toisteisesta uusyksinkertaisuudesta ja Taveneria synkretistisesta new age -hutusta, Whitacrea voi syyttää näistä molemmista, ja lisäksi pysyttelemisestä valkoisilla koskettimilla.

Whitacren harmoniat ovat täysin diatonisia. Harmonisen etenemisen tunnun, tihentymisen ja vapautumisen, Whitacre tekee lisäämällä ja vähentämällä kolmisointuihin ylimääräisiä säveliä. Siinä puuhassa hän tuntuu olevan mestari, ja vaikka hänen musiikkinsa kuulostanee monen nykymusiikki-intoilijan korvissa ärsyttävän konservatiiviselta, se luo silti yksinkertaisilla keinoilla voimakkaita tunnetiloja ja jännitteitä. Kuorot laulavat Whitacren kappaleita mielellään, ja yleisöt niitä mielellään kuuntelevat, joten ei ihme, että hän on yksi Yhdysvaltain suosituimpia säveltäjiä tällä hetkellä.

Light and Gold -levyn esittäjäkunta on varsin sekalainen. Säveltäjä itse johtaa nimikkokuoronsa lisäksi Laudibus-yhtyettä ja The King's Singersiä. Vaikutelma on riittävän yhtenäinen - kiireetön tuntu ja kimmeltävät harmoniat vallitsevat. Vuoroin lemmekkäät, vuoroin mystiset tekstit latinaksi, hepreaksi ja englanniksi on poimittu sekä klassisesta että nykyrunoudesta.

Muutaman vuoden sisällä selvinnee, syntyykö Eric Whitacresta sittenkään Pärtiin tai Taveneriin verrattavaa ilmiötä. Kolmikon esteettisistä yhteneväisyyksistä huolimatta heissä on erojakin. Whitacre ei ole hiljainen partajeesus kuin Pärt eikä mauton mystikko kuten Tavener. Hän on ulospäinsuuntautunut, isoleukainen ja treenattu, vaalennettuine hiuksineen ja tyylikkäine vaatteineen kuin Dressmanin mainoksesta. Parissa vuosikymmenessä myyvä kokonaisuus ja sen markkinointi ovat muuttuneet.

"Light and Gold". Eric Whitacre: Lux Aurumque; Five Hebrew Love Songs; The Seal Lullaby; A Boy and a Girl; Leonardo Dreams of His Flying Machine; Three Songs of Faith; The Stolen Child; Water Night; Nox Aurumque; Sleep. - Eric Whitacre Singers, Laudibus, The King's Singers, Pavao-kvintetti, Hila Plitmann ja Christopher Glynn, johtajana Eric Whitacre. (Decca, 2743209)

Lähetä: