Flyygelistä syvyyttä Händelin sarjoihin

Uudet levyt -ohjelmassa pysyttelen yleensä tyylinmukaisen periodisoitannan kannalla, mutta poikkeuksiakin on. Yksi aivan erinomainen poikkeus on Lisa Smirnova soittamassa Georg Friedrich Händelin cembalosarjoja Steinwaylla. Tuplalevyn esipuheessa Smirnova ei pyytele anteeksi. Hän sanoo suoraan, että hänen mielestään moderni konserttiflyygeli tuo Händelin sarjoihin hurmaavaa syvyyttä ja ymmärrystä. Tämän sanottuaan Smirnova soittaa väitteensä todeksi.

Jo ensi tahdeista selviää, että levytys on taattua ECM-laatua. Pianon äänitys ei jätä toiveen sijaa, vaan on tavallista ECM-kolkkoutta pehmeämpi. Samat ensi tahdit paljastavat, että Lisa Smirnova on sielukas pianisti, juuri oikea henkilö puhaltamaan henkeä tähän aliarvostettuun, Bachin varjossa hytisevään musiikkiin. Smirnova on selvästi löytänyt Händelistä samanlaisen sielunkumppanin kuin vaikkapa Angela Hewitt Couperinistä.

Hitaista allemandeista ja sarabandeista Smirnova rakentaa kauneuden temppeleitä, joissa kuulijalla on aikaa odottaa seuraavaa säveltä ja nauttia levollisesta rubatosta. Nopeissa osissa walking bass kulkee hauskasti etukenossa ja svengi on kohdallaan. Vapaamuotoisissa preludeissa puolestaan tarkastellaan sävellajin, koskettimien ja hetken tunnelman mahdollisuuksia ylevästi, kuin korkealta näköalapaikalta.

Händelin muutamat pakkofuugat saattavat hetkittäin tuntua tylsiltä, mutta kaikkiin muihin osiin Smirnova lataa loppumatonta lempeyttä, aseistariisuvaa huumoria ja nokkelan tyylikkäitä yllätyksiä niin taajaan, että sielu on pakahtua. Flyygelin käyttö ei tällä kertaa tarkoita pedaalisuttua ja massiivisuutta, vaan kimmeltävää, erottelevaa ja silti täyteläistä sointia, jossa dynaaminen skaala on cembaloa paljon laajempi.

Huomautettavaa saan kaivettua vain hitaiden osien trilleistä ja koristeista, jotka kaipaisivat vieläkin painottomampaa otetta.

G.F. Händel: Kahdeksan sarjaa cembalolle HWV426-433. - Lisa Smirnova, piano.
(ECM New Series 2213/14)