Torstaisin klo 11.00 - 11.58
Flaamilaista peruspolyfoniaa
Yleiseurooppalainen kuuden miehen renessanssilauluyhtye Cinquecento on toiminut jo seitsemän vuoden ajan. Sinä aikana se on kunnioittanut nimeään penkomalla pölyisistä arkistoista kuuluville hämmästyttävän määrän tuntemattomien 1500-luvun säveltäjien messuja ja motetteja. Cinquecenton konsertit ja levyt eivät jää kuriositeettien esittelyksi, vaan osoittavat, kuinka laajaa ja korkea oli alankomaalaisten muusikoiden taso.
Cinquecenton uusin levy on omistettu Philipp Schoendorffille. Hänestä ei tietosanakirjoissa ole montakaan lausetta, mutta omana aikanaan hän oli monipuolinen huippuosaaja - trumpetisti, laulaja, säveltäjä ja pedagogi, joka Itävalta-Unkari hovissa ennätti palvella kolmea eri keisaria. Schoendorff osasi myös pelata korttinsa oikein - hän omisti riittävästi sävellyksiä keisareille ja teki kunniaa vaikutusvaltaiselle säveltäjä Philipp de Montelle lainaamalla tämän teemoja messuissaan.
Schoendorffin polyfonia ei järkytä kromatiikalla, äkkikäänteillä, kaksoiskuoroilla tai sävelmaalailulla. Se on vankkaa ja hyvin soivaa mutta konservatiivista perussatsia, ja hyvä niin, koska juuri sellaisessa musiikissa Cinquecenton täyteläinen sointi ja häkellyttävän puhtaat loppusoinnut pääsevät oikeuksiinsa. Musiikki kohoaa siivilleen mutta ei taivaisiin saakka. Levylle on ripoteltu myös muutama de Monten sävellys, ja sävellysten tasoero on maallikonkin korvaan huomattava.
Arvioin Cinquecenton edellisen levyn tässä ohjelmassa kaksi vuotta sitten, ja uskallan sanoa, että yhtye on pysynyt ennallaan. Kokonaissointi on entisestään jämäköitynyt, ja bassopuolen intervallit pärisevät mallikkaan puhtaina. Valitettavasti myös kontratenorien hiuksenhienot sävyongelmat ovat jäljellä - korkealle kaareutuviin linjoihin tulee edelleen hieman määkivä sävy.
Alankomaalaisen polyfonian ystävät voivat huoletta unohtaa nämä napinat - kyse on kiistatta maailman parhaimpiin lukeutuvasta yhtyeestä, jonka kaikki levyt täydentävät kuvaa musiikin eräästä kulta-ajasta.
Philipp Schoendorff: Missa Usquequo Domine; Magnificat sexti toni; Te decet hymnus; Veni Sancte Spiritus; Missa super La dolce vista. Philippe de Monte: Usquequo Domine oblivisceris me? Magnificat quarti toni; La dolce vista della donna mia. - Cinquecento.
(Hyperion, CDA67854)
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.
Uudet levyt uusimmat kuunneltavat
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä
- Uudet levyt: Kare Eskola esittelee ja arvioi uusia äänilevyjä

