Häiriintynyt sinfonia, häiriötön konserttitaltiointi

Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarina on vuodesta 2008 toiminut Esa-Pekka Salonen. Perinteinen brittiorkesteri ei ehkä vaikuta hauskimmalta leikkikaverilta Saloselle, mutta Philharmonia-orkesterissa on samaa massiivista iskukykyä ja juhlavaa kiiltoa kuin Los Angelesin filharmonikoissa, ja sehän Saloselle sopii. Salosesta on vanhemmiten kuoriutunut tunnustettu Mahler-guru, ja Philharmonian kanssa hän on aiemmin taltioinut Mahlerin yhdeksännen. Nyt vuorossa on kuudes, Mahlerin eriskummallisin sinfonia, rakenteeltaan klassinen mutta sisällöltään häiriytynyt.

Mahlerin kuudennessa väkivaltainen taistelu kaaoksen voimia vastaan nimittäin kääntyy tappioksi tai ainakin vetäytymiseksi. Kahdeksankymmenen minuutin jälkeen kuulijalle ei suoda edes kunnon katarsista.

Silti levyn jälkeen tarvitse vaatia rahoja takaisin. Saloselle ominaiseen tapaan soitto pysyy sen verran napakkana, että kuulijalle ei synny vaikutelmaa päämäärättömästä vellonnasta vaan harkitusta murhasta. Viiltävän kirkkaat vasket leikkaavat korviin reikiä, kimmoisat patarummut hakkaavat päähän, ja kaiken päälle valuu hunajaista jousimattoa. Tämäkin brittiorkesteri on suomalaisia edelle puhaltimien puhtaudessa ja rytmisessä yhtenäisyydessä. Paikoin Salonen saa joukkion ohjastettua jopa rytmiseen etukenoon, mitä näin isolla orkesterilla voi pitää saavutuksena.

Kokonaisuuden kruunaavat solistit, esimerkiksi Andante-osan jumalainen kornisti, joka vuodattaa kippuratorvestaan sulaa kultaa.

On tulkinnassa yksi outokin piirre: Salonen tekee avauksesta äärimmäisen energisen ja rytmisen, mutta sitten Scherzoon ei riitäkään paukkuja, ja karaktäärien ero ei oikein selviä. Laitettakoon tämä kuitenkin Mahlerin piikkiin.

Gustav Mahler: Sinfonia nro 6 a-molli. - Philharmonia-orkesteri/Esa-Pekka Salonen.
(Signum Classics, SIGCD275)

Lähetä: