Torstaisin klo 11.00 - 11.58

Gubaidulina - edelleen nero

Kare Eskola | 1.12.2011

Sofia Gubaidulina on post-neuvostoliittolaisen musiikin grand old lady. Gubaidulinan kahdeksankymmentävuotisjuhlavuoden kunniaksi hänen musiikistaan on ilmestynyt hiljattain useitakin levytyksiä. Ne palauttavat mieleen, miksi Gubaidulinasta tuli tähtiluokan säveltäjä. Hänen musiikkinsa on vetävämpää kuin Shtshedrin, monipuolisempaa kuin Schnittke ja osapuilleen yhtä henkevää kuin Pärt.

BIS-yhtiön uutuuslevyllä kuullaan kaksi tuoretta teosta, viulukonsertto In tempus praesens (2007) ja perkussioyhtyekonsertto Glorious Percussion (2008). Niiden perusteella Gubaidulina tuntuisi edelleen olevan uransa huipulla, sitkeästi jäsentämässä kipeää nykymaailmaa tunteelliseksi, syvälliseksi musiikiksi, joka ei kuulijaa kosiskele mutta ei hylkääkään.

Viulukonserton solistina Vadim Gluzman poikkeuksellisen kovassa iskussa. Iso ääni ja intensiivinen vibrato korostavat teoksen vetoavaa, valittavaa laatua. Toisaalta soinnin kauneus ja intonaation virheettömyys pitävät musiikin miellyttävänä kuunnella. Konserton rapsodinen rakenne ei aivan yllä Gubaidulinan aiemman viulukonserton Offertoriumin jännitteeseen.

Glorious Percussion on levyn konsertoista soinnillisesti kiehtovampi ja rakenteeltaan tehokkaampi. Orkesteriosuuksissa tunnelma on tuttua Gubaidulinaa, mutta aina kun viiden hengen perkussiosooloryhmä mellastaa, kuulija nousee tuolin reunalle. Jo alun perkussioeleet ovat puhdasta neroutta, ja vastaavia keksintöjä seuraa lähes katkeamattomana nauhana.

Jonathan Nottin johtama Lucernen sinfoniaorkesteri antaa musiikille tilaa hengittää ja kuulijalle aikaa ajatella, mikä on Gubaidulinan musiikissa elinehto.

Sofia Gubaidulina: In tempus praesens; Glorious percussion. - Vadim Guzman, viulu, ja Glorious Percussion, sekä Lucernen SO/Jonathan Nott.
(BIS-CD-1752)

Lähetä:

Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.

Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.